Fred Cottrell - Energy and Society OSA 5

Tässä kirjakatsauksen viidennessä osassa vuorossa kapitalismin teoria ja käytäntö, sekä uusien teknologioiden käyttöönotto. 

Adam Smith

Markkinat ja kapitalismi

Tuottavuuden kasvu Britanniassa sai seurakseen markkinat -nimisen instituution, jossa yksinkertaisella kysynnän ja tarjonnan suhteella päätettiin, mitä tuotetaan, missä ja kenen toimesta. Markkinataloudessa hinnat ovat keskiössä, ja moraalisesti vaihdantaa puolustetaan Ceteris Paribus -olettamalla. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi hintavaihteluissa oletetaan kaiken muun pysyvän ennallaan, vain hinnan vaihtuvan. Kuitenkaan tämä ei pidä paikkaansa tosielämässä, vaan ihmisten elämät muuttuvat kun hinnat muuttuvat, joten kritiikki hintomekanismia kohtaan oli usein voimakasta. 

Kaupankäynnin laajentuminen vaati pelkkien tavaroiden lisäksi koneiden valmistusta, jonka kautta tavaramääriä saatiin kasvatetuksi. Näiden koneiden määrän kasvaessa niitä alettiin pikku hiljaa kutsua pääoman (capital) nimellä. Ei aikaakaan, kun koko tätä järjestelmää joka perustui korkean energian ja koneiden käyttöön alettiin nimittää kapitalismiksi. Tässä vaiheessa alkoi jo eriintyä kapitalistit, eli ne jotka omistivat koneet, ja muut. Kapitalismi ei kuitenkaan toiminut pelkillä koneilla, myös työvoimaa tarvittiin edelleen. Rahallisen voiton tavoittelusta tuli keskeinen osa yhteiskunnan toimintaa. Voitontavoittelusta tuli ristiriitainen ilmiö, sen motivoivalla voimalla selitettiin yhteiskunnallista kehitystä, toisaalta taas haitalliset seuraukset ympäristölle ja suurille ihmisjoukoille alkoivat olla selvät.

Cottrellin mielestä mitään universaalia mallia siitä, miksi ja miten yhteiskunta siirtyy alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan ei ole edes yritetty etsiä. Teollisuusmaiden älymystö on pelkistänyt siirtymää niin, että monet näkevät vain jonkin yhden syyn olevan riittävä. Esimerkiksi markkinatalouden. Lisäksi monet ajattelijat keskittyivät yksinomaan niiden maiden muutosprosessiin, jotka olivat menestyksekkäitä tässä siirtymässä. Kuitenkin, kuten aiemmin todettua monien maiden kohdalla siirtymä on epäonnistunut, vaikka useita samoja elementtejä oli läsnä. Elementit muodostavat yhdessä kompleksisen järjestelmän, joten yksittäisen osan irroittaminen ja tutkiminen eristettynä muista ei anna arvoa kokonaisuudelle. Cottrellin mielestä energiavirrat systeemin läpi ovat sen sijaan sellaisia, jotka näyttävät vaikuttavan kokonaisuuden toimintaan. 

Meidän täytyy hyväksyä, että teknologiset, sosiaaliset, biologiset, fysikaaliset, psykologiset ja kulttuurilliset kompleksit joiden kanssa meidän täytyy elää, ovat kehittyneet keskinäisessä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Teknologia on siten tullut sidotuksi mitä erilaisimpien organisaatiomuotojen kanssa. 

