Kasvavat jännitteet pinnan alla - Kuinka yhteiskunnallinen maanjäristys syntyy?

"Syyskuu 11, 2001, ei ollut viimeinen kerta, kun kävelemme pois kaupungeistamme." 

Tämä ja muut lainaukset kirjoituksessa ovat Thomas Homer-Dixonin kirjasta The Upside of Down

Maanjäristystä edeltää mannerlaattojen väliin syntyvä paine, joka sitten purkautuu äkisti. Samanlaisesta ilmiöstä on kyse myös ihmisyhteiskuntien kohtaamissa ongelmissa. Monet ongelmistamme kerääntyvät hitaasti mutta varmasti taustalla, enemmistön edes huomaamatta kehityskulkua. Homer-Dixonin mainitsemat viisi tällaista ns. tektonista stressiä ovat:

1) Väestönkasvun jännite - erityisesti rikkaiden ja köyhien maiden päinvastainen demografinen kehitys

Väestö kasvaa kehittyvissä maissa, samalla kun teollistuneiden maiden väestönkasvu on pysähtynyt ja kääntyy laskuun seuraavien vuosikymmenten aikana. Siinä missä rikkaat maat tarvitsevat kyllä siirtolaisuutta työvoimaksi, eivät ne voi kuitenkaan lieventää väestönkasvun luomaa painetta köyhissä maissa, kuin marginaalisesti. Lisäksi tilanne on täysin uusi maailmanhistoriassa, kun Euroopan väestö kasvoi nopeasti 1800- ja 1900-luvun alussa, työttömät tai maata omistamattomat ihmiset muuttivat Amerikkaan, Austraaliaan, tai siirtomaihin Aasiassa ja Afrikassa. Tänä päivänä samanlaiset pakoreitit eivät ole enää mahdollisia. Missään planeetallamme ei ole enää laajoja asumattomia alueita, ja siten hyvää maata kolonialisaatiolle, joten maahanmuuttajavastaiset asenteet kasvattavat suosiotaan kaikkialla.

Väestönkasvu lisää muuttopainetta kohti pohjoista pallonpuoliskoa ja Australiaa.

Paine rajaseuduilla tulee kasvamaan entisestään, jo nyt USA:n ja Etelä-Euroopan valtiot ovat menettämässä otteen rajoillaan. Yhdysvallat ei enää kyennyt tilkitsemään eteläistä rajaansa perinteisillä keinoilla, joten muurien rakentaminen aloitettiin. Etelä-Euroopan mailla ei ole vastaavaa mahdollisuutta, sillä raja on meressä jonka yli siirtolaiset pääsevät mitä erilaisimmilla kelluvilla aluksillaan. Tilannetta hankaloittaa näiden maiden taloudellinen tilanne, joka on katastrofin partaalla. 

2) Energian jännite - etenkin tavanomaisen maaöljyn ehtyminen

"Ilman öljyä, yhteiskuntamme kuten ne ovat nyt rakennettu, eivät kykene toimimaan."

Energia on ns. master resource, eli enemmän kuin pelkkä tavallinen resurssi. Sillä on kahdet kasvot, joista useimmat näkevät vain toiset, nimittäin polttoaineen. Energialla on kuitenkin paljon suurempi rooli; sen avulla ylläpidämme yhteiskuntiemme kompleksisuuden. Ilman suuria määriä hyvälaatuista energiaa, eläisimme edelleen maatalousyhteiskunnissa, tai pelkästään metsästäjä-keräilijöinä. Öljyn aikakausi on ihmiskunnan energiankäytön viimeisin vaihe, se alkoi kehityksenä vasta 1859, kun ensimmäinen kaupalliseen käyttöön tarkoitettu poraus onnistui Pennsylvaaniassa USA:ssa. Olemme siirtyneet puun ja virtaavan veden, jotka ovat melko tuoretta auringon tuottamaa energiaa (puu kasvaa kymmeniä, ehkä satoja vuosia, virtaava vesi päätyy jokiin hydrologisen kierron kautta) käytöstä muotoihin, jotka ovat paljon, valtavan paljon kaukaisemman aikajakson tuotoksia. Näitä energiamuotoja kutsutaan nimellä fossiiliset polttoaineet. Ihmiskunta käyttää näitä polttoaineita valtavalla nopeudella. Joka vuosi poltetaan arviolta 400 vuoden edestä biosfräärin tuotantoa, tämä on mahdollista vain koska fossiilisiin polttoaineisiin on varastoituneena biosfäärin jalostamaa energiaa miljoonien vuosien ajalta. 

"Yksinkertaisesti ilmaistuna öljyhuipulla on "seismisiä" vaikutuksia koko maailmaan. Se järisyttää maata allamme." 

Fossiilisten polttoaineiden hyödyntäminen noudattaa paikallisesti ja alueellisesti kellokäyrää, eli tuotanto alkaa hitaasti, saavuttaa lakipisteensä ja laskee takaisin alkupisteeseen. Tähän asti olemme kyenneet kompensoimaan alueellisia öljyhuippuja ottamalla käyttöön uusia tuotantoalueita, mutta jos paikallisesti ja alueellisesti on saavutettu huippuja, myös maailmanlaajuisesti tullaan saavuttamaan huippu. Tämä on asia, joka ei valitettavasti ole läheskään kaikille korkeassakin asemassa oleville ihmisille selvä asia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maaöljyn maailmanlaajuinen tuotantohuippu ajoittui vuosien 2004 ja 2005 välille. Sen jälkeen tuotantoa ei ole onnistuttu enää kasvattamaan. Tällä on ollut tuhoisat vaikutukset öljyn hintaan ja talouskasvuun. 

3) Ympäristöongelmien jännite - maan, veden, metsien ja kalakantojen pahentuvat vauriot

"Toisin kuin roomalaiset rakentaessaan Colosseumia eivät tienneet rakentavansa sen maanjäristyksille herkälle maa-ainekselle, San Bernandinolaiset tiesivät alueensa vaarallisuuden maastopalojen osalta. Missä vaiheessa, mietin, uhmakkuus muuttuu tosiasioiden kieltämiseksi?"

Ympäristöongelmien suhteen kaikenlainen denialismi on kiehtovaa. Kuulemme mielellämme tutkimuksia siitä, miten esimerkiksi ilmastonmuutos ei ole totta. Kuitenkin, kun todistusaineisto kasvaa, denialistit joutuvat käyttämään yhä enemmän keinoja ongelman kieltämiseen, viimeisenä keinona fatalistinen denialismi, eli "se on totta, mutta emme voi asialle enää mitään, joten jatketaan kuten ennen". Toinen suuresti hämäävä asia on se, että rikkaat teollisuusmaat ovat ulkoistaneet likaisen tuotannon köyhimpiin kehitysmaihin. Pidämme tuotteista, mutta emme niiden valmistuksen aiheuttamista saasteista.

Eräs vähemmän esillä ollut kehityskulku on jäätiköiden kutistuminen, ei napa-alueilla vaan suurissa vuoristoissa kuten Kalliovuorilla, Himalajalla ja Alpeilla. Näiden jäätiköiden sulamisvesistä saa alkunsa moni maailman suurimmista joista, jotka sitten virtaavat alaville maille ja lopulta mereen. Joet kuten Colorado, Ganges, Brahmaputra, Keltainen joki ja Jangtze ovat jo nyt niin suuressa käytössä, että mereen asti päätyy vain vähän alkuperäisestä vesimäärästä. Kun jäätiköt, joista nämä joet saavat voimansa kutistuvat pois seuraa valtava vesikriisi.

4) Ilmaston jännite - muutokset ilmastossa

Ilmastonmuutoksesta on olemassa erilaisia mielipiteitä, mutta tiedeyhteisön konsensus on sen takana, että ilmasto todellakin lämpenee ennennäkemätöntä tahtia ja syy siihen on kasvava hiilidioksidin määrä ilmakehässä. Ilmastonmuutos johtaa todennäköisesti yhä useampiin epätavallisiin sääilmiöihin, ja noiden ilmiöiden voimistumiseen entisestään. Kohtalon ivaa on se, että ilmastonmuutos näyttäisi vaikuttavan kaikista haitallisimmin niihin, jotka jo nyt elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Maailman suurimmat kaupungit sijaitsevat lähes poikkeuksetta rannikkoalueilla, joten nopea merenpinnan nouseminen tulee aiheuttamaan valtavia kustannuksia, mikäli nuo kaupungit halutaan pitää elinkelpoisina, joka sekin voi lopulta osoittautua mahdottomaksi tehtäväksi. Toiseksi vaikutukset maanviljelyyn voivat olla tuhoisat. Ei pelkästään nousevien lämpötilojen vuoksi, vaan myös siksi että trooppisen alueen hyönteislajit pystyvät levittäytymään yhä kauemmas päiväntasaajalta, ja alueille joissa niillä ei ole luontaisia vihollisia. Massiiviset muuttoaallot ovat hyvin todennäköinen seuraus ilmastonmuutoksen kehittyessä. 

5) Talousjärjestelmien jännite - epätasapaino globaalissa taloudessa, ja kasvavat tuloerot

Globaali talousjärjestelmä on osoittautunut hyvin epävakaaksi, vaikka se on samalla tuonut etenkin länsimaille suurta hyötyä. Äärimmilleen viety hektisyys ja sen aiheuttama hermostuminen on tunnuksenomaista markkinoille, paniikki leviää sekunteissa ja aiheuttaa tuhoisia vaikutuksia ympäri maapalloa. Samoin on käynyt työmarkkinoille, työsuhteet ovat muuttuneet elinikäisistä muutamien vuosien jopa vain viikkojen mittaisiksi. Tuottavuudella, joka on etenkin länsimaissa nostettu jalustalle on positiivisten vaikutusten lisäksi paljon negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Työmarkkinat polarisoituvat huippuosaajiin, jotka pystyvät automaation avulla huippuunsa viedyn tuottavuuden avulla rikastumaan, mutta toisaalta alati kasvavaan joukkoon ihmisiä, joiden osaamisen tuottavuuden kasvu tai automaatio on tehnyt tarpeettomaksi. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla business analyytikkoja, ohjelmoijia tai suunnittelijoita. Tuottavuuden kasvun hyödyt eivät jakaudu tasaisesti. 

