Suuret filosofit alkoivat kritisoida orjuutta 1700-luvulta alkaen, ja kehitys johti lopulta orjuuden asteittaiseen lakkauttamiseen 1800- ja 1900-lukujen aikana. Orjuudesta on nykyisin varsin negatiivinen mielikuva, se on osin jopa häpeätahra läntisten teollisuusmaiden historiassa. Historiankirjoitusta lukiessa saakin usein käsityksen, että orjuudesta luopuminen oli seurausta kehittyneestä sivistyksestä ja moraalista. Miksi emme siis aikaisemmin luopuneet tästä järjestelmästä? Miksi länsimaisen sivistyksen aloittaneet kreikkalaiset tai myöhemmin roomalaiset pitivät orjia? Vastaus on yksinkertainen: energia. Seuraavassa kirjoituksessa käydään läpi ihmisen ja energian kimuranttia suhdetta, alkaen muinaisista sivilisaatioista aina nykyaikaan asti. Nykyisten teollisuusmaiden kansalaisten ja muinaisten roomalaisten kansalaisten välillä on nimittäin yllättäviä yhtäläisyyksiä.
Muinaiset sivilisaatiot ja orjat
Muinaiset sivilisaatiot, kuten Egypti, Kreikan kaupunkivaltiot ja Rooman valtakunta perustuivat kaikki orjien hyväksikäyttöön. Näiden sivilisaatioiden jättämät rakennelmat, kuten Gizan pyramidit, Akropolis ja Colosseum, syntyivät kaikki ihmistyövoiman, eli orjien työllä. Orjia hankittiin yleensä valloitussotien yhteydessä vihollisvaltioista. Esimerkiksi Rooman valloitussodat olivat aluksi erittäin tuottoisia, sillä Rooman vallattua vihollisvaltioitaan, armeija palasi Roomaan tuhansien orjien kera, jotka markkinoiden kautta jakautuivat kansalaisten koteihin eli domuksiin palvelemaan herrojaan. Rooman valtakunnan laajentuessa orjuus sai uusia mittakaavoja. Vielä vuonna 200 eKr. Roomassa oli arviolta 600 000 orjaa, vuonna nolla oli määrä noussut jo miljooniin. Arviolta ainakin kolmannes, jopa yli puolet Rooman väestöstä oli orjia sen huippuhetkillä, eli kahden ensimmäisen vuosisadan aikana, kirjoittaa Andrew Nikiforuk tuoreessa kirjassaan Energy of Slaves.
 |
| Roomalaisten (dominus) korkea elintaso perustui orjien (servus) tekemään työhön |
Orjia ei pidetty ihmisinä, he olivat, kuten kreikkalaiset kutsuivat "andrapoda" eli ihmisjalkaisia olioita. Roomalaisetkaan eivät pitäneet orjuudesta, mutta ymmärsivät hyvin sen välttämättömyyden elämäntapansa mahdollistajana. Keskimäärin orja tuotti hyötyä omistajalleen noin kahdenkymmenen vuoden ajan, joten uusia orjia tuli hankkia jatkuvasti. Suurimmat yksittäiset huiput orjamarkkinoilla olivat mm. toisen Puunilaissodan päätyttyä, jolloin Rooman armeija saalisti noin 130 000 orjaa ja Juudean sodan jälkeen, jolloin markkinoille tuotiin 70 000 uutta orjaa. Orjat tekivät Rooman valtakunnassa kaikkea; he rakensivat ja korjasivat infrastruktruuria, olivat töissä pelloilla, jakoivat kirjeitä, tekivät ruokaa, työskentelivät kylpylöissä ja niin edelleen.
The fact is that civilization requires slaves. The Greeks were quite right there. Unless there are slaves to do the ugly horrible uninteresting work, culture and contemplation become almost impossible.
-Oscar Wilde
Roomalainen kulttuuri alkoi muuttua, kun orjista (energiasta) tuli yhä halvempia. Siinä missä orjia oli aluksi käytetty vain jokapäiväisen elämän helpottamisessa, tuli heistä erilaisten luksuspalveluiden tuottajia. Yleinen trendi oli, että orjaherrat alkoivat lihota, koska he eivät enää joutuneet käyttämään energiaa ravintonsa hankkimiseen, eivätkä aina edes liikkumiseen. Yleinen kysymys valtakunnan toreilla oli "quot pascit servos?", "kuinka monta orjaa omistat?" Vastaus kertoi paljon vastaajan statuksesta. Keskiluokalla saattoi olla viidestä kymmeneen orjaa, kun taas rikkaimmilla saattoi olla jopa tuhansia. Roomalaiset filosofit Senecasta Epictetusiin alkoivat kiinnittää huomiota tähän tuhoisaan kehitykseen.
Eräs valtava haitta orjuudesta oli se, että Rooma lopetti käytännässä kokonaan energiainnovointinsa. Esimerkiksi vesi- ja tuulimyllyjen kehittäminen ei edes olisi ollut taloudellisesti järkevää, sillä orjien energia oli niin edullista. Siksi niiden kehittyminen alkoi vasta keskiajalla. Tällä oli myöhemmin kohtalokkaat seuraukset valtakunnalle, sillä orjien ruokkiminen vaati kasvavaa maantaloustuotantoa, jonka rajat tulivat lopulta vastaan ja järjestelmä romahti. Myös orjien hankkiminen valloitetuilta alueilta tuli ajan myötä vaikemmaksi; germaanit ja eräät muut kansat eivät olleet alistettavissa yhtä helposti, kuin oli ollut pohjois-afrikkalaisten tapauksessa Puunilaissotien yhteydessä.
Eräs valtava haitta orjuudesta oli se, että Rooma lopetti käytännässä kokonaan energiainnovointinsa. Esimerkiksi vesi- ja tuulimyllyjen kehittäminen ei edes olisi ollut taloudellisesti järkevää, sillä orjien energia oli niin edullista. Siksi niiden kehittyminen alkoi vasta keskiajalla. Tällä oli myöhemmin kohtalokkaat seuraukset valtakunnalle, sillä orjien ruokkiminen vaati kasvavaa maantaloustuotantoa, jonka rajat tulivat lopulta vastaan ja järjestelmä romahti. Myös orjien hankkiminen valloitetuilta alueilta tuli ajan myötä vaikemmaksi; germaanit ja eräät muut kansat eivät olleet alistettavissa yhtä helposti, kuin oli ollut pohjois-afrikkalaisten tapauksessa Puunilaissotien yhteydessä.
Uusi maailma ja orjakauppa
Kristoffer Kolumbuksen löydettyä uuden mantereen lännestä, alkoi uusi aikakausi orjuuden historiassa. Eurooppalaiset kohtasivat "uuden maailman" löydettyään ongelman; heillä oli rikkaita mineraaliesiintymiä, mutta paikalliset alkuasukkaat kuolivat tulijoiden tauteihin. Tähän energiavajeeseen löytyi ratkaisu Afrikasta. Vuosisatojen aikana arviolta 20-60 miljoonaa afrikkalaista kuljetettiin Amerikkaan orjatyövoimaksi kaivoksiin ja pelloille, Elintaso Euroopassa kasvoi, sillä uudesta maailmasta virtasi laivalasteittain edullisia materiaaleja, kuten puuvillaa ja teetä. Harva silti filosofeja myöten ymmärsi, kuinka suuri osuus orjatyövoimalla oli tähän elintasoon.
 |
| Afrikan orjakauppa 1500-1870 |
Amerikassa suhtautuminen orjiin oli monin verroin julmempaa ja laskelmoivempaa, kuin aiemmin; esimerkiksi orjan lisääntyminen katsottiin tuottamattomaksi. Oli edullisempaa kuluttaa orja loppuun ja ostaa sen jälkeen uusi. 1800-luvulle tultaessa Yhdysvalloissa alkoi ilmetä kahtiejakautumista. Nimittäin pohjoisessa teollisuus oli alkanut hyödyntää enenevässä määrin kivihiiltä, kun taas etelän ihmistyöintensiiviset puuvillapellot vaativat edelleen valtavan määrän orjia. Vuonna 1861 puhkesi Unionin ja Konfederaation välinen sota, jonka suurimpana syynä pidetään juuri orjuuteen liittyviä erimielisyyksiä.
Teollinen vallankumous ja orjuuden uudet muodot
Euroopan valtiot, kuten Englanti olivat 1700-luvun lopulle tultaessa hävittäneet suuren osan metsistään, joten ne olivat joutuneet etsimään korvaavia polttoaineta muualta. tämä osoittautui lopulta lottovoitoksi. Aluksi kivihiiltä pidettiin ikävänä korvikkeena polttopuulle, mutta James Wattin keksittyä höyrykoneen, alkoi tuotanto tehostua valtavin harppauksin. Eräiden arvioiden mukaan koneiden avittamana 750 työntekijää villatehtaalla vastasi 200 000 työntekijän panosta ilman koneita. Toisin sanoen koneiden avulla työstä saatiin tässä esimerkissä noin 267 kertaa tuottavampaa. Suurimmat arviot työn tuottavuuden kasvusta ovat nelinumeroisia. Täytyy tosin muistaa, että myös muu yhteiskunnallinen kehitys, kuten työnjako oli oleellinen tuottavuuden kasvattaja. Vuoteen 1880 mennessä hiilikäyttöisillä koneilla oli saavutettu arviolta kolmen miljardin ihmisen työpanosta vastaava tuotanto. Nämä miljardit uudet energiaorjat mullistivat elämän länsimaissa. Saman vuosisadan aikana orjuuden lopettamista ajanut liike oli onnistunut, vielä sata vuotta aiemmin niin mahdottomalta näyttäneessä tavoitteessaan vapauttaa orjat. Ihmisorjista oli siirrytty näkymättömiin energiaorjiin.
Moderni yhteiskunta ja energiaorjat
Vuonna 2009 eräs brittiläinen nelihenkinen perhe joutui tietämättään kokeeseen, jossa heidän kotitaloutensa sunnuntain energiantuotannostaan vastasikin naapuritalossa olleet 100 pyöräilijää. 24 pyöräilijää vaadittiin lämmittämään uuni, 11 tuottamaan energia kahden paahtoleivän paahtamiseen. Päivän päätyttyä pyöräilijöistä osa romahti, osa ei kyennyt kävelemään useaan päivään. Lisäksi he olivat käyttäneet päivän aikana enemmän energiaa syömänsä ruoan muodossa, kuin olivat tuottaneet polkemalla.
Siinä missä roomalaiset olivat hyvinkin tarkkoja sen suhteen, paljonko heidän orjansa kuluttivat kaloreita, nykyihmisellä ei usein ole minkäänlaista käsitystä käyttämänsä energian määrästä. Erään laskelman mukaan öljytynnyriä vastaavan energiamäärän tuottamiseen vaaditaan 7,37 vuotta pyöräilyä tai juoksua, 8 tuntisina työpäivinä ja lomien kanssa. Mikäli lomat jätetään kokonaan pois ja päivä pidennetään 12 tuntiin, kestää urakka noin 3,8 vuotta. Kun pohjois-amerikkalainen käyttää keskimäärin 23,6 tynnyriä öljyä (muu energiankäyttö mukaanluettuna eräiden arvioiden mukaan jopa 50 tynnyriä vastaavan määrän) vuosittain, tarkoittaa tämä, että hän käyttää noin 175 (tai ilman lomia 89) ihmistyövuoden edestä öljyenergiaa.
Auto - uuden orjuussuhteen ilmentymä
Henkilöautoa markkinoidaan käytännöllisenä ja kaikkien aikojen demokraattisimpana kulkuvälineenä. Sitä voisi jopa kutsua vapauden ja moderniuden symboliksi. Kuitenkin kun lasketaan autoiluun kuluva aika ja raha ja jaetaan se ajetuilla kilometreillä tullaan usein erikoisiin tuloksiin. Ivan Illich laski vuonna 1974, että kun laskettiin yhteen auton omistamisen kulut (ostaminen, polttoaine, huoltaminen, vakuutukset, sairaalakäynnit, sakot jne.) keskimäärin amerikkalainen mies käytti autoon aikaa 1600 tuntia vuodessa (vaadittu ansiotyö, ajaminen ja vapaa-aika). Kun keskimääräinen ajomatka oli 7,500 mailia, tuli keskinopeudeksi 4,7 mailia tunnissa, eli sama kuin normaalilla kävelyllä saavutetaan. Auton vapauttava rooli voidaan siis kyseenalaistaa. Nikiforuk toteaa, että jokainen energiajärjestelmä luo omat riippuvuussuhteensa ja omanlaisensa dynamiikan, jolla ei lopulta ole välttämättä mitään tekemistä rationaalisen toiminnan kanssa.
Kun öljy oli halpaa, kaikki valtiot ja kansat toivottivat iloiten tervetulleeksi tämän uuden voimanlähteen, ja sen lukemattomat näkymättömät orjat. Mutta siten tulimme myös hyväksyneeksi tämän mahtavan resurssin ja sitä tottelevien koneiden vallan. Öljy ja sen energiaorjat ovat muuttaneet kaiken aina politiikasta siihen, miten organisoimme kaupunkirakenteemme tai suunnittelemme tulevaisuutemme. Vanhan sanonnan mukaan; kun orjaherra kietoo köyden orjansa kaulan ympärille, käyden toinen pää kiinnittyy hänen oman kaulansa ympärille.
Energiaorjien sosioekonomiset vaikutukset
Teollinen vallankumous, toisin ilmaistuna siis energiaorjien esiinmarssi mullisti läntiset yhteiskunnat. Koska maataloudessa siirryttiin käyttämään yhä enemmän polttoaineella toimivia koneita, alkoi historian suurin muuttoaalto maaseudulta kaupunkeihin. Samaan aikaan tapahtui myös maataloustuotannossa käytettävien eläinten katoaminen. Suomessa esimerkiksi hevosten määrä romahti; suomenhevosia oli 1950-luvulla yli 400 000, mutta 1987 enää vain 14 000. Energiaorjat korvasivat ihmiset maataloudessa, joka mahdollisti sosiaalisen kompleksisuuden valtavan laajentumisen. Tämä siis tarkoitti mitä erilaisempien ammattikuntien syntymistä, kun ihmisten ei enää tarvinnut osallistua alkutuotantoon. Yhteiskunnat siirtyivät tähän päivään asti jatkuneeseen jatkuvaan rakennemuutokseen, sillä koneet energiaorjien työllä alkoivat korvata ihmisiä eri tehtävissä sitä mukaa, kun teknologia kehittyi.
Orjien tehdessä fyysisen työn ylipainoisuus ja erilaiset sairaudet alkoivat yleistymään. Myös kulttuurit alkoivat muuttua; sekulaarisuus ja individualismi nousivat keskiöön. Perhe ja jälkikasvun hankkiminen eivät olleet enää arvossa; siinä missä ihmiset aikaisemmin arvostivat lapsia heidän tuomansa tulevaisuudenturvan vuoksi, alettiin energiaorjia pitää tämän tehtävän hoitajina. Yhteiskunnan oli alettava rakentamaan vanhuudenturvaa, eläkejärjestelmät syntyivät ja vanhainkodit yleistyivät. Korkea liikkuvuus, johti paikalliskulttuurien heikentymiseen, ihmisten sitoutuminen yhteisöihin heikentyi.
Näkymättömien orjiemme tulevaisuus
Vuonna 2010 maailmassa käytettiin keskimäärin 93 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Vuodessa siis kulutus oli arviolta 34 miljardia barrelia. Aiemman laskukaavan mukaan tämä tarkoittaa, että pelkästään öljystä saatiin vuoden aikana 129 miljardin ihmisen 12h/päivä työtä vastaava määrä energiaorjia. Tämän lisäksi tulevat tietysti muut energianlähteet. Määrä on niin valtava, että energia ei nauti kovinkaan suurta arvoa julkisessa keskustelussa tai huomiota ihmisten päivittäisessä elämässä. Tämä on myös johtanut energian ja ihmisen välisen yhteyden katkeamiseen.
Suurin osa meistä kuvittelee, että hyvinvointi syntyy omasta työstä ja siitä saadusta rahasta. Emme liioin huomioi niitä satoja energiaorjia, jotka pitkin päivää työskentelevät näkymättömästi ja antavat meille mahdollisuuden luoda hyvinvointia ja vaurautta elämiimme. Suurista energiaratkaisuista keskustellessa ilmenee hyvin kansalaisten ja jopa poliitikkojen ymmärtämättömyys energiatodellisuudesta. Koska luonnollisesti energiantuotannolla on aina haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja ihmisille, saatamme vaatia esimerkiksi hiilivoimaloiden ja ydinvoimaloiden sulkemista. Samalla kuitenkaan emme ymmärrä, että yhteiskuntamme ihan oikeasti tarvitsevat energiaa, jo pelkästään nykyisen tilansa ylläpitämiseen, puhumattakaan siitä että niiden on myös pakko kasvaa talous- ja rahajärjestelmien rakenteen vuoksi.
Fossiiliset polttoaineet ja niiden tarjoamat näkymättömät energiaorjat ovat tehneet meistä kaikista orjaherroja. Länsimaissa keskimääräisen ihmisen elintaso vastaa keskiaikaisten kuninkaiden elintasoa. Vallitsevaa tilannetta on alettu pitää normaalina. Energiaorjien ylläpitämä elintaso on saavutettu etu, josta luopuminen ei tule enää kysymykseen. Mikä tekee tilanteesta erityisen huolestuttavan on se, että
1) emme kollektiivisesti ymmärrä käytössämme olevan energian merkitystä hyvinvointimme mahdollistajana. Pidämme nykyistä elintasoamme keksiliäisyytemme (teknologian) ja edellisten sukupolvien raskaan työn tuloksena. Näin osittain onkin, mutta nykyistä teollista yhteiskuntaa ei koskaan olisi syntynyt, tai yleensäkään ylläpidetä ilman fossiilisia polttoaineita.
2) ja koska fossiiliset polttoaineet ovat uusiutumattomia, ne tulevat jossain vaiheessa loppumaan. Koska parhaat esiintymät käytetään ensin, niiden tuotanto on alisteinen alenevan rajahyödyn laille. Tämä tarkoittaa, että yhä enemmän energiaorjia joudutaan käyttämään uusien tuottamiseen, jolloin niiden vapaaseen käyttöön jäävä määrä pienenee. Lisäksi maapallolla on jatkuvasti enemmän ihmisiä havittelemassa energiaorjia itselleen.
Moderni yhteiskunta ja energiaorjat
Vuonna 2009 eräs brittiläinen nelihenkinen perhe joutui tietämättään kokeeseen, jossa heidän kotitaloutensa sunnuntain energiantuotannostaan vastasikin naapuritalossa olleet 100 pyöräilijää. 24 pyöräilijää vaadittiin lämmittämään uuni, 11 tuottamaan energia kahden paahtoleivän paahtamiseen. Päivän päätyttyä pyöräilijöistä osa romahti, osa ei kyennyt kävelemään useaan päivään. Lisäksi he olivat käyttäneet päivän aikana enemmän energiaa syömänsä ruoan muodossa, kuin olivat tuottaneet polkemalla.
"I have no doubt that slavery will return as the world's energy resources get increasingly scarce"
- Tim Siddall, eräs pyöräkokeen järjestäjistä
Siinä missä roomalaiset olivat hyvinkin tarkkoja sen suhteen, paljonko heidän orjansa kuluttivat kaloreita, nykyihmisellä ei usein ole minkäänlaista käsitystä käyttämänsä energian määrästä. Erään laskelman mukaan öljytynnyriä vastaavan energiamäärän tuottamiseen vaaditaan 7,37 vuotta pyöräilyä tai juoksua, 8 tuntisina työpäivinä ja lomien kanssa. Mikäli lomat jätetään kokonaan pois ja päivä pidennetään 12 tuntiin, kestää urakka noin 3,8 vuotta. Kun pohjois-amerikkalainen käyttää keskimäärin 23,6 tynnyriä öljyä (muu energiankäyttö mukaanluettuna eräiden arvioiden mukaan jopa 50 tynnyriä vastaavan määrän) vuosittain, tarkoittaa tämä, että hän käyttää noin 175 (tai ilman lomia 89) ihmistyövuoden edestä öljyenergiaa.
Auto - uuden orjuussuhteen ilmentymä
Henkilöautoa markkinoidaan käytännöllisenä ja kaikkien aikojen demokraattisimpana kulkuvälineenä. Sitä voisi jopa kutsua vapauden ja moderniuden symboliksi. Kuitenkin kun lasketaan autoiluun kuluva aika ja raha ja jaetaan se ajetuilla kilometreillä tullaan usein erikoisiin tuloksiin. Ivan Illich laski vuonna 1974, että kun laskettiin yhteen auton omistamisen kulut (ostaminen, polttoaine, huoltaminen, vakuutukset, sairaalakäynnit, sakot jne.) keskimäärin amerikkalainen mies käytti autoon aikaa 1600 tuntia vuodessa (vaadittu ansiotyö, ajaminen ja vapaa-aika). Kun keskimääräinen ajomatka oli 7,500 mailia, tuli keskinopeudeksi 4,7 mailia tunnissa, eli sama kuin normaalilla kävelyllä saavutetaan. Auton vapauttava rooli voidaan siis kyseenalaistaa. Nikiforuk toteaa, että jokainen energiajärjestelmä luo omat riippuvuussuhteensa ja omanlaisensa dynamiikan, jolla ei lopulta ole välttämättä mitään tekemistä rationaalisen toiminnan kanssa.
"You have a population all of whom are in debt, and who are essentially renting themselves to employers to do jobs that they almost certainly wouldn't want to do otherwise, to be able to pay those debts. If Aristotele were magically transported to the U.S. he would conclude that most of the American population is enslaved, because for him the distinction between selling yourself and renting yourself is at best a legalism."
- David Graeber
Kun öljy oli halpaa, kaikki valtiot ja kansat toivottivat iloiten tervetulleeksi tämän uuden voimanlähteen, ja sen lukemattomat näkymättömät orjat. Mutta siten tulimme myös hyväksyneeksi tämän mahtavan resurssin ja sitä tottelevien koneiden vallan. Öljy ja sen energiaorjat ovat muuttaneet kaiken aina politiikasta siihen, miten organisoimme kaupunkirakenteemme tai suunnittelemme tulevaisuutemme. Vanhan sanonnan mukaan; kun orjaherra kietoo köyden orjansa kaulan ympärille, käyden toinen pää kiinnittyy hänen oman kaulansa ympärille.
Energiaorjien sosioekonomiset vaikutukset
Teollinen vallankumous, toisin ilmaistuna siis energiaorjien esiinmarssi mullisti läntiset yhteiskunnat. Koska maataloudessa siirryttiin käyttämään yhä enemmän polttoaineella toimivia koneita, alkoi historian suurin muuttoaalto maaseudulta kaupunkeihin. Samaan aikaan tapahtui myös maataloustuotannossa käytettävien eläinten katoaminen. Suomessa esimerkiksi hevosten määrä romahti; suomenhevosia oli 1950-luvulla yli 400 000, mutta 1987 enää vain 14 000. Energiaorjat korvasivat ihmiset maataloudessa, joka mahdollisti sosiaalisen kompleksisuuden valtavan laajentumisen. Tämä siis tarkoitti mitä erilaisempien ammattikuntien syntymistä, kun ihmisten ei enää tarvinnut osallistua alkutuotantoon. Yhteiskunnat siirtyivät tähän päivään asti jatkuneeseen jatkuvaan rakennemuutokseen, sillä koneet energiaorjien työllä alkoivat korvata ihmisiä eri tehtävissä sitä mukaa, kun teknologia kehittyi.
 |
| Polttoaineet korvasivat eläin- ja ihmistyön maataloudessa 1800 ja 1900-lukujen vaihteessa |
Orjien tehdessä fyysisen työn ylipainoisuus ja erilaiset sairaudet alkoivat yleistymään. Myös kulttuurit alkoivat muuttua; sekulaarisuus ja individualismi nousivat keskiöön. Perhe ja jälkikasvun hankkiminen eivät olleet enää arvossa; siinä missä ihmiset aikaisemmin arvostivat lapsia heidän tuomansa tulevaisuudenturvan vuoksi, alettiin energiaorjia pitää tämän tehtävän hoitajina. Yhteiskunnan oli alettava rakentamaan vanhuudenturvaa, eläkejärjestelmät syntyivät ja vanhainkodit yleistyivät. Korkea liikkuvuus, johti paikalliskulttuurien heikentymiseen, ihmisten sitoutuminen yhteisöihin heikentyi.
Näkymättömien orjiemme tulevaisuus
Vuonna 2010 maailmassa käytettiin keskimäärin 93 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Vuodessa siis kulutus oli arviolta 34 miljardia barrelia. Aiemman laskukaavan mukaan tämä tarkoittaa, että pelkästään öljystä saatiin vuoden aikana 129 miljardin ihmisen 12h/päivä työtä vastaava määrä energiaorjia. Tämän lisäksi tulevat tietysti muut energianlähteet. Määrä on niin valtava, että energia ei nauti kovinkaan suurta arvoa julkisessa keskustelussa tai huomiota ihmisten päivittäisessä elämässä. Tämä on myös johtanut energian ja ihmisen välisen yhteyden katkeamiseen.
"Societies that overindulge in energy consumption ultimately lose their freedom, their resilience and their independence. Low energy societies protect the oldest freedom - the possibility of walking. And offer greater choice and participation in everyday life."
- Ivan Ilich
Suurin osa meistä kuvittelee, että hyvinvointi syntyy omasta työstä ja siitä saadusta rahasta. Emme liioin huomioi niitä satoja energiaorjia, jotka pitkin päivää työskentelevät näkymättömästi ja antavat meille mahdollisuuden luoda hyvinvointia ja vaurautta elämiimme. Suurista energiaratkaisuista keskustellessa ilmenee hyvin kansalaisten ja jopa poliitikkojen ymmärtämättömyys energiatodellisuudesta. Koska luonnollisesti energiantuotannolla on aina haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja ihmisille, saatamme vaatia esimerkiksi hiilivoimaloiden ja ydinvoimaloiden sulkemista. Samalla kuitenkaan emme ymmärrä, että yhteiskuntamme ihan oikeasti tarvitsevat energiaa, jo pelkästään nykyisen tilansa ylläpitämiseen, puhumattakaan siitä että niiden on myös pakko kasvaa talous- ja rahajärjestelmien rakenteen vuoksi.
"The most striking feature of our current times is this inability of the country to construct a coherent story about what’s happening to us, and therefore the inability to construct a story about what we might do about it."
- James Howard Kunstler
Fossiiliset polttoaineet ja niiden tarjoamat näkymättömät energiaorjat ovat tehneet meistä kaikista orjaherroja. Länsimaissa keskimääräisen ihmisen elintaso vastaa keskiaikaisten kuninkaiden elintasoa. Vallitsevaa tilannetta on alettu pitää normaalina. Energiaorjien ylläpitämä elintaso on saavutettu etu, josta luopuminen ei tule enää kysymykseen. Mikä tekee tilanteesta erityisen huolestuttavan on se, että
1) emme kollektiivisesti ymmärrä käytössämme olevan energian merkitystä hyvinvointimme mahdollistajana. Pidämme nykyistä elintasoamme keksiliäisyytemme (teknologian) ja edellisten sukupolvien raskaan työn tuloksena. Näin osittain onkin, mutta nykyistä teollista yhteiskuntaa ei koskaan olisi syntynyt, tai yleensäkään ylläpidetä ilman fossiilisia polttoaineita.
2) ja koska fossiiliset polttoaineet ovat uusiutumattomia, ne tulevat jossain vaiheessa loppumaan. Koska parhaat esiintymät käytetään ensin, niiden tuotanto on alisteinen alenevan rajahyödyn laille. Tämä tarkoittaa, että yhä enemmän energiaorjia joudutaan käyttämään uusien tuottamiseen, jolloin niiden vapaaseen käyttöön jäävä määrä pienenee. Lisäksi maapallolla on jatkuvasti enemmän ihmisiä havittelemassa energiaorjia itselleen.
Meillä on siis ongelma; olemme luoneet elämäntavan, joka perustuu valtavaan määrään edullisten ja näkymättömien energiaorjien työtä. Koska nämä energiaorjat vähenevät ja siten muuttuvat kalliimmiksi, emme enää voi sysätä korkean elintasomme kustannuksia niiden harteille. Tästä seuraa luonnollisesti elintason, eli energiankulutuksen alentuminen. Mutta olemmeko millään tavalla, edes henkisesti valmiita tällaiseen tulevaisuuteen?