- Fred Cottrell

Legitimiteetti 

Legitimiteetillä tarkoitetaan organisaation ansaitsemaa oikeutettua asemaa yksilöiden mielissä. Vanhemmissa ihmisyhteisöissä legitimiteetti tuli iän tai voiman kautta, joka riitti pienissä yhteisöissä toimimiseen. Maanviljelyn kasvaessa, perinteiset legitimiteetin muodot eivät enää toimineet. Ihmismäärät ja alueet kasvoivat liian suuriksi, jotta niitä olisi voinut hallita jokin yksilö. Uskonto, länsimaissa papisto kohosi korkeimmaksi auktoriteetiksi. Näin kyettiin pitämään suuria massoja yhteisen tavoitteen takana. Tästä yhteistoiminnasta seurasi kohonnutta elintasoa, joka edelleen vahvisti uskonnon legitimiteettiä - syntyi siis positiivinen takaisinkytkentä (positive feedback loop). Ihmismassojen kollektiivinen uskomus yliluonnollisiin vaikuttimiin aiheutti sen, että energiaa ei tarvinnut enää uhrata ihmisten pitämiseen "kasassa". Tämä tarkoitti, että ne yhteiskunnat joiden väestö eli uskontojen vaikutuksen alaisuudessa oli ylivoimainen sellaisia vastaan, joka joutui pitämään jäsenensä kurissa jollain muilla energiaa vievillä tavoilla.

Yksi vaikeimmista ongelmista, joita yhteiskuntatieteilijät kohtaavat, on selittää miten ihminen, joka on aina jollakin tasolla autonominen yksilö, hyväksyy sosiaalista kontrollointia, joka ilmeisesti vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. 

- Fred Cottrell

Innovaatioiden yhteiskunnallisena ongelmana oli se, että historiassa ne muuttivat energiavirtoja ja siten sosiaalisia suhteita. Tätä taas vallassa olevat eivät useinkaan hyväksyneet. Uuden innovaation keksijän tuli siis tarjota riittävän suuri uusi energiavirta keksintönsä kautta, jotta hän pystyi haastamaan vallassa olevat. Uskonsodat olivat usein seurausta siitä, että yhteiskunta oli siirtymässä korkeammalle tasolle energiankäytössä. Mielenkiintoista onkin, että uskonnot tai ideologiat jotka ensin edesauttoivat yhteiskunnan kehitystä muodostuvat lopulta jarruiksi jatkokehitykselle. 

Britannian tapaus

Kuten jo aiemmin on todettu, Britannia oli ensimmäinen kansakunta joka siirtyi korkean energian yhteiskuntaan. Vanhat tavat onnistuttiin murtamaan, pitkälti sen ansiosta että britit saivat toteuttaa uusia toimintatapojaan lukuisissa siirtomaissaan. Vasta sen jälkeen, kun kauppiaiden tuotteet alkoivat päihittää perinteisen hallinnon tarjoamat hyödykkeet, alkoi perinteisen yhteiskunnan murtuminen. Uskontoon perustuvan maailmakuvan rinnalle alkoivat nousta tieteet. Taloustiede pyrki selittämään kaupankäynnin moraalia, joka oli ennen ollut kirkon tehtävä. Siirtymä tapahtui vaiheittain, ja siinä oli selkeästi kaksi osapuolta: kauppiaat ja talonpoikaisväki. Alussa kauppiaiden oli toimittava paljolti talonpoikien ehdoilla, mutta lopulta kauppalaivaston kasvaessa he saavuttivat täydellisen dominanssin yhteiskunnassa.  

Kaupankäyjän moraali on tänäkin päivänä kansainvälisen vaihdannan peruselementti. Se hyväksytään pragmaattisesti, koska sen nähdään johtaneen teollisten teknologioiden diffusioitumiseen, joka edelleen teki fossiilisista polttoaineista saatavan ylijäämäenergian käytön mahdolliseksi. Mutta oletus siitä, että kaupankäynti itsessään oli ylijäämän syy, on tietenkin väärä.

- Fred Cottrell

Alkuperäinen brittiläinen taloustiede tunnisti vain kaksi osatekijää taloudellisessa tuotannossa, yksi oli Jumalan lahjoittama maa, ja toinen oli maan antimien muuttaminen ihmisten yhteistyön toimesta tuotteiksi ja palveluiksi. Ihmisten yhteistyötä taloustietelijät pyrkivätkin parantamaan esim. Adam Smithin toimesta työnjaolla. Jumalan lahjana saadun maan ekologisia eriäväisyyksiä taas pyrittiin tasaamaan Ricardon kehittelemän suhteellisen edun avulla. Taloustieteeseen liittyi kuitenkin se alkuaikoina paljon olettamuksia mm. Jumalan tahdosta ja eräistä luonnonlaeista joita ei voinut kiistää. 