Kertoimet (X)

Tämä ei vielä riitä, nimittäin näillä jännitteillä on lisäksi kertojia, jotka pahentavat niiden mahdollisia vaikutuksia. Kertoimia ovat:

A) Yhteiskuntien, teknologioiden ja hankkeiden kasvava nopeus sekä globaali verkottuminen

Scale free -verkkorakenteen vuoksi suurimmasta osasta järjestelmiämme, puhuttiin sitten taloudesta, ruokahuollosta tai internetistä on tullut erityisen haavoittuvaisia. Scale free -rakenne tarkoittaa sitä, että osa verkoston solmukohdista on ns. hubeja, eli yhteydessä suureen määrään toisia solmuja. Tällöin tiettyjen hubien kaataminen saa aikaan koko verkoston lamaantumisen. Vaara ei ole yhtä suuri random verkostoissa, jossa jokaisella solmulla on suunnilleen yhtä paljon yhteyksiä toisiin solmuihin. 

B) Pienten ryhmien kasvava kyky aiheuttaa suurta tuhoa

Koskaan aiemmin historiassa ei pieni ryhmä ihmisiä ole kyennyt tuhoamaan kokonaista kaupunkia. Terrorismin valvonta on loputon taistelu, ja sitä tuskin koskaan voidaan estää kokonaan, mikäli kansalaisten vapaus toteutuu edes osittain, ts. emme elä täydellisessä valvontavaltiossa. Lisäksi terrorismin potentiaaliset tuhoisat vaikutukset ovat kasvaneet edellä mainitun scale free -verkkorakenteen vuoksi. 

Lopputulos

Olemme historiallisessa tilanteessa, koskaan aiemmin yhteiskuntamme eivät ole olleet näin kompleksisia ja yhteenverkottuneita. Taustalla piilevät tektoniset stressit, kuten Homer-Dixon niitä nimittää, ovat kuitenkin hiljalleen kasvattaneet painettaan pinnan alla. Väestönkasvun aiheuttamat ongelmat on voinut jokainen nähdä Arabikevään aiheuttamissa levottomuuksissa, energiajännitteen taas esimerkiksi Deepwater Horizon -lautan onnettomuudessa, ympäristöongelmat taas Kiinan suurkaupungeissa valtavina sumupilvinä, ilmastonmuutos joka on vaikeimmin havaittavissa voinee huomata lähinnä tutkimustuloksia seuraamalla, mutta viimeisin eli talousjärjestelmän jännite on näistä kaikista käsinkosketeltavin. Mitä pidemmälle venytämme nykyistä tapaamme elää, sitä suuremmaksi nämä jännitteet tulevat kasvamaan ja sitä suurempi tulee niiden aiheuttama tuhovaikutus olemaan. Siksi yhteiskunnalliseen maanjäristykseen on syytä varautua. Maanjäristyksen jälkeen voimme parhaimmassa tapauksessa jopa rakentaa paremman maailman, kuin edeltävä oli. 

Teksti perustuu Thomas Homer-Dixonin teokseen The Upside of Down - Catastrophe, Creativity, and The Renewal of Civilization

http://www.theupsideofdown.com/

http://www.amazon.com/The-Upside-Down-Catastrophe-Civilization/dp/1597260657

Miksi talouskasvu? Lyhyt katsaus kasvun historiaan, perustaan ja tulevaisuuteen

Tänä päivänä on mahdotonta olla kuulematta tai lukematta sanaa talouskasvu. Talouskasvun peräänkuuluttaminen on niin itsestäänselvyys ja julkisesti hoettava mantra, että harva edes vaivautuu ajattelemaan asiaa sen pidemmälle. Mutta mihin lopulta edes perustuu ajatus loputtomasta kasvusta rajallisella planeetallamme? Nykyään tuntuu yhä useammin törmäävän ihmisiin, jotka ihmettelevät sitä miten taloutta voidaan kasvattaa kohti loputonta päämäärää. Mihin talouskasvu perustuu? Onko se tullut päätökseensä? Mitä voimme kenties tehdä asialle? Nämä ovat kaikki mielenkiintoisia ja ajankohtaisia kysymyksiä joita olen itselleni esittänyt ja pyrkinyt löytämään vastauksia muun muassa seuraavassa tekstissä.

Talouskasvu historiallisena ilmiönä

Moni ei ehkä ymmärrä, kuinka tuore ilmiö talouskasvu on ihmiskunnan historiassa. Itsestäänselvänä pidetty, joka vuotinen talouden kasvaminen on todellinen anomalia historiassa. Nykyisen kaltainen talouskasvu, on viimeisten kahden vuosisadan (1800 ja 1900) aikainen ilmiö. Sitä ennen talous ei juurikaan kasvanut, tosin sen tarkka mittaaminenkin on mahdotonta. Erilaisia arvioita kuitenkin esitetään, kuten alla oleva tutkimus Groningenin yliopistosta.

Talouskasvun historia (Lähde: Angus Maddison, University of Groningen)

Kuten huomataan, esimerkiksi ajanlaskun alun ja ensimmäisen vuosituhannen välillä bruttokansantuote (BKT) jopa laski ihmistä kohden. Kuviosta on huomattava se, että todellinen koko maapallon yhteenlaskettu BKT on suorastaan räjähtänyt käsiin, sillä se on noussut $467 --> $6055, kun samalla maailman väkiluku on myös noussut noin 200 miljoonasta 6000 miljoonaan (vuosi 2000). Yhteenlaskettu BKT kasvanut siis tämän tutkimuksen perusteella $93 mrd --> $36 330 mrd.

Berkeleyn professorin Bradford DeLongin tutkimusten mukaan BKT olisi kehittynyt seuraavanlaisesti vuoden 1990 dollareissa laskettuna:

           Vuosi        BKT (miljardia)

   1             $18,50

 500           $19,92

1000          $35,31

1500          $58,67

2000    $41016,69

(2012    $71830,00)

BKT siis kasvoi noin kaksinkertaiseksi ajanlaskun ensimmäisen tuhannen vuoden aikana. Sen jälkeen vajaa kaksinkertaistuminen 500 vuoden aikana ja lopulta mittakaavat karkaavat käsistä. Vuoden 2000 BKT oli nimittäin noin 700 kertaa suurempi, kuin uutta manteretta tutkittaessa vuonna 1500. BKT on kasvanut toisin sanoen eksponentiaalisesti, tämä ei kuitenkaan riitä; sen myös odotetaan jatkuvan yhä samanlaisena kasvuna tästä ikuisuuteen. Eksponentiaalisesta, kiihtyvästä kasvusta on tullut osa "normaalia", kasvun puuttuminen on epänormaalina pidetty asiantila.

Talouskasvu taloustieteessä

Tunnetuin talouskasvua selittävä malli lienee Solow'n kasvumalli, siinä yksinkertaistettuna talouskasvu johtuu tuottavuuden kehityksestä, pääomasta ja työvoimasta. Tämä on niin kutsutun uusklassisen taloustieteen selkäranka. Toisin sanoen siis teknologinen ja inhimillinen kehitys, yhdistettynä investointeihin, tuotannollisen pääomien kasvuun ja väestönkasvuun aikaansaavat talouskasvun. Talouskasvun rajattomuutta on perusteltu innovaatioiden ja palveluiden kehitysmahdollisuuksilla, siis siten että se on voidaan ns. absoluuttisesti irtikytkeä resursseista tai reaalitaloudesta. Tälloin tietenkin myös ympäristöongelmat voitaisiin välttää. Taloustieteen näkemys talouskasvusta ei perustu luonnontieteisiin, vaan se on yhteiskuntatieteellinen. Tämä tarkoittaa, että sen ei tarvitse huomioida esimerkiksi termodynamiikan lakeja muodostaessaan teorioitaan. Talouskasvun teoria on eräänlainen ikiliikkuja; resursseja syötetään sisään ja ne poistuvat jätteinä. Nämä oletukset ovat vaarallisia, koska ne eivät huomioi esimerkiksi käyttökelpoisen energian (eksergian) vähentymistä.

Mitä unohtui?

Taloustiede voi vain tilapäisesti jättää huomioimatta termodynamiikan lait.

- Nicole Foss

Huomasit ehkä, että vallassa oleva talouskasvun teoria jättää pois jotain oleellista. Se nimittäin olettaa resurssien olevan aina saatavilla ja syötettävissä saman laatuisina systeemiin. Kenties Solow'n kehittäessä teoriaansa 1960-luvulla näin olikin, mutta yhä kasvava talouskriitikkojen, biologien, ekologien jne. myös ihan tavallisten ihmisten joukko on huomannut, että tämä ei pidä paikkaansa todellisuudessa. Perinteiset talousteoriat ovat voineet jättää muun muassa energian pois kaavoistaan, sillä olemme eläneet poikkeuksellista aikaa, jolloin energia on ollut sekä ennennäkemättömän halpaa, sekä sen saatavuus turvattua. Siksi nämä mallit ovat kyenneet luomaan paikkaansa pitäviä ennusteita ja ansainneet väliaikaisesti asemansa. Maailma on kuitenkin muuttumassa, koska halvan energian aikakausi on tulossa päätökseen.

Riippumatta siitä, millaisen yleisen kuvan taloudesta saattaa saada uutisia seuraamalla, se on kuitenkin pohjimmiltaan aina jotain materiaalista. Riippumatta siitä kuinka älykkäiksi tai hengellisiksi kehitymme, me tarvitsemme aina vettä ja ruokaa pysäksemme hengissä, polttoaineita matkustaaksemme ja pysyäksemme lämpinä, sekä raaka-aineita infrastruktuuriimme ylläpitoon ja rakentamiseen. Tämä siis tarkoittaa, että kasvaakseen talous tarvitsee aina myös lisääntyvää resurssien käyttöä. Tarkemmin katsottuna myös resurssien laadulla on merkitystä, ei pelkästään sillä että niitä on sinällään olemassa. Talouskasvua ja resurssien käyttöä ei siis ole todellisuudessa mahdollista irtikytkeä toisistaan absoluuttisesti, kuten virheellisesti kuulee usein väitettävän. Sen sijaan suhteellinen irtikytkentä on tiettyyn rajaan asti mahdollinen.

Mitä tahansa stimulointikeinoja yritetäänkin, emme saa talouksiamme kasvamaan kuten ennen, koska energia joka pitää ne vauhdissa maksaa nyt viisi kertaa enemmän, kuin vuosikymmen sitten. Taloudellissa toiminnassa hinta merkitsee. Kolminumeroiset öljyn hinnat tarkoittavat, että taloutemme hidastuvat riippumatta siitä kuinka paljon stimuloimme niitä erilaisilla talouspoliittisilla toimilla.

- Jeff Rubin

Miksi talouden on pakko kasvaa?

Toisen maailmansodan jälkeinen voimakas ja pitkäkestoinen kasvun aikakausi sai vähitellen länsimaiden valtiot ja niiden asukkaat pitämään (kiihtyvää) talouskasvua normaalina tilana. Tämä johti vähitellen lisääntyneeseen velkaantumiseen, sillä talouskasvun odotettiin jatkuvan samanlaisena ja mahdollistavan siten velkojen takaisinmaksun tulevaisuudessa ilman ongelmia. Nyt meillä on kuitenkin ongelma, kun talous ei enää voi kasvaa odotetulla tavalla, johtuen pääasiassa energiantuotannon ja erityisesti fossiilisten polttoaineiden elinkaaren vaiheesta. Koska olemme kuitenkin tehneet valtavan määrän maksusitoumuksia, eli ottaneet velkaa, täytyy tuo velka myös maksaa takasin ja siksi talouden on pakko kasvaa. Siksi kaikki vallassa olevat tahot puhuvat talouskasvun puolesta. Olemme lukittuina talouskasvuun, koska olemme myyneet tulevaisuutemme olettaen, että meillä on resurssit tuottaa materiaalista hyvinvointia yhä enemmän.

Energian ja taloudellisen toiminnan välillä on vahva yhteys

Emme usein ymmärrä miten keskeinen osa energia on elämäämme, koska se on näkymätöntä. Vain sen avulla aikaansaadut asiat ovat näkyviä.

- Samuel Alexander

Ilman energiaa mitään ei tapahdu. Ilman energiaa raaka-aineita ei saada syötettäviksi teollisiin prosesseihin, tavarat eivät valmistu tehtaissa, eikä niitä kuljeteta ympäri maailmaa. Energia, jolla teolliset yhteiskunnat on rakennettu ja jolla ne pysyvät toiminnassa on peräisin fossiilisista polttoaineista, erityisesti öljystä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kaikki teollisesti tuotettu tavara on 90 % riippuvaista öljystä, ja liikkuu paikasta A paikkaan B 95 %:sesti öljyn avulla. Öljy on oleellisesti osa polttoaineita ja voiteluaineita, mutta myös muovituotteita, lääkkeitä ja tekstiilejä. Öljy muodostaa näin modernin elämän selkärangan, joka on osittain korvattavissa, mutta ei kokonaisuudessaan.

Kun öljy kallistuu, se vaikuttaa siis talouteen joka suunnasta, ei pelkästään logistiikkaan kuten usein kuvitellaan. Kaikki teollinen tuotanto ja kuljetus kallistuu, kun öljy kallistuu, pakomahdollisuutta ei ole olemassa. Olemme rakentaneet nykyiset yhteiskuntamme ja niiden toiminnan öljyn varaan, nopealla aikataululla (ja me tarvitsemme nopeita muutoksia) öljy ei ole korvattavissa millään muulla energiamuodolla. Öljyn saatavuus muodostaakin vakavan uhan koko talouden toiminnalle. Öljyn saatavuutta ei rajoita pelkästään kasvava kysyntä Aasian nousevissa talouksissa, vaan myös geologinen fakta nimeltä öljyhuippu. Öljyhuippu on totetunut ja toteutuu jokaisen yksittäisen öljykentän, öljyntuottajamaan ja lopulta koko maapallon suhteen. Eri lähteistä riippuen olemme joko jo ohittaneet maaöljyn tuotantohuipun, tai se saavutetaan lähivuosien aikana. Maaöljyn tuotantohuippua yritetäänkin paikata nyt muun muassa liuskeöljyn avulla, mutta ns. EROEI-arvoiltaan nämä "uudet" öljyntuotantomuodot eivät vastaa perinteistä maaöljyä. Siksi nimenomaan maaöljyn tuotantohuippu on niin tärkeä ilmiö.

Öljyhuippu (Lähde: ASPO)

Valitettavasti valtavirtataloustieteilijät kautta yksityisen ja julkisen sektorin, näyttävät olevan huomioimatta energian, talouden ja velkaantumisen kiinteää yhteyttä. Tämän vuoksi he eivät huomaa, että kallis öljy on yksi suurimmista syistä tämän päivän taloudelliseen epävarmuuteen, joten he perustavat ratkaisunsa (elvytyspaketit, rahan luominen ja alhaiset korot) edelleen vanhan kasvumallin varaan. Tuo kasvumalli halpoine polttoaineineen on kuitenkin ohittanut parasta ennen -päivämääränsä. Kun kasvuun perustuvat taloudet eivät kasva, kotitaloudet, yritykset ja julkiset instituutiot taistelevat maksaakseen velkansa ja alkavat nopeasti hajota ennalta suunnittelemattomilla tavoilla.

- Gail Tverberg

Kasvun loppu

Mikään määrä tukipaketteja tai kilpadevalvointia (valuuttasotimista) ei lopulta auta meitä pakenemaan biofyysiseltä todellisuudelta. Talousongelmia on läpi historian yritetty ratkaista painamalla lisää rahaa, kautta Rooman valtakunnan ja muiden rahataloutta käyttäneiden sivilisaatioiden. Valitettavasti todellisuudessa hyvinvointi ei perustu käytössä olevan valuutan määrään, vaan resursseihin joita taloudella on käytettävissään. Kasvuun perustuva taloutemme ei yksinkertaisesti selviä, kun perusta kasvulle (halvat fossiiliset polttoaineet) on käytetty loppuun ja koittaa laskun maksamisen aika kaikesta siitä mitä olemme niiden avulla rakentaneet (infrastruktuuri, kompleksiset valtiot, ikääntyvä väestö jne.). Kysymykseksi muodostuukin se, miten hallitsemme tämän laskun aikakauden. Mikäli emme tee sitä oikein, on todennäköisesti edessä yhteiskunnallinen romahdus.

Fossiiliset polttoaineet eivät ole katoamassa, mutta niin eivät ole myöskään korkeat hinnat. Jos haluamme tulevaisuudesta yhtä hyvän, kuin menneisyydestä, suhtautumisemme talouskasvuun täytyy muuttua. Ja muutoksen täytyy tapahtua nyt. Alentuneen taloudellisen nopeusrajoituksen vaikutuksien tunnistaminen on ensimmäinen askel. Kolminumeroiset öljyn hinnat, ennätykselliset budjettialijäämät ja mahdollisesti jo katastrofaalisen korkeat hiilidioksidimäärät ilmakehässä kertovat kaikki samaa tarinaa: loputon talouskasvu on kestämätöntä.

- Jeff Rubin

Kasvun loppu ei ole ongelma, se on asiantila ja elinkaaren vaihe. Me joko ymmärrämme, että pohja talouskasvulta ja nykyisen kaltaisten yhteiskuntien ylläpitämiseltä on katomassa, tai jatkamme epätoivoista taistelua ensin kasvun saavuttamiseksi ja seuraavaksi edes status quon säilyttämiseksi. Jatkaessamme tätä kohtaamme ennen pitkää joko rahatalouden, energian tai ympäristön asettaman "seinän" ja lyömme päämme siihen täyttä vauhtia. Status quon puolustaminen ei ole kestävä strategia. Mikäli valitsemme ensin mainitun, meillä on käsissämme useita vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, jos taas jatkamme samalla tavalla, meillä ei juurikaan ole vaihtoehtoja. Silloin jokainen selviää omillaan. Ongelmana on se, että valintoja olisi tehtävä jo nyt, vaikka suurin osa ihmisistä ei ole alkuunkaan perillä niistä syistä, jotka ovat meidät tähän tilanteeseen ajaneet. Kasvua perättömästi lupaavat poliitikot saavat todennäköisimmin äänestäjien suosion, kuin yhteiskunnan yksinkertaistamista ehdottavat.

Mitä voimme tehdä?

Yllä olevan luettuaan voi kenties tulla johtopäätökseen siitä, että jotain olisi tehtävä. Tilanne on varsin ongelmallinen, talouskasvun ideologiasta luopuminen ei nimittäin tule todennäköisesti alkamaan ylhäältä-alas suuntaisesti. Valtio saa legitimiteettinsä siitä, että se kykenee tuottamaan hyvinvointia erilaisten palveluiden ja materiaalisten hyödykkeiden muodossa kansalaisilleen. Mitä tapahtuisi valtiolle, jos se yhtäkkiä päättäisikin vähentää tällaista toimintaa? Valtiot, tai yhteiskunnat eivät historiallisen todistusaineiston valossa ole kykeneväisiä (muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) yksinkertaistamaan itseään vapaaehtoisesti. Päinvastoin kautta historian, vastauksena ongelmiin ne pikemminkin pyrkivät epätoivoisesti kasvattamaan toimintaansa (armeija, byrokratia, instituutiot jne.) säilyttääkseen legitimiteettinsä. 

Ylläoleva tarkoittaa sitä, että kritiikin ja kyseenalaistamisen ikuista talouskasvua kohtaan on alettava alhaalta ylöspäin, yksilöistä ja pienyhteisöistä kohti kyliä ja kuntia sekä lopulta valtiota. Käytännön toimintaa on myös mahdollista aloittaa, ilman suuria vastakkainasetteluita ikuiseen kasvuun perustuvan maailman kanssa. Käytännön toimintaa on muun muassa erilaisten taloudellisten vaihdantajärjestelmien kehittäminen, esimerkiksi aikapankkien ja paikallisvaluuttojen muodossa. Nämä lisäävät paikallisten yhteisöjen omavaraisuutta ja riippumattomuutta globaaleista ja koko ajan epävarmemmiksi muuttuvista rahajärjestelmistä. Toiseksi julkisen liikenteen ja asumisen järkevällä suunnittelulla voidaan kaupungeista luoda kalliiksi muuttuvista fossiilisista polttoaineista vähemmän riippuvaisia. Riippuvuutta globaaleista järjestelmistä ja raaka-aineista on vähennettävä, mitä nopeammin aloitamme sen helpompi muutos on.

Kuten korkeushyppääjä tietää, riman takana täytyy olla patja, jolle hän voi tehdä pehmeän laskeutumisen. Maailma on vasta herännyt tarpeeseen keskustella siitä, mikä öljyn "patja" tulee olemaan.

- Kjell Aleklett

Uudenlaisten ajattelutapojen omaksuminen on talouskasvun loputtua välttämätöntä. Kulutus- ja velkakulttuuri ei ole mahdollista ilman kasvua. Tilalle täytyy löytää uusia, vähemmän energia- ja materiaali-intensiivisiä tapoja elää onnellista elämää.  Vähemmän tavaraa, vähemmän monimutkaista teknologiaa, enemmän aikaa perheen, sukulaisten ja naapureiden kanssa, enemmän yhteistä toimintaa, enemmän merkityksellisiä asioita. Nämä muutokset tapahtuvat todennäköisesti myös kenenkään ohjaamatta, tässä vaiheessa tarkoitus onkin vain tuoda ilmi, että myös kasvun jälkeen on mahdollista elää onnellista elämää. Parhaimmillaan se voi olla jopa onnellisempaa, kuin nykyinen yhä ahdistavammaksi muuttuva kulutuskulttuuri. Muutos on kuitenkin useille meistä tilanne, johon suhtautuminen ei aina ole aluksi kaikkein suopeinta. Siksi lopuksi Rooman keisarin stoaalaista filosofiaa edustava sitaatti, jonka omaksuminen voi yksi tapa käsitellä tulevaisuuden tuomia muutoksia.

"Huomaa aina, että kaikki on seurausta muutoksesta ja totuttaudu ajattelemaan, että ei ole mitään mitä luonto rakastaa enemmän, kuin olemassa olevien muotojen muuttaminen, ja uusien muotojen luominen"

- Marcus Aurelius teoksessa "Itsetutkiskeluja" vuosilta 170-180

Lähteet:

Kirjat:

Jackson, Tim. 2011. Hyvinvointia ilman kasvua. Helsingin sanomat.

Rubin, Jeff. 2012. The Big Flatline: Oil and the No-Growth Economy. Palgrave Macmillan.

Linkit:

http://econ161.berkeley.edu/TCEH/1998_Draft/World_GDP/Estimating_World_GDP.html

http://www.tullettprebon.com/Documents/strategyinsights/TPSI_009_Perfect_Storm_009.pdf

http://dnwssx4l7gl7s.cloudfront.net/nefoundation/default/page/-/files/Growth_Isnt_Possible.pdf

http://simplicityinstitute.org/wp-content/uploads/2011/04/Peak-Oil-Energy-Descent-and-the-Fate-of-Consumerism-Report-11b.pdf

http://econpapers.repec.org/paper/eencamaaa/2011-01.htm

http://aleklett.wordpress.com/2008/05/03/peak-oil-crash-mat/

http://dss.ucsd.edu/~jhamilto/oil_history.pdf

http://www.energybulletin.net/sites/default/files/Peak%20Oil_Study%20EN.pdf

Miten varustautua vakavaan talouskriisiin? Case Argentiina

Törmäsin jokin aika sitten tähän mielenkiintoiseen artikkeliin, jossa Fernando Aguirre kertoo Argentiinan vuosikymmenen takaisesta talouskriisistä, miten hän itse toimi, ja mikä tärkeintä: miten hänen olisi mielestään pitänyt toimia. Aguirre on myös kirjoittanut kokemuksistaan kirjan The Modern Survival Manual: Surviving the Economic Collapse (2009). Seuraavassa kirjoituksessa lisää siitä, miten talouskriisi Argentiinassa kehittyi ja miten Aguirre suosittelee yleisesti suojautumaan niiltä. Aihe on sen verran ajankohtainen, että päätin kääntää kirjoituksen ja lisätä mukaan hieman omia ajatuksiani.

Argentiinan esimerkki on oma tarinansa, eikä sinällään sovi suoraan verrattavaksi esimerkiksi Suomen olosuhteisiin. Se on kuitenkin esimerkki teollisuusmaasta, joka vuosikymmen sitten ajautui nopeasti talouskriisiin ja lopulta romahdukseen. Erityisen huomionarvoista oli yhteiskuntasopimuksen heikkous, kun yhteiskunnan perustoiminnot lakkaavat toimimasta. Kun ihmiset menettävät luottamuksensa pankkijärjestelmän toimintaan, ei moderni yhteiskunta kykene toimimaan normaalisti. Luottamus (etenkin rahataloutta kohtaan) toimii ikään kuin liimana, joka pitää monimutkaisen yhteiskunnan toiminnassa. Ongelmana on, että sen syntyminen vaatii usein pitkän ajan, mutta rikkoutuminen tapahtuu nopeasti. Suomalaisista, kuten myös muista länsimaiden asukkaista on tullut hyvin riippuvaisia modernin kompleksisen yhteiskunnan häiriöttömästä toiminnasta. Tämän voi esimerkiksi huomata arkipyhinä pienissä kaupoissa ja huoltoasemilla. Jo kauppojen yhden päivän kiinniolo aiheuttaa monille ongelmia.

Buenos Aires talousromahduksen jälkeen

Mistä Argentiinassa oli kyse?

Argentiinan talous ajautui kriisiin vuosituhannen vaihteessa. Tapahtumat eskaloituivat lopulta joulukuussa 2001, jolloin talletuspako johti pankkitilien jäädytykseen ja lopulta vuoden lopussa Argentiinan maksukyvyttömyyteen 132 miljardin dollarin velkataakan alla. Talouskriisi alkoi velkaantumisella, jatkui työttömyyden kasvulla ja jatkuvasti alijäämäisellä valtiontaloudella, sekä leikkauspolitiikalla. Alati vaihtuneet hallitukset eivät kyenneet muuttamaan negatiivisen kehityksen kierrettä, ja ihmisten viha alkoi lisääntyä ahdingon jatkuessa. Lopulta presidentti Fernanda de la Rua joutui poistumaan mielenosoittajien piirittämästä presidentin palatsista helikopterilla, jätettyään ensin irtisanomisilmoituksensa. Talousromahduksen jälkeen Argentiina teki radikaaleja muutoksia raha- ja talouspolitiikassaan, ja onkin onnistunut parantamaan tilannettaan.

Miten tilanne kehittyi?

 "kun pankit sulkevat ovensa, mellakat ovat vain minuuttien päässä"

-Fernando Aguirre

Aguirren mukaan kriisi eskaloitui lopulta nopeasti, mutta tunnistettavia varoitusmerkkejä on olemassa. Investointiasteen lasku, työttömyys ja käteisen nostamisen hankaloituminen ovat muun muassa sellaisia. Koska rahajärjestelmän ja koko yhteiskunnan toiminta perustuu niin olennaisesti luottamukseen, poliitikot ja virkamiehet välttävät tosiasioiden tunnustamista viimeiseen hetkeen asti. Päätökset tapahtuvat yllättäen.  Inflaation kehittyminen hyperinflaatioksi on ollut yleinen kehityskulku talouskriiseissä kautta historian. Hyperinflaatiota on vaikea pysäyttää, ja ihmisten ja yritysten on vain yritettävä pärjätä mukana pelissä. Aguirre kertoo, että pahimmassa vaiheessa hänen ostamansa tavaran hinta ehti tuplautua matkalla hyllyn luota kassalle. Työntekijät kiinnittivät uusia hintalappuja tuotteisiin jatkuvasti. Valitettavasti myös levottomuudet kehittyvät nopeasti. 

Miten lisätä suojautumiskykyä?

 

Aguirre antaa viisikohtaisen listan, siitä miten hänen mielestään talousjärjestelmän epävarmuutta, ja mahdollista romahdusta vastaan kannattaa suojautua. Teemoiksi nousevat ostovoiman säilyttäminen, ruokavarmuus, olennaiset työkalut, fyysinen turvallisuus ja henkinen hyvinvointi.

 

1. Säilytä osa omaisuudestasi arvometalleina ja käteisenä

Pidämme itsestään selvänä, että kun talletamme rahamme pankkiin, saamme ne koska tahansa myös pois sieltä. Meidän rahamme ovat meidän rahojamme, ja meillä on useita lakeja suojaamassa oikeuksiamme. Kuitenkin romahduksen tapahtuessa lait menettävät merkityksensä, lopulta ne ovat kuitenkin ihmisten kirjoittamia, eivät kuten Aguirre sanoo, "minkään korkeamman voiman". Lakeja voidaan kumota, muuttaa tai jopa jättää noudattamatta. Jokainen voi haastaa pankin tai valtion oikeuteen lakien rikkomisesta, mutta mitä se lopulta auttaa? Romahduksen tapahduttua argentiinalaisten oli silti selviydyttävä, vaikka tuhannet ihmiset hakkasivatkin pankkien ovia raivoissaan.

Rahajärjestelmän romahtaessa arvometallit nousevat arvoonsa. Monet ovat talouskriisin jälkeisenä aikana siirtäneet omaisuuttaan esimerkiksi kultaan ja hopeaan, mutta usein näin tehdään kuitenkin vain sijoitusmielessä. Mitä Aguirre korostaa on, että omaisuutta joka on arvometalleissa ei tule ajatella sijoituksena jonka tulee kerätä tuottoa, vaan puhtaasti turvana sen varalta, että raha- ja pankkijärjestelmä lakkaa toimimasta. Hän suosittelee arvometallien osuudeksi 20 % säästöistä, ja sen lisäksi ainakin kuukauden kulujen verran käteisenä, kotona säilytettynä. Huomioitavaa on, että jos rahasi tai arvometallisi ovat pankeissa, ne ovat yhtä hyödyllisiä, kuin niitä ei olisi.

Vakavan talouskriisin ensimmäisiä oireita on käteisen loppuminen pankkiautomaateista, tätä edeltävät yleensä kiristyvät käteisnostorajoitukset. Seuraavassa vaiheessa kaupat eivät enää hyväksy pankki- tai luottokortteja maksuvälineinä.  Tämän vuoksi käteinen on ehdottoman tärkeää kriisin ensivaiheessa, vaikka se myöhemmin menettääkin todennäköisesti arvonsa inflaation kourissa. Siksi siis korkeintaan muutaman kuukauden kulujen verran käteistä, ei enempää. Silloin, kun suuret ihmismassat ymmärtävät tilanteen, on jo liian myöhäistä.

2. Varastoi ruokaa

Moderni supermarket voi tuntua monelle normaalilta osalta elämää, joka tulee myös aina olemaan auki ja täynnä tuotteita, joita tarvitsemme. Tämä on kuitenkin virheellinen kuvitelma. Se miksi ja miten supermarket toimii, perustuu uskomattoman kompleksiseen verkostoon erilaisia toimijoita. Moderni talous- ja rahajärjestelmä ja, (tämä on iso JA), luottamus mahdollistavat tämän verkoston toiminnan. Jos talous- ja rahajärjestelmä lakkaa toimimasta, niin lakkaa myös supermarket. Tämän lisäksi ryöstelyn ja varastelun todennäköisyys kasvaa entisestään. Aguirre suosittelee 6-12 kuukauden ruokavaraston ylläpitämistä, tätä varastoa kierrättämällä sen ylläpitokulut jäävät minimaalisiksi. 

3. Kerää olennaisia tarvikkeita yhteen pakettiin

Ensiapulaukku, taskulamppuja, ladattavia pattereita jne. Moderni infrastruktuuri vaatii jatkuvaa ylläpitoa, uusimista ja vaurioiden korjaamista. Taloudellisen kriisin aikana ei voi olettaa, että korjausmiehet olisivat korjaamassa näitä vaurioita. Tämän vuoksi on hyvä varautua esimerkiksi sähkönjakelun ongelmiin pääasiassa valaistusta ja ruoan kypsennystä suunnitellen. Aguirre kertoo, että sähkökatkokset olivat hyvin yleisiä Argentiinan kriisin aikana, pahimmillaan Buenos Aires oli jopa viisi päivää ilman sähköä.

4. Paranna turvallisuuttasi

Kun entistä suurempi osa ihmisistä siirtyy omistajista niihin, joilla ei ole mitään tulee turvallisuus, jopa taloudellista hyvinvointia tärkeämmäksi turvallisuuden tekijäksi. Argentiinan tapaus sai monet ymmärtämään, että henkilökohtaisen ja koko perheen turvallisuuden eteen on tehtävä valmisteluja. Yhteiskunnan valvonta-ja järjestyksenpidon resurssit eivät riitä alkuunkaan, mikäli talous romahtaa. Ensinnäkin virkavallan palkat ovat uhattuina (toki ne ovat myös viimeinen asia, minkä valtio jättää maksamatta), toiseksi yhteiskunta perustuu tavallisten ihmisten rauhalliseen elämiseen, se ei kestä mikäli he eivät kunnioita lakeja ja virkavaltaa. 

Aguirre pitää aseen hankkimista yksinkertaisimpana turvallisuutta kohottavan tekijänä. Hän kuitenkin korostaa, että sen hallussapitoon ja käyttöön täytyy olla henkisesti kypsä. Hyvin harva on kuitenkaan valmistautunut rikollisuuden ja turvattomuuden kasvuun, tai siihen liittyviin yllättäviin tilanteisiin. Aguirre toteaa osuvasti, että et todennäköisesti joudu ryöstäjän uhriksi kauhuelokuvamaisesti keskellä yötä ja susien ulvoessa, vaan keskellä päivää ostoskeskuksen parkkipaikalla, muiden ohikulkijoiden esittäessä huomaamattomia. 

5. Uudenlaisten ajattelutapojen omaksuminen

Argentiinan tapauksessa ihmisten suhtautuminen talousjärjestelmän romahtamiseen vaihteli suuresti. Aguirren mukaan yleisin suhtautumistapa oli tapahtuneen kieltäminen, toiseksi yleisin oli valittaminen, joka joko johti negatiivisuuden kierteeseen ja itsemurhiin, tai sen hyödyttömyyden ymmärtämiseen. Molemmat varsin huonoja tapoja. Asioille, joille ei voi mitään, ei kannata uhrata aikaa vaan sen sijaan keskittyä niihin, joille voi tehdä jotakin. Asioiden laittaminen oikeaan perspektiiviin on ehdottoman tärkeää; vaikka menetät omaisuuttasi, sinulle tärkeimmät ihmiset eivät (ainakaan toivottavasti) katoa mihinkään. Ihmissuhteiden merkitys korostuu kriisiaikoina. Ehkäpä elämässä on kyse muustakin, kuin vain materialismista?

Meksikonlahdelta Talvivaaraan - Kurkistus ympäristökatastrofien taustalle

Saamme valitettavasti lukea erilaisista ihmisen toiminnasta johtuvista ympäristökatastrofeista tuon tuosta. Eniten keskustelua herättäneitä lienevät viime vuosina olleet Talvivaaran kaivoksen jatkuvat ongelmat ja Deepwater Horizon -öljylautan onnettomuus Meksikonlahdella 2010. Realisoituessaan nämä katastrofit yllättävät aina niin tavalliset ihmiset, että teknologioista vastuussa olevat insinöörit ja yritysten johtoportaan. Vastaus samanlaisten tapahtumien estämiseen tulevaisuudessa on lähes aina prosessien kompleksisuuden lisääminen teknologian, byrokratian ja valvonnan muodossa. Tämä on luonnollinen reaktio; meillä on ongelma, joten se täytyy ratkaista. Näiden ikävien tapahtumien taustalla on kuitenkin käynnissä paljon suurempia kehityskulkuja, joiden tarkastelu jää yleisessä keskustelussa usein huomaamatta.

 

On oleellista ymmärtää näiden onnettomuuksien takana olevia kehityskulkuja, ja sen takia täytyy ensin yrittää selvittää miten ylipäänsä päädyimme poraamaan öljyä Meksikonlahdella noin neljän kilometrin paksuisen kallion läpi, lautalta joka kellui puolentoista kilometrin syvyisessä meressä. Tai miksi Talvivaaran maaperästä louhitaan kiviainesta, jonka pitoisuudet ovat nikkelin osalta 0,23%, sinkin 0,50 %, koboltin 0,02 % ja kuparin 0,13 %. Ihmiset hyödyntävät maapallon resursseja noudattaen muutamaa perusperiaatetta, joista seuraavaksi kaksi olennaisinta.

Alimman hedelmän periaate - helpoin ensin

Humans use high quality, low cost resources before low quality, high cost resources. 

- David Ricardo

Kuuluisa taloustieteilijä Ricardo laittoi ylläolevassa sitaatissa sanoiksi sen, minkä luultavasti jokainen ymmärtää ilman kertomistakin: ihmisillä on tapana käyttää ensin parhaimmat esiintymät, oli kyse sitten viljelymaista, kalastusvesistä, virtaavasta vedestä, metalliesiintymistä tai öljystä. Kun laadukkaat ja edulliset esiintymät on otettu käyttöön tai kulutettu loppuun, siirrymme hyödyntämään heikompilaatuisia.

Lähde: Our Finite World

Esimerkiksi öljyteollisuudessa ollaan reilun sadan vuoden aikana siirrytty Spindletopin kukkulalta 1904, jossa porattaessa noin 347 metrin syvyyteen oli tuloksena viisi päivää kestänyt hallitsematon öljysuihku noin 100 000 barrelin päivätahdilla, Meksikonlahdelle jossa Shellin Perdido -öljynporauslautta poraa tällä hetkellä noin 2,5 kilometrin syvyydessä. Sen rakennuskustannukset nousivat noin 3 miljardiin dollariin. Spindletopin tornin kustannuksista en löytänyt tietoa, mutta jokainen voi arvioida alla olevasta kuvasta, että kovin monimutkaisesta rakennelmasta ei ollut kysymys.

Spindletop

Nämä ovat toki ääripäitä, mutta kertovat karua tarinaa siitä trendistä, joka on ollut käynnissä aina fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisen alkamisesta lähtien. Öljy ei enää suihkua maan alta, lähellä sitä käyttäviä ihmisiä - sen vuoksi täytyy investoida valtavia summia ja mennä paikkoihin, jotka ovat jopa ulkoavaruutta haasteellisempia toimintaympäristöjä.

Perdido

The bad news is that the depletion of fossil fuels has been occurring since the first ton of coal or barrel of oil was mined, since these fuels need about 100 or so million years to regenerate.

-Hall, Murphy & Balogh

Kaivosteollisuus on noudattanut samanlaista kehityskaarta, muinaisina aikoina lähellä maan pintaa olleita esiintymiä oli mahdollista hyödyntää orjatyövoiman avulla, tänä päivänä siirrämme kokonaisia vuoria päästäksemme käsiksi esiintymiin, jotka ovat mineraalipitoisuuksiltaan ehkä pronsentin luokkaa, mahdollisesti jopa vähemmän. Otetaan jälleen kärjistävä esimerkki: ehkä suurin koskaan löydetty "kuparinugetti" löydettiin Alaskasta 1909. Se painoi noin 2700 kilogrammaa. Vertauksena Talvivaaran kaivoksen esiintymän kuparipitoisuus on siis noin 0,13 %. Tämä tarkoittaisi noin 2 100 000 kilon kivimassan louhimista. Kaivoskuorma-autot (alla kuvassa) kuljettavat Talvivaarassa noin 130 000 kilon kuormaa. Vaadittaisiin siis teoriassa 16 autolastia kuljettamaan aiemmin mainittu kivimassa louhoksesta jalostamoon. Lisäksi tietenkin kaivoksen rakentamiskulut, mineraalien erotus kivimassasta ja kemikaalit plus muut kulut. Ai niin, ja nuo autot kuluttavat 63 litraa polttoainetta tunnissa pelkästään ollessaan tyhjäkäynnissä.

Resource-extraction sectors of the economy such as mining, fishing, and forestry have an escalating energy demand as poorer, lower-quality, and more remote resources are exploited. Mining and metal processing currently use about 10% of the world energy supply. This energy use is expanding rapidly as lower-quality ore bodies are mined to meet growth in demand and depletion of better-quality ores.

- David Holmgren

Talvivaaran esiintymää alettiin siis hyödyntää vasta 2000-luvulla. Tätä ennen se ei luonnollisesti kiinnostanut, koska parempia esiintymiä oli muualla. Talvivaaran tuotannosta tekee taloudellisesti kannattavan käytössä oleva bioliuotus, jonka kerrotaan säästävän energiaa perinteiseen prosessointiin verrattuna. Kuitenkin Talvivaaran tuotantoprosessi vaatii paljon erilaisten kemikaalien ja veden käyttöä.

Lähde: Talvivaara

Tästä kaivoksen ympäristöongelmat ovatkin johtuneet. Prosessissa käytettyä vettä säilötään satojen metrien pituisissa ja levyisissä kipsisakka-altaissa, jotka ovat ensinnäkin rakennettu välttävästi ja toiseksi ilmeisesti aivan liian pieniä säilömään kaikkea saastunutta vettä. Talvivaaran kaivos toimii kuitenkin suhteellisen pienillä taloudellisilla marginaaleilla, joten lienee selvää että yhtiöllä ei ole intressiä investoida altaiden kokoon tai perusteisiin vaadittua enempää pääomia. Mikäli Talvivaara olisi investoinut enemmän näihin kohteisiin, olisi sen taloudellinen kannattavuus jäänyt entistä pienemmäksi. Ehkä olemme jo lähellä pistettä, jossa kaivosteollisuus ei kykene sekä toimimaan ympäristön kannalta turvallisesti ja samaan aikaan taloudellisesti kannattavasti? Tässä tapauksessa meidän täytyy joko hyväksyä ympäristöriskit, tai luopua kaivosteollisuudesta Suomessa. Molempiin ei välttämättä ole todellisuudessa varaa, vaikka tietysti poliitikkojen mielestä nämä asiat ovat yhteensovitettavissa.

Kipsisakka-altaat, lähde Yle.fi

Yhteiskunnan sosiaalinen ja teknologinen kompleksisuus

Kompleksisuus on yleinen nimitys eri osista koostuvalle kokonaisuudelle, systeemille. Kompleksisuuden eri lajeista, tässä kirjoituksessa keskitytään yhteiskunnalliseen ja jossain määrin teknologiseen. Yhteiskunnallinen tai kulttuurillinen kompleksisuus vaatii kaksi piirrettä, jotka ovat 1) osien rakenteellinen eroavaisuus ja 2) organisaatio, joka sitoo eri osat yhteen. On tärkeä huomata, että vain toisen toteutuessa ei kyse ole kompleksisesta järjestelmästä. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa USA:n joukot tekivät maihinnousun Marokkoon, jonka yhteydessä maihin tuotiin noin 500 000 eri "palasesta" (sotilaat, aseet, välineet, kulkuneuvot jne.) koostuva armeija. 

Kuitenkin alusten saapuessa rantaan palaset purettiin kaaoksen keskellä, jolloin esimerkiksi aseet, ammukset ja ampujat eivät tulleet oikeassa järjestyksessä maihin. Tämä johti tarpeettomiin tappioihin ja siihen, että lopulta koko tavaramäärä oli purettava maihin, ennen kuin armeija kykeni toimimaan suunnitellusti. Kyseessä oli siis rakenteellisesti valtava määrä erilaisia kappaleita, mutta kunnollisen organisaation puuttuessa se ei ollut varsinaisesti kompleksinen järjestelmä. Vastaavasti Pekingin Olympialaisten avajaisissa 2008, saatiin todistaa tuhansien rumpaleiden seremonia, jossa kaikki soittivat mahtavalla tavalla yhdessä samalla tavalla. Tässä tapauksessa kuitenkin vain organisoinnin taso oli korkea, rakenteellista eroavaisuutta ei ollut lainkaan. 

Kompleksisuus on pohjimmiltaan yhteiskunnallinen ongelmanratkaisutyökalu. Ratkaisemme yhteiskuntamme sosiaalisia ja materiaalisia ongelmia lisäämällä kompleksisuutta byrokratian ja teknologian muodoissa. Tämä tapahtuu usein tiedostamatta, mutta kun asiaa miettii ymmärtää taustalla piilevän logiikan.

Energia-kompleksisuus spiraali

Ekosysteemeissä ei ole pysyvästi ylijäämäenergiaa; jos sellaista on, niin jokin laji, lajit tai uusi laji alkaa käyttämään sitä. Eli jos ekosysteemiin lisätään energiaa, se muuttuu kompleksisemmaksi (enemmän lajeja tai yksilöitä). Käytännössä tämän voi ymmärtää vertaamalla Amazonin sademetsien ekosysteemin monimuotoisuutta suomalaisen metsän vastaavaan. Ihmisyhteiskunnat eivät eroa luonnon ekosysteemeistä; kun niillä on käytössään enemmän energiaa, ne muuttuvat kompleksisimmiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa teknologioiden, viihteen, instituutioiden ja sosiaalisten roolien lisääntymistä ja kasvamista.

Koska kompleksisuus ja energia ovat olennaisesti yhteydessä toisiinsa, vallitsee niiden välillä riippuvuussuhde. Kompleksisuus on riippuvaista energiasta, mutta helpoin ensin -periaatteen vuoksi meidän on hyödynnettävä entistä heikompilaatuisia esiintymiä uusiutumattomista resursseista, joten käytämme lisäkompleksisuutta pystyäksemme hyödyntämään noita resursseja. Kompleksisuus voi kasvaa jo ennen kuin meillä on energiaa sen ylläpitämiseen, joka johtaa siihen, että meidän on hyödynnettävä taas vaikempia öljy-, kivihiili- ja maakaasuesiintymiä pysyäksemme mukana spiraalissa. Toisinaan taas kasvanut energiamäärä kannustaa meitä kompleksisuuden kasvattamiseen. Kompleksisuus ja energiankäyttö kasvavat siis käsi kädessä. 

                       

Olemme eläneet tässä spiraalissa fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisen alkamisesta, eli teollisen vallankumouksen alusta alkaen viimeiset 200 vuotta. Tähän asti olemme onnistuneet kompleksisuuden avulla hyödyntämään yhä uusia esiintymiä, mutta samalla on myös kasvanut tuon kompleksisuuden ylläpitämiseen vaadittava energia. Pääenergianlähteemme ja muut raaka-aineet ovat kuitenkin muuttumassa jatkuvasti kalliimmiksi, joten tarvitsemme yhä suurempaa kompleksisuutta ratkaisemaan uusia ongelmia. Spiraalista ei näytä olevan ulospääsyä. Jos haluamme edelleen hyödyntää maapallon jäljellä olevia esiintymiä, jotka sijaitsevat pääasiassa napa-alueilla ja syvällä valtamerten pohjassa, meidän on edelleen investoitava yhä enemmän teknologiseen kehitykseen.

Normaalit onnettomuudet

Termi normaali onnettomuus voi kuulostaa ironiselta. Se on kuitenkin synonyymi väistämättömälle onnettomuudelle. Näiden todennäköisyys kasvaa, kun järjestelmien kompleksisuus kasvaa. Enemmän erilaisia osia johtaa siihen, että joidenkin osien yhteisvaikutuksesta tulee ennakoimattomampaa. Insinöörit pyrkivät välttämään tätä lisäämällä yhä edelleen systeemin kompleksisuutta, joka yhä edelleen tekee siitä monimutkaisemman. Normaaleita onnettomuuksia voidaan siis myös kutsua mustiksi joutseniksi, Nassim Talebin kehittämän metaforan mukaisesti. Ne ovat jotain, jota ei pitäisi voida tapahtua. Kuitenkin, kompleksisten systeemien luonne tekee onnettomuuksista todennäköisempiä, koska systeemien kompleksisuus on ihmisymmärryksen ulkopuolella. Silti ne noudattavat samoja fysiikan lakeja, kuin muutkin kompleksiset järjestelmät. 

Complexity was clearly a problem on the Deepwater Horizon. One emergency system was controlled by 30 switches.

- Tainter & Patzek

Teknologinen kompleksisuus koostuu suuresta määrästä erilaisia osia, jotka muodostavat yhteistoiminnassa erilaisia koneita ja laitteita. Kompleksiset teknologiat ovat haavoittuvaisia, sillä yhdenkin kriittisen osan toimimattomuus saattaa aiheuttaa ketjureaktioita, tai kokonaisen järjestelmän toimimattomuuden. Itse osan merkityksellä tai arvolla ei ole välttämättä mitään merkitystä: esimerkiksi Challenger-sukkulan räjähdyksen aiheutti viallinen O-tiiviste, joka oli vain noin 1000 dollarin arvoinen. Thunder horse -öljylautan kaatumisen (korjauskustannukset noin miljardi dollaria) aiheutti (ainakin osittain) noin 100 dollarin arvoinen 6 tuuman pituinen putki. Talvivaaran kompleksisesta jalostusprosessista huolimatta, työntekijät yrittivät tukkia liian ohueen pohjamuoviin tulleita reikiä pudottamalla kumiveneistä bentoniittimattoja altaan pohjaan. Kompleksisien teknologisten järjestelmien jokainen osa tulee olla täydellinen, kuluja ei voi säästää väärästä paikasta.

Lähde: Iltalehti

Mitä on tehtävissä?

Kysymys on vaikea, mitään helppoa vastausta ei ole olemassa. Tärkeää olisi ensin tiedostaa tilanne mahdollisimman laajasti. Elämäntavallamme on jatkuvasti yhä suuremmat vaikutukset ympäristölle, onko kulutuskapitalismi enää ihmisten kannalta hyödyllistä, jos tuhoamme elinympäristömme? On selvää, että emme voi enää kovinkaan montaa vuosikymmentä jatkaa kompleksisuus-energia -spiraalissamme menestyksekkäästi. Teknologinen kehitys on hidastunut ja vaatii jatkuvasti enemmän investointeja, resurssien laatu huonontuu, ympäristö-ongelmat kuten ilmastonmuutos ja öljyhuippu aiheuttavat omat ongelmansa. On aika alkaa kehittämään varasuunnitelmia ja strategioita tulevaisuudelle, jossa resurssienkäyttöä vähennetään joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Vielä oleellisempaa on aloittaa kulttuurillinen ja asenteellinen muutos energian ja luonnonvarojen käytön suhteen. Olemme eläneet historiallista aikakautta, jolloin etenkin länsimaisten ihmisten on ollut mahdollista olla välittämättä kulutuksestaan. Tuo aikakausi on pian tulossa päätökseensä, ja meidän on jälleen alettava ajattelemaan ja järkeistämään resurssiemme kulutusta. Tämä voidaan tehdä, kuten presidentti Jim Carter totesi, joko meidän aloitteestamme, tai armottomien luonnonlakien toimesta.

We need holistic understanding of how energy and society coevolve over the long term, and of the energy-complexity spiral. Thinking that is holistic and long-term is the best way to approach our future, but humans do not normally think this way. We believe, however, that such thinking can be taught if there is the will to do so. 

- Tainter & Patzek

Energiatilanteesta täytyy alkaa käymään keskustelua jatkuvasti, ei vain silloin kun kohtaamme kriisin. Meidän täytyy tunnistaa tilanteemme realistisesti ja rehellisesti, katteeton optimismi ja teknologiausko täytyy sivuuttaa. Teknologia ei voi koskaan luoda energiaa tai resursseja, se ainoastaan mahdollistaa entistä vaikeampien ja huonompilaatuisten hyödyntämisen. On kuitenkin oltava realisti, todennäköisesti jatkamme edelleen kompleksisuus-energia spiraalissa, sillä siitä vapaaehtoisesti poistuminen heilauttaisi yhteiskuntamme status quo -tilan muutokseen, jonka tuloksia emme voi riittävällä varmuudella ennustaa. Tulemme siis näkemään valitettavasti yhä enemmän onnettomuuksia ja luonnonkatastrofeja tulevaisuudessa, kompleksisuuden, vaikeiden olosuhteiden, huonolaatuisten resurssien ja taloudellisten rajoitteiden takia. Kenties jossakin vaiheessa yhä useammat meistä osaavat yhdistää ne osaksi laajempaa kuvaa.

Käytettyä kirjallisuutta:

Holmgren, David. Future Scenarios. 2009. Chelsea Green

Tainter, J & Patzek, T. Drilling Down: The Gulf Oil Debacle and Our Energy Dilemma. 2011. Springer Science+Business Media.

Energia ja orjuus - Ihmisen ja energian välinen vaikea suhde

Suuret filosofit alkoivat kritisoida orjuutta 1700-luvulta alkaen, ja kehitys johti lopulta orjuuden asteittaiseen lakkauttamiseen 1800- ja 1900-lukujen aikana. Orjuudesta on nykyisin varsin negatiivinen mielikuva, se on osin jopa häpeätahra läntisten teollisuusmaiden historiassa. Historiankirjoitusta lukiessa saakin usein käsityksen, että orjuudesta luopuminen oli seurausta kehittyneestä sivistyksestä ja moraalista. Miksi emme siis aikaisemmin luopuneet tästä järjestelmästä? Miksi länsimaisen sivistyksen aloittaneet kreikkalaiset tai myöhemmin roomalaiset pitivät orjia? Vastaus on yksinkertainen: energia. Seuraavassa kirjoituksessa käydään läpi ihmisen ja energian kimuranttia suhdetta, alkaen muinaisista sivilisaatioista aina nykyaikaan asti. Nykyisten teollisuusmaiden kansalaisten ja muinaisten roomalaisten kansalaisten välillä on nimittäin yllättäviä yhtäläisyyksiä.

Muinaiset sivilisaatiot ja orjat

Muinaiset sivilisaatiot, kuten Egypti, Kreikan kaupunkivaltiot ja Rooman valtakunta perustuivat kaikki orjien hyväksikäyttöön. Näiden sivilisaatioiden jättämät rakennelmat, kuten Gizan pyramidit, Akropolis ja Colosseum, syntyivät kaikki ihmistyövoiman, eli orjien työllä. Orjia hankittiin yleensä valloitussotien yhteydessä vihollisvaltioista. Esimerkiksi Rooman valloitussodat olivat aluksi erittäin tuottoisia, sillä Rooman vallattua vihollisvaltioitaan, armeija palasi Roomaan tuhansien orjien kera, jotka markkinoiden kautta jakautuivat kansalaisten koteihin eli domuksiin palvelemaan herrojaan. Rooman valtakunnan laajentuessa orjuus sai uusia mittakaavoja. Vielä vuonna 200 eKr. Roomassa oli arviolta 600 000 orjaa, vuonna nolla oli määrä noussut jo miljooniin. Arviolta ainakin kolmannes, jopa yli puolet Rooman väestöstä oli orjia sen huippuhetkillä, eli kahden ensimmäisen vuosisadan aikana, kirjoittaa Andrew Nikiforuk tuoreessa kirjassaan Energy of Slaves.

Roomalaisten (dominus) korkea elintaso perustui orjien (servus) tekemään työhön

Orjia ei pidetty ihmisinä, he olivat, kuten kreikkalaiset kutsuivat "andrapoda" eli ihmisjalkaisia olioita. Roomalaisetkaan eivät pitäneet orjuudesta, mutta ymmärsivät hyvin sen välttämättömyyden elämäntapansa mahdollistajana. Keskimäärin orja tuotti hyötyä omistajalleen noin kahdenkymmenen vuoden ajan, joten uusia orjia tuli hankkia jatkuvasti. Suurimmat yksittäiset huiput orjamarkkinoilla olivat mm. toisen Puunilaissodan päätyttyä, jolloin Rooman armeija saalisti noin 130 000 orjaa ja Juudean sodan jälkeen, jolloin markkinoille tuotiin 70 000 uutta orjaa. Orjat tekivät Rooman valtakunnassa kaikkea; he rakensivat ja korjasivat infrastruktruuria, olivat töissä pelloilla, jakoivat kirjeitä, tekivät ruokaa, työskentelivät kylpylöissä ja niin edelleen.

The fact is that civilization requires slaves. The Greeks were quite right there. Unless there are slaves to do the ugly horrible uninteresting work, culture and contemplation become almost impossible.  

-Oscar Wilde

Roomalainen kulttuuri alkoi muuttua, kun orjista (energiasta) tuli yhä halvempia. Siinä missä orjia oli aluksi käytetty vain jokapäiväisen elämän helpottamisessa, tuli heistä erilaisten luksuspalveluiden tuottajia. Yleinen trendi oli, että orjaherrat alkoivat lihota, koska he eivät enää joutuneet käyttämään energiaa ravintonsa hankkimiseen, eivätkä aina edes liikkumiseen. Yleinen kysymys valtakunnan toreilla oli "quot pascit servos?", "kuinka monta orjaa omistat?" Vastaus kertoi paljon vastaajan statuksesta. Keskiluokalla saattoi olla viidestä kymmeneen orjaa, kun taas rikkaimmilla saattoi olla jopa tuhansia. Roomalaiset filosofit Senecasta Epictetusiin alkoivat kiinnittää huomiota tähän tuhoisaan kehitykseen.

Eräs valtava haitta orjuudesta oli se, että Rooma lopetti käytännässä kokonaan energiainnovointinsa. Esimerkiksi vesi- ja tuulimyllyjen kehittäminen ei edes olisi ollut taloudellisesti järkevää, sillä orjien energia oli niin edullista. Siksi niiden kehittyminen alkoi vasta keskiajalla. Tällä oli myöhemmin kohtalokkaat seuraukset valtakunnalle, sillä orjien ruokkiminen vaati kasvavaa maantaloustuotantoa, jonka rajat tulivat lopulta vastaan ja järjestelmä romahti. Myös orjien hankkiminen valloitetuilta alueilta tuli ajan myötä vaikemmaksi; germaanit ja eräät muut kansat eivät olleet alistettavissa yhtä helposti, kuin oli ollut pohjois-afrikkalaisten tapauksessa Puunilaissotien yhteydessä.

Uusi maailma ja orjakauppa 

Kristoffer Kolumbuksen löydettyä uuden mantereen lännestä, alkoi uusi aikakausi orjuuden historiassa. Eurooppalaiset kohtasivat "uuden maailman" löydettyään ongelman; heillä oli rikkaita mineraaliesiintymiä, mutta paikalliset alkuasukkaat kuolivat tulijoiden tauteihin. Tähän energiavajeeseen löytyi ratkaisu Afrikasta. Vuosisatojen aikana arviolta 20-60 miljoonaa afrikkalaista kuljetettiin Amerikkaan orjatyövoimaksi kaivoksiin ja pelloille, Elintaso Euroopassa kasvoi, sillä uudesta maailmasta virtasi laivalasteittain edullisia materiaaleja, kuten puuvillaa ja teetä. Harva silti filosofeja myöten ymmärsi, kuinka suuri osuus orjatyövoimalla oli tähän elintasoon. 

Afrikan orjakauppa 1500-1870

Amerikassa suhtautuminen orjiin oli monin verroin julmempaa ja laskelmoivempaa, kuin aiemmin; esimerkiksi orjan lisääntyminen katsottiin tuottamattomaksi. Oli edullisempaa kuluttaa orja loppuun ja ostaa sen jälkeen uusi. 1800-luvulle tultaessa Yhdysvalloissa alkoi ilmetä kahtiejakautumista. Nimittäin pohjoisessa teollisuus oli alkanut hyödyntää enenevässä määrin kivihiiltä, kun taas etelän ihmistyöintensiiviset puuvillapellot vaativat edelleen valtavan määrän orjia. Vuonna 1861 puhkesi Unionin ja Konfederaation välinen sota, jonka suurimpana syynä pidetään juuri orjuuteen liittyviä erimielisyyksiä. 

Teollinen vallankumous ja orjuuden uudet muodot

Euroopan valtiot, kuten Englanti olivat 1700-luvun lopulle tultaessa hävittäneet suuren osan metsistään, joten ne olivat joutuneet etsimään korvaavia polttoaineta muualta. tämä osoittautui lopulta lottovoitoksi. Aluksi kivihiiltä pidettiin ikävänä korvikkeena polttopuulle, mutta James Wattin keksittyä höyrykoneen, alkoi tuotanto tehostua valtavin harppauksin. Eräiden arvioiden mukaan koneiden avittamana 750 työntekijää villatehtaalla vastasi 200 000 työntekijän panosta ilman koneita. Toisin sanoen koneiden avulla työstä saatiin tässä esimerkissä noin 267 kertaa tuottavampaa. Suurimmat arviot työn tuottavuuden kasvusta ovat nelinumeroisia. Täytyy tosin muistaa, että myös muu yhteiskunnallinen kehitys, kuten työnjako oli oleellinen tuottavuuden kasvattaja. Vuoteen 1880 mennessä hiilikäyttöisillä koneilla oli saavutettu arviolta kolmen miljardin ihmisen työpanosta vastaava tuotanto. Nämä miljardit uudet energiaorjat mullistivat elämän länsimaissa. Saman vuosisadan aikana orjuuden lopettamista ajanut liike oli onnistunut, vielä sata vuotta aiemmin niin mahdottomalta näyttäneessä tavoitteessaan vapauttaa orjat. Ihmisorjista oli siirrytty näkymättömiin energiaorjiin.

Moderni yhteiskunta ja energiaorjat

Vuonna 2009 eräs brittiläinen nelihenkinen perhe joutui tietämättään kokeeseen, jossa heidän kotitaloutensa sunnuntain energiantuotannostaan vastasikin naapuritalossa olleet 100 pyöräilijää. 24 pyöräilijää  vaadittiin lämmittämään uuni, 11 tuottamaan energia kahden paahtoleivän paahtamiseen. Päivän päätyttyä pyöräilijöistä osa romahti, osa ei kyennyt kävelemään useaan päivään. Lisäksi he olivat käyttäneet päivän aikana enemmän energiaa syömänsä ruoan muodossa, kuin olivat tuottaneet polkemalla.

"I have no doubt that slavery will return as the world's energy resources get increasingly scarce"

- Tim Siddall, eräs pyöräkokeen järjestäjistä

Siinä missä roomalaiset olivat hyvinkin tarkkoja sen suhteen, paljonko heidän orjansa kuluttivat kaloreita, nykyihmisellä ei usein ole minkäänlaista käsitystä käyttämänsä energian määrästä. Erään laskelman mukaan öljytynnyriä vastaavan energiamäärän tuottamiseen vaaditaan 7,37 vuotta pyöräilyä tai juoksua, 8 tuntisina työpäivinä ja lomien kanssa. Mikäli lomat jätetään kokonaan pois ja päivä pidennetään 12 tuntiin, kestää urakka noin 3,8 vuotta. Kun pohjois-amerikkalainen käyttää keskimäärin 23,6 tynnyriä öljyä (muu energiankäyttö mukaanluettuna eräiden arvioiden mukaan jopa 50 tynnyriä vastaavan määrän) vuosittain, tarkoittaa tämä, että hän käyttää noin 175 (tai ilman lomia 89) ihmistyövuoden edestä öljyenergiaa.

Auto - uuden orjuussuhteen ilmentymä

Henkilöautoa markkinoidaan käytännöllisenä ja kaikkien aikojen demokraattisimpana kulkuvälineenä. Sitä voisi jopa kutsua vapauden ja moderniuden symboliksi. Kuitenkin kun lasketaan autoiluun kuluva aika ja  raha ja jaetaan se ajetuilla kilometreillä tullaan usein erikoisiin tuloksiin. Ivan Illich laski vuonna 1974, että kun laskettiin yhteen auton omistamisen kulut (ostaminen, polttoaine, huoltaminen, vakuutukset, sairaalakäynnit, sakot jne.) keskimäärin amerikkalainen mies käytti autoon aikaa 1600 tuntia vuodessa (vaadittu ansiotyö, ajaminen ja vapaa-aika). Kun keskimääräinen ajomatka oli 7,500 mailia, tuli keskinopeudeksi 4,7 mailia tunnissa, eli sama kuin normaalilla kävelyllä saavutetaan. Auton vapauttava rooli voidaan siis kyseenalaistaa. Nikiforuk toteaa, että jokainen energiajärjestelmä luo omat riippuvuussuhteensa ja omanlaisensa dynamiikan, jolla ei lopulta ole välttämättä mitään tekemistä rationaalisen toiminnan kanssa.

"You have a population all of whom are in debt, and who are essentially renting themselves to employers to do jobs that they almost certainly wouldn't want to do otherwise, to be able to pay those debts. If Aristotele were magically transported to the U.S. he would conclude that most of the American population is enslaved, because for him the distinction between selling yourself and renting yourself is at best a legalism." 

- David Graeber

Kun öljy oli halpaa, kaikki valtiot ja kansat toivottivat iloiten tervetulleeksi tämän uuden voimanlähteen, ja sen lukemattomat näkymättömät orjat. Mutta siten tulimme myös hyväksyneeksi tämän mahtavan resurssin ja sitä tottelevien koneiden vallan. Öljy ja sen energiaorjat ovat muuttaneet kaiken aina politiikasta siihen, miten organisoimme kaupunkirakenteemme tai suunnittelemme tulevaisuutemme. Vanhan sanonnan mukaan; kun orjaherra kietoo köyden orjansa kaulan ympärille, käyden toinen pää kiinnittyy hänen oman kaulansa ympärille.

Energiaorjien sosioekonomiset vaikutukset

Teollinen vallankumous, toisin ilmaistuna siis energiaorjien esiinmarssi mullisti läntiset yhteiskunnat. Koska maataloudessa siirryttiin käyttämään yhä enemmän polttoaineella toimivia koneita, alkoi historian suurin muuttoaalto maaseudulta kaupunkeihin. Samaan aikaan tapahtui myös maataloustuotannossa käytettävien eläinten katoaminen. Suomessa esimerkiksi hevosten määrä romahti; suomenhevosia oli 1950-luvulla yli 400 000, mutta 1987 enää vain 14 000. Energiaorjat korvasivat ihmiset maataloudessa, joka mahdollisti sosiaalisen kompleksisuuden valtavan laajentumisen. Tämä siis tarkoitti mitä erilaisempien ammattikuntien syntymistä, kun ihmisten ei enää tarvinnut osallistua alkutuotantoon. Yhteiskunnat siirtyivät tähän päivään asti jatkuneeseen jatkuvaan rakennemuutokseen, sillä koneet energiaorjien työllä alkoivat korvata ihmisiä eri tehtävissä sitä mukaa, kun teknologia kehittyi.

Polttoaineet korvasivat eläin- ja ihmistyön maataloudessa 1800 ja 1900-lukujen vaihteessa

Orjien tehdessä fyysisen työn ylipainoisuus ja erilaiset sairaudet alkoivat yleistymään. Myös kulttuurit alkoivat muuttua; sekulaarisuus ja individualismi nousivat keskiöön. Perhe ja jälkikasvun hankkiminen eivät olleet enää arvossa; siinä missä ihmiset aikaisemmin arvostivat lapsia heidän tuomansa tulevaisuudenturvan vuoksi, alettiin energiaorjia pitää tämän tehtävän hoitajina. Yhteiskunnan oli alettava rakentamaan vanhuudenturvaa, eläkejärjestelmät syntyivät ja vanhainkodit yleistyivät. Korkea liikkuvuus, johti paikalliskulttuurien heikentymiseen, ihmisten sitoutuminen yhteisöihin heikentyi.

Näkymättömien orjiemme tulevaisuus

Vuonna 2010 maailmassa käytettiin keskimäärin 93 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Vuodessa siis kulutus oli arviolta 34 miljardia barrelia. Aiemman laskukaavan mukaan tämä tarkoittaa, että pelkästään öljystä saatiin vuoden aikana 129 miljardin ihmisen 12h/päivä työtä vastaava määrä energiaorjia. Tämän lisäksi tulevat tietysti muut energianlähteet. Määrä on niin valtava, että energia ei nauti kovinkaan suurta arvoa julkisessa keskustelussa tai huomiota ihmisten päivittäisessä elämässä. Tämä on myös johtanut energian ja ihmisen välisen yhteyden katkeamiseen.

"Societies that overindulge in energy consumption ultimately lose their freedom, their resilience and their independence. Low energy societies protect the oldest freedom - the possibility of walking. And offer greater choice and participation in everyday life."

- Ivan Ilich 

Suurin osa meistä kuvittelee, että hyvinvointi syntyy omasta työstä ja siitä saadusta rahasta. Emme liioin huomioi niitä satoja energiaorjia, jotka pitkin päivää työskentelevät näkymättömästi ja antavat meille mahdollisuuden luoda hyvinvointia ja vaurautta elämiimme. Suurista energiaratkaisuista keskustellessa ilmenee hyvin kansalaisten ja jopa poliitikkojen ymmärtämättömyys energiatodellisuudesta. Koska luonnollisesti energiantuotannolla on aina haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja ihmisille, saatamme vaatia esimerkiksi hiilivoimaloiden ja ydinvoimaloiden sulkemista. Samalla kuitenkaan emme ymmärrä, että yhteiskuntamme ihan oikeasti tarvitsevat energiaa, jo pelkästään nykyisen tilansa ylläpitämiseen, puhumattakaan siitä että niiden on myös pakko kasvaa talous- ja rahajärjestelmien rakenteen vuoksi.

"The most striking feature of our current times is this inability of the country to construct a coherent story about what’s happening to us, and therefore the inability to construct a story about what we might do about it."

  - James Howard Kunstler 

Fossiiliset polttoaineet ja niiden tarjoamat näkymättömät energiaorjat ovat tehneet meistä kaikista orjaherroja. Länsimaissa keskimääräisen ihmisen elintaso vastaa keskiaikaisten kuninkaiden elintasoa. Vallitsevaa tilannetta on alettu pitää normaalina. Energiaorjien ylläpitämä elintaso on saavutettu etu, josta luopuminen ei tule enää kysymykseen. Mikä tekee tilanteesta erityisen huolestuttavan on se, että

1) emme kollektiivisesti ymmärrä käytössämme olevan energian merkitystä hyvinvointimme mahdollistajana. Pidämme nykyistä elintasoamme keksiliäisyytemme (teknologian) ja edellisten sukupolvien raskaan työn tuloksena. Näin osittain onkin, mutta nykyistä teollista yhteiskuntaa ei koskaan olisi syntynyt, tai yleensäkään ylläpidetä ilman fossiilisia polttoaineita.

2) ja koska fossiiliset polttoaineet ovat uusiutumattomia, ne tulevat jossain vaiheessa loppumaan. Koska parhaat esiintymät käytetään ensin, niiden tuotanto on alisteinen alenevan rajahyödyn laille. Tämä tarkoittaa, että yhä enemmän energiaorjia joudutaan käyttämään uusien tuottamiseen, jolloin niiden vapaaseen käyttöön jäävä määrä pienenee. Lisäksi maapallolla on jatkuvasti enemmän ihmisiä havittelemassa energiaorjia itselleen.

Meillä on siis ongelma; olemme luoneet elämäntavan, joka perustuu valtavaan määrään edullisten ja näkymättömien energiaorjien työtä. Koska nämä energiaorjat vähenevät ja siten muuttuvat kalliimmiksi, emme enää voi sysätä korkean elintasomme kustannuksia niiden harteille. Tästä seuraa luonnollisesti elintason, eli energiankulutuksen alentuminen. Mutta olemmeko millään tavalla, edes henkisesti valmiita tällaiseen tulevaisuuteen?