Törmäsin jokin aika sitten tähän mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa Fernando Aguirre kertoo Argentiinan vuosikymmenen takaisesta talouskriisistä, miten hän itse toimi, ja mikä tärkeintä: miten hänen olisi mielestään pitänyt toimia. Aguirre on myös kirjoittanut kokemuksistaan kirjan The Modern Survival Manual: Surviving the Economic Collapse (2009). Seuraavassa kirjoituksessa lisää siitä, miten talouskriisi Argentiinassa kehittyi ja miten Aguirre suosittelee yleisesti suojautumaan niiltä. Aihe on sen verran ajankohtainen, että päätin kääntää kirjoituksen ja lisätä mukaan hieman omia ajatuksiani.
Argentiinan esimerkki on oma tarinansa, eikä sinällään sovi suoraan verrattavaksi esimerkiksi Suomen olosuhteisiin. Se on kuitenkin esimerkki teollisuusmaasta, joka vuosikymmen sitten ajautui nopeasti talouskriisiin ja lopulta romahdukseen. Erityisen huomionarvoista oli yhteiskuntasopimuksen heikkous, kun yhteiskunnan perustoiminnot lakkaavat toimimasta. Kun ihmiset menettävät luottamuksensa pankkijärjestelmän toimintaan, ei moderni yhteiskunta kykene toimimaan normaalisti. Luottamus (etenkin rahataloutta kohtaan) toimii ikään kuin liimana, joka pitää monimutkaisen yhteiskunnan toiminnassa. Ongelmana on, että sen syntyminen vaatii usein pitkän ajan, mutta rikkoutuminen tapahtuu nopeasti. Suomalaisista, kuten myös muista länsimaiden asukkaista on tullut hyvin riippuvaisia modernin kompleksisen yhteiskunnan häiriöttömästä toiminnasta. Tämän voi esimerkiksi huomata arkipyhinä pienissä kaupoissa ja huoltoasemilla. Jo kauppojen yhden päivän kiinniolo aiheuttaa monille ongelmia.
Argentiinan esimerkki on oma tarinansa, eikä sinällään sovi suoraan verrattavaksi esimerkiksi Suomen olosuhteisiin. Se on kuitenkin esimerkki teollisuusmaasta, joka vuosikymmen sitten ajautui nopeasti talouskriisiin ja lopulta romahdukseen. Erityisen huomionarvoista oli yhteiskuntasopimuksen heikkous, kun yhteiskunnan perustoiminnot lakkaavat toimimasta. Kun ihmiset menettävät luottamuksensa pankkijärjestelmän toimintaan, ei moderni yhteiskunta kykene toimimaan normaalisti. Luottamus (etenkin rahataloutta kohtaan) toimii ikään kuin liimana, joka pitää monimutkaisen yhteiskunnan toiminnassa. Ongelmana on, että sen syntyminen vaatii usein pitkän ajan, mutta rikkoutuminen tapahtuu nopeasti. Suomalaisista, kuten myös muista länsimaiden asukkaista on tullut hyvin riippuvaisia modernin kompleksisen yhteiskunnan häiriöttömästä toiminnasta. Tämän voi esimerkiksi huomata arkipyhinä pienissä kaupoissa ja huoltoasemilla. Jo kauppojen yhden päivän kiinniolo aiheuttaa monille ongelmia.
 |
| Buenos Aires talousromahduksen jälkeen |
Mistä Argentiinassa oli kyse?
Argentiinan talous ajautui kriisiin vuosituhannen vaihteessa. Tapahtumat eskaloituivat lopulta joulukuussa 2001, jolloin talletuspako johti pankkitilien jäädytykseen ja lopulta vuoden lopussa Argentiinan maksukyvyttömyyteen 132 miljardin dollarin velkataakan alla. Talouskriisi alkoi velkaantumisella, jatkui työttömyyden kasvulla ja jatkuvasti alijäämäisellä valtiontaloudella, sekä leikkauspolitiikalla. Alati vaihtuneet hallitukset eivät kyenneet muuttamaan negatiivisen kehityksen kierrettä, ja ihmisten viha alkoi lisääntyä ahdingon jatkuessa. Lopulta presidentti Fernanda de la Rua joutui poistumaan mielenosoittajien piirittämästä presidentin palatsista helikopterilla, jätettyään ensin irtisanomisilmoituksensa. Talousromahduksen jälkeen Argentiina teki radikaaleja muutoksia raha- ja talouspolitiikassaan, ja onkin onnistunut parantamaan tilannettaan.
Miten tilanne kehittyi?
"kun pankit sulkevat ovensa, mellakat ovat vain minuuttien päässä"
-Fernando Aguirre
Aguirren mukaan kriisi eskaloitui lopulta nopeasti, mutta tunnistettavia varoitusmerkkejä on olemassa. Investointiasteen lasku, työttömyys ja käteisen nostamisen hankaloituminen ovat muun muassa sellaisia. Koska rahajärjestelmän ja koko yhteiskunnan toiminta perustuu niin olennaisesti luottamukseen, poliitikot ja virkamiehet välttävät tosiasioiden tunnustamista viimeiseen hetkeen asti. Päätökset tapahtuvat yllättäen. Inflaation kehittyminen hyperinflaatioksi on ollut yleinen kehityskulku talouskriiseissä kautta historian. Hyperinflaatiota on vaikea pysäyttää, ja ihmisten ja yritysten on vain yritettävä pärjätä mukana pelissä. Aguirre kertoo, että pahimmassa vaiheessa hänen ostamansa tavaran hinta ehti tuplautua matkalla hyllyn luota kassalle. Työntekijät kiinnittivät uusia hintalappuja tuotteisiin jatkuvasti. Valitettavasti myös levottomuudet kehittyvät nopeasti.
Miten lisätä suojautumiskykyä?
Aguirre antaa viisikohtaisen listan, siitä miten hänen mielestään talousjärjestelmän epävarmuutta, ja mahdollista romahdusta vastaan kannattaa suojautua. Teemoiksi nousevat ostovoiman säilyttäminen, ruokavarmuus, olennaiset työkalut, fyysinen turvallisuus ja henkinen hyvinvointi.
1. Säilytä osa omaisuudestasi arvometalleina ja käteisenä
Pidämme itsestään selvänä, että kun talletamme rahamme pankkiin, saamme ne koska tahansa myös pois sieltä. Meidän rahamme ovat meidän rahojamme, ja meillä on useita lakeja suojaamassa oikeuksiamme. Kuitenkin romahduksen tapahtuessa lait menettävät merkityksensä, lopulta ne ovat kuitenkin ihmisten kirjoittamia, eivät kuten Aguirre sanoo, "minkään korkeamman voiman". Lakeja voidaan kumota, muuttaa tai jopa jättää noudattamatta. Jokainen voi haastaa pankin tai valtion oikeuteen lakien rikkomisesta, mutta mitä se lopulta auttaa? Romahduksen tapahduttua argentiinalaisten oli silti selviydyttävä, vaikka tuhannet ihmiset hakkasivatkin pankkien ovia raivoissaan.
Rahajärjestelmän romahtaessa arvometallit nousevat arvoonsa. Monet ovat talouskriisin jälkeisenä aikana siirtäneet omaisuuttaan esimerkiksi kultaan ja hopeaan, mutta usein näin tehdään kuitenkin vain sijoitusmielessä. Mitä Aguirre korostaa on, että omaisuutta joka on arvometalleissa ei tule ajatella sijoituksena jonka tulee kerätä tuottoa, vaan puhtaasti turvana sen varalta, että raha- ja pankkijärjestelmä lakkaa toimimasta. Hän suosittelee arvometallien osuudeksi 20 % säästöistä, ja sen lisäksi ainakin kuukauden kulujen verran käteisenä, kotona säilytettynä. Huomioitavaa on, että jos rahasi tai arvometallisi ovat pankeissa, ne ovat yhtä hyödyllisiä, kuin niitä ei olisi.
Vakavan talouskriisin ensimmäisiä oireita on käteisen loppuminen pankkiautomaateista, tätä edeltävät yleensä kiristyvät käteisnostorajoitukset. Seuraavassa vaiheessa kaupat eivät enää hyväksy pankki- tai luottokortteja maksuvälineinä. Tämän vuoksi käteinen on ehdottoman tärkeää kriisin ensivaiheessa, vaikka se myöhemmin menettääkin todennäköisesti arvonsa inflaation kourissa. Siksi siis korkeintaan muutaman kuukauden kulujen verran käteistä, ei enempää. Silloin, kun suuret ihmismassat ymmärtävät tilanteen, on jo liian myöhäistä.
Moderni supermarket voi tuntua monelle normaalilta osalta elämää, joka tulee myös aina olemaan auki ja täynnä tuotteita, joita tarvitsemme. Tämä on kuitenkin virheellinen kuvitelma. Se miksi ja miten supermarket toimii, perustuu uskomattoman kompleksiseen verkostoon erilaisia toimijoita. Moderni talous- ja rahajärjestelmä ja, (tämä on iso JA), luottamus mahdollistavat tämän verkoston toiminnan. Jos talous- ja rahajärjestelmä lakkaa toimimasta, niin lakkaa myös supermarket. Tämän lisäksi ryöstelyn ja varastelun todennäköisyys kasvaa entisestään. Aguirre suosittelee 6-12 kuukauden ruokavaraston ylläpitämistä, tätä varastoa kierrättämällä sen ylläpitokulut jäävät minimaalisiksi.
3. Kerää olennaisia tarvikkeita yhteen pakettiin
Ensiapulaukku, taskulamppuja, ladattavia pattereita jne. Moderni infrastruktuuri vaatii jatkuvaa ylläpitoa, uusimista ja vaurioiden korjaamista. Taloudellisen kriisin aikana ei voi olettaa, että korjausmiehet olisivat korjaamassa näitä vaurioita. Tämän vuoksi on hyvä varautua esimerkiksi sähkönjakelun ongelmiin pääasiassa valaistusta ja ruoan kypsennystä suunnitellen. Aguirre kertoo, että sähkökatkokset olivat hyvin yleisiä Argentiinan kriisin aikana, pahimmillaan Buenos Aires oli jopa viisi päivää ilman sähköä.
4. Paranna turvallisuuttasi
Kun entistä suurempi osa ihmisistä siirtyy omistajista niihin, joilla ei ole mitään tulee turvallisuus, jopa taloudellista hyvinvointia tärkeämmäksi turvallisuuden tekijäksi. Argentiinan tapaus sai monet ymmärtämään, että henkilökohtaisen ja koko perheen turvallisuuden eteen on tehtävä valmisteluja. Yhteiskunnan valvonta-ja järjestyksenpidon resurssit eivät riitä alkuunkaan, mikäli talous romahtaa. Ensinnäkin virkavallan palkat ovat uhattuina (toki ne ovat myös viimeinen asia, minkä valtio jättää maksamatta), toiseksi yhteiskunta perustuu tavallisten ihmisten rauhalliseen elämiseen, se ei kestä mikäli he eivät kunnioita lakeja ja virkavaltaa.
Aguirre pitää aseen hankkimista yksinkertaisimpana turvallisuutta kohottavan tekijänä. Hän kuitenkin korostaa, että sen hallussapitoon ja käyttöön täytyy olla henkisesti kypsä. Hyvin harva on kuitenkaan valmistautunut rikollisuuden ja turvattomuuden kasvuun, tai siihen liittyviin yllättäviin tilanteisiin. Aguirre toteaa osuvasti, että et todennäköisesti joudu ryöstäjän uhriksi kauhuelokuvamaisesti keskellä yötä ja susien ulvoessa, vaan keskellä päivää ostoskeskuksen parkkipaikalla, muiden ohikulkijoiden esittäessä huomaamattomia.
5. Uudenlaisten ajattelutapojen omaksuminen
Argentiinan tapauksessa ihmisten suhtautuminen talousjärjestelmän romahtamiseen vaihteli suuresti. Aguirren mukaan yleisin suhtautumistapa oli tapahtuneen kieltäminen, toiseksi yleisin oli valittaminen, joka joko johti negatiivisuuden kierteeseen ja itsemurhiin, tai sen hyödyttömyyden ymmärtämiseen. Molemmat varsin huonoja tapoja. Asioille, joille ei voi mitään, ei kannata uhrata aikaa vaan sen sijaan keskittyä niihin, joille voi tehdä jotakin. Asioiden laittaminen oikeaan perspektiiviin on ehdottoman tärkeää; vaikka menetät omaisuuttasi, sinulle tärkeimmät ihmiset eivät (ainakaan toivottavasti) katoa mihinkään. Ihmissuhteiden merkitys korostuu kriisiaikoina. Ehkäpä elämässä on kyse muustakin, kuin vain materialismista?