Marx ja kommunismi

Karl Marx

Karl Marx oli kapitalistisen järjestelmän tunnetuin kriitikko. Hänen perusideansa oli se, että tavaroiden tuotanto oli ihmisten, eli työntekijöiden ansiota ei koneiden. Marx ei huomioinut energian roolia taloudellisessa toiminnassa mitenkään. Sitä eivät myöskään huomanneet kapitalistit, jotka pitivät lopulta pääomaa kaiken tuotannon ja lisähyödyn lähteenä, sekä siten pääoman omistajia tuon hyödyn oikeutettuina saajina. 

Sen enempää kapitalismin tukijat, kuin Marx kollegoineen eivät tunnistaneet sitä, miten muutos ruoka- ja lihasvoimaan perustuvasta työstä fossiilisilla polttoaineilla ja niiden muuntajilla tehtyyn työhön, pyyhki pois suoran yhteyden työvoiman ja tuottavuuden välillä. 

- Fred Cottrell

Pääomia on kerääntynyt aina säästämällä. Historiassa se on tosin tarkoittanut esimerkiksi ylimääräisen viljan keräämistä varastoon, käytettäväksi juhlien järjestämiseksi ja rakentamaan pyramideja tai katedraaleja. Tällä pääomalla ei kuitenkaan ollut mitään hyötykäyttöä tulevaisuuden suhteen. Tämä kuitenkin muuttui korkean energian yhteiskuntiin siirryttäessä. Siellä kun ihmisillä on käytössään satojen kertojen työpanos verrattuna omaansa energiassa mitattuna, niin tuon energian ja ihmisen tekemän työn ero sumeentuu. Koko tehtyä työtä pidetään ihmisen omana.  

Ihmisille maksetaan heidän työstään ajasa mitattuna, tunneissa, päivissä, vuosittain ja näin tuottavuutta pidetään ja mitataan työtunneissa. Tästä syntyy illuusio, että tuottavuus on pelkästään ihmistyövoimasta riippuvaa. Koneiden valmistuksen tai käytön energiakustannukset jätetään kokonaan sivuun teoriassa työvoiman arvonlisästä. Kapitalistisessa ideologiassa taas nähdään, että noihin koneisiin investoitu energia saadaan tuotannon kautta takaisin, ja voitto kuuluu omistajille. Energian osuus kasvaneessa tuottavuudessa jäi siis organisationaalisen kehityksen varjoon. Voiton tavoittelusta tuli kaikkien liiketoimien ainoa tavoite, sen saavuttamisessa ei niin ikään kinnitetty pienintäkään huomiota energiaan. 

Hintamekanismista on monessakin mielessä tullut ihmismieltä rajoittava tekijä. Kun taloudellista toimintaa ja sitä kautta yhteiskuntaa katsellaan hintojen kautta, energia ja resurssit jäävät huomaamatta. Ne jotka ymmärtävät energian merkityksen yhteiskunnan toiminnassa, ymmärtävät ettei mikään luotonlaajennus, siis velan kasvattaminen auta heikentyviä energialähteitä vastaan. 

Korkean energian yhteiskunnissa 100 000 KwH energiassa mitattuna maksavien koneiden ostaminen ei ole harvinaista. Tuo energimäärä on valtava jos sitä vertaa alhaisen energian yhteiskunnan kapasiteettiin. Siellä tuollaisen energiamäärän tuottaminen veisi 134 000 miestyöpäivää. Koneet alkavat lisäksi vanhentua saman tien. Ne myös muuttuvat todennäköisesti vanhentuneiksi nopeasti, kun tehokkaampia koneita kehitetään. Kapitalistisissa yhteiskunnissa inflaatio on helpottanut näiden kustannusten peittämistä taka-alalle. 

Uusiin teknologioihin sopeutuminen

Britannia siis ajautui korkean energian yhteiskunnaksi enemmän tai vähemmän erinäisten sattumien kautta. Seuraavat valtiot, jotka halusivat seurata sen perässä olivat Yhdysvallat ja Saksa, jotka kuitenkin pian huomasivat että siirtymä ei ollut kopioitavissa samanlaisena prosessina. Nämäkin valtiot kohtasivat odottamattomia seurauksia, ja joutuivat myös pitkälti kehittymään yrityksen ja erehdyksen kautta. Seuraavina siirtymisprosessissa olivat Japani ja Venäjä, jotka jälleen saivat huomata sen, etteivät valmiit mallit onnistuneet sellaisinaan.

Siirtyminen alhaisesta korkean energian yhteiskunnaksi siis vaati pääomien luomisen. Se, että ihmiset alkoivat investoimaan energiaylijäämiään pääomaan, eli uusiin energianmuuntajiin, ei ollut mikään yksinkertainen tapahtuma. Ihmiset piti saada muuttamaan tapojaan, jotka olivat syvälle juurtuneita kulttuuriin ja politiikkaan. Toisaalta feodaaliyhteiskunnissa valta, eli ylijäämien kontrollointi oli usein hyvin pienen eliitin käsissä, joten suostuttelu investoimaan ylijäämiä uusiin energianmuuntajiin ei ollut välttämättä mahdotonta. Toisaalta, mitä syvemmällä kulttuuriset tai uskonnolliset rituaalit olivat yhteiskunnassa, sitä vaikeampaa oli saada yhteisöt siirtämään ylijäämiensä investointia uusiin kohteisiin.

Korkean energian yhteiskunnassa monet eri tahot alkoivat vaatimaan oikeuksiaan ylijäämään, kapitalistit siksi koska koneet tuottivat heidän mielestään lisähyödyn, sosialistit koska työntekijät olivat heidän mielestään lisähyödyn takana. Yrittäjät taas pitivät heidän panostaan juuri ratkaisevana yhteiskunnan ylläpitämisessä. Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, kumpi tuli ensin prostentanttinen etiikka, vai energeettistaloudellinen systeemi, joka mahdollisti korken energian yhteiskunnan toiminnan? Feodalistisissa ja kehittyneemissä yhteiskunnissa vuokra, ja erilaiset tuotot maan omistuksesta nähtiin Jumalan lahjana itse omistalle, joten järjestelmä oli alusta asti melko pääomakeskeinen. Samoin purjelaivojen stimuloivan kaupan hyödyt olivat "lahja" ylempää, eivät mikään koko yhteiskunnan jaettavissa oleva asia.

Ympäri korkean energian yhteiskuntia siirtymä tapahtui hitaasti ja huomaamattomasti, mutta kun mallia yritettiin siirtää Aasian maihin kuten Kiinaan ja Intiaan, tultii ongelmiin. Siellä uusia energianmuuntajia ei otettukaan vastaan avosylin. Itseasiassa siirtymä korkean energian yhteiskuntiin onnistui parhaiten siellä missä uudisasukkaat tuhosivat alkuperäiskulttuurit, kuten juuri Pohjois-Amerikassa.

Yhdysvalloissa uudisasutuksen levitessä länteen, luotiin yleensä ensin alhaisen energian yhteiskunta, mutta etelävaltioita lukuunottamatta mitään pysyvää kulttuuria, joka olisi voinut estää kehitystä korkeampaan energiankäyttöön ei syntynyt. Puritaanien edetessä syntyi otolliset olosuhteet sille, että ylijäämiä käytettiin nimenomaan uusien energianmuuntajien luomiseen. Vastarinta oli heikkoa, ja rikottavissa voittoja tavoittelevien liikemiesten toimesta.


Saksa, Ranska ja Japani

Vaikka Saksa pystyikin implementoimaan useita asioita suoraa korkean energian koemaasta, eli Britanniasta, se kohtasi silti aivan erilaisia haasteita. Saksassa lääninherroilla ja armeijalla oli suurempi päätäntävalta. Saksan järjestelmä pystyi silti tuottamaan valtavia pääomia ilman individualistista voitontavoittelua, paljon suurempia kuin esimerkiksi Britanniassa. Tämä osaltaan johtikin 1900-luvun tuhoisiin sotiin.

Cottrell on toteaa, että Ranskan hitaan kehityksen syynä oli se, että ihmisillä ei ollut toisaalta samanlaista rikastumisen tavoitetta kuin Yhdysvalloissa, eikä myöskään samanlaista velvollisuudentunnetta työntekoon kuten Saksassa. Ranskalaiset alkoivatkin tositoimiin yleensä vasta sota-aikoina. Toisaalta passivoivana tekijänä oli suuret hyödyt kolonialismista. 

Japanin siirtymä oli eräs nopeimmista historiassa. Japani otti mallia mielummin saksalaisten tavasta siirtyä korkean energian yhteiskunnaksi, kuin brittien malleista. Se toisti kuitenkin samoja virheitä, kuten väestön liiallisen kasvun ja luottamuksen ulkopuoliseen ruoantuontantoon, vastineeksi sen energianmuuntajien tuotannosta. Liiallinen väestö, ja liian hidas siirtymä teolliseen ruoantuotantoon johti, kuten Saksassakin, sotimiseen. 

Venäjän teollistuminen oli vieläkin hitaampaa. Neuvostoliiton aikana bolshevikit hyötyivät valtaisasti Euroopan valtioiden tekemästä kehitystyöstä, NL kykeni tuomaan monia keksintöjä suoraa käyttöön ilman kokeiluja ja virheitä. Lisäksi kommunistisen hallinnon ja jatkuvan sodanuhan vallitessa se kykeni valjastamaan suurimman osan kansasta yhteisen tavoitteen taakse. Valitettavasti tämä kehitys ei liialti pysähtynyt toisen maailmansodan jälkeen, vaan NL jatkoi edelleen saman strategian noudattamista.

Marx tunnisti, että keskittynyt kontrolli oli välttämätön teollisen edistyksen kannalta. Hän kuvitteli, että hänen ennustamansa vallankumous tapahtuisi jo teollistuneessa valtiossa, kuten Saksassa. Kapitalistit olisivat siten tehneet mahdolliseksi siirtymän alhaisen energian yhteiskunnasta korkean energian yhteiskuntaan, jonka jälkeen proletariaatti voisi saavuttaa täyden vallan ja uudelleenjakaa kapitalistien työläisiltä "ryöstämän" varallisuuden. Kuitenkin todellisuudessa bolsevikit saivat vallan hyvin takapajuisessa maassa, joka ei ollut käynyt läpi kapitalismivaihetta. Marxin suurta suunnitelmaa ei siten koskaan tapahtunut alkuperäisessä muodossa.  

- Fred Cottrell

Neuvostoliitto yritti toteuttaa kommunismin utopiaa, mutta huomasi hyvin pian että varsinkin ilman teollista selkärankaa koko moderni yhteiskunta oli edelleen talonpoikien armoilla. Kaupungit eivät tuottaneet tarpeeksi tavaroita maaseudulle. Tämä johti suureen tragediaan 1930-luvulla, kun maaseudun väestö koottiin kolhooseihin. Marxin utopia siis epäonnistui, koska Neuvostoliitto oli aivan vääränlaisessa tilanteessa verrattuna läntisen Euroopan maihin. 

Historia on siis näyttänyt, että on ollut mitä erilaisempia tapoja luoda pääomia ja jakaa niiden tuomaa hyvinvointia. Myös ne yhteiskunnat jotka ovat siirtyneet korkean energian yhteiskunniksi ovat ajautuneet uudenlaisten kehityskulkujen viemiksi. Uudet teknologiat veivät jatkuvasti enemmän energiaa, ja vaativat uudenlaista koulutusta ja kulttuuria toimiakseen. 

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152452/

Jatkuu seuraavassa osassa aiheilla tuottavien panostuksien organisointi ja kulutustuotteiden jakaminen

Fred Cottrell - Energy and Society OSA 4

Puoliväli alkaa lähestyä tässä poikkeuksellisen kattavassa kirjaesittelyssä, tässä tekstissä aiheina teollistuminen ja maanviljely sekä vaihtuvat vaateet energiaylijäämän jakamiselle.

Maanviljelyn teollistuminen

Absoluuttinen vaatimus minkään yhteiskuntajärjestelmän selviytymiselle on energia, ravinnon muodossa. 

- Fred Cottrell

Ihminen eli pitkään pelkästään omien lihastensa työllä. Tämän vuoksi, kun uusia energianmuuntajia etenkin laivoja ja eläimiä otettiin käyttöön, ihminen ei missään vaiheessa erottanut tätä muiden tekemää "työtä" omastaan. Kuvittelimme, että teimme enemmän töitä kuin aiemmin. Tosiasiassa siis otimme vain käyttöön uusia tapoja hyödyntää maapallolla olevaa energiaa. Kasvanutta tehokkuutta pyrittiin silti selittämään sosiaalisilla syillä, kuten työnjaolla. Energia jäi jo tässä vaiheessa ihmiskunnan kehitystä altavastaajan asemaan, jossa se edelleenkin on verrattuna yhteiskuntatieteiden tapaan selittää historia ja kehitys.

Ihmisen historiassa tultiin jossakin vaiheessa tilanteeseen, jossa tietyt metsästäjä-keräilijät kykenivät hankkimaan niin pienillä uhrauksilla ravintoa, että osa heimosta pystyi jättäytymään ruoanhankinnan ulkopuolelle. Kuitenkin luonto asetti tiukat vaatimukset, joten tuo määrä pysyi aina hyvin rajoitettuna. Lisäksi kaikki ruoka kulutettiin heti, eikä sitä säilötty. Uudet energialähteet kuten tuuli, vesi ja fossiiliset polttoaineet rikkoivat tämän suljetun systeemin: ruoka voitiin nyt tuottaa ja kuluttaa eri paikoissa ja eri aikoina. Tässä yhteydessä Cottrell korostaa, että meidän täytyy ymmärtää modernissa ruoantuotannossa tämän ulkopuolisen energian merkitys. 

Kuten historialliset tosiasiat osoittavat, jos ravintoa tuotetaan vain ihmisen lihasvoimaa käyttäen, jää vain vähän ylijäämäenergiaa ravinnontuottamisen ulkopuolella. Kun vetoeläimet ja laivat mahdollistivat suuremmat energiaylijäämät, tuli ravinnontuotantoon tarpeettomille ihmisille mahdolliseksi tehdä muita asioita. 

- Fred Cottrell

Myös muuta kuin pelkkä ylijäämäenergia tarvittiin, jotta tehokkuus kasvoi. Rahajärjestelmä oli ehdoton edellytys yhteiskunnan kehittymiselle. Rahajärjestelmästä seurasi kuitenkin erikoinen ilmiö etenkin fossiilisten polttoaineiden käyttöönoton jälkeen, ihmistyö oli hinnoissa mitattuna kannattavaa korvata koneilla. Siis vaikka ihmisen energiankulutus oli minimaalinen verrattuna koneeseen. Tässä tullaankin rahan ja energian dilemmaan: se mikä rahassa mitattuna voi olla edullista, on energiana mitattuna kallista. Rahaa ei kiinnosta energiankulutus. 

Oscar Lewisin Meksikon maaseudulla tekemän tutkimuksen mukaan auran ja vetoeläimien käyttö on noin kolme kertaa tehokkaampaa ajassa mitattuna, kun kuokalla ja pelkällä ihmistyöllä tapahtuva viljely. Hehtaarin viljelyyn käytettiin tässä esimerkissä 50 päivää vuodessa auralla, ja 165 päivää kuokalla. Täytyy kuitenkin huomioida, että vetoeläimet myös syövät ja muuntavat energiaa suunnilleen samalla prosentilla (20 %) kuin ihminen. Muissa tutkimuksissa on kuitenkin huomioitu, että kuokkaviljelystä saatavat sadot ovat usein suurempia per hehtaari, johtuen tiettyjen lajikkeiden käytöstä, joita ei voida auraviljelyssä käyttää. Menetelmien erot eivät siis välttämättä ole niin suuret. 

Japanin riisinviljelymenetelmät ovat olleet eräitä historian tuottavimmista tavoista hankkia ruokaenergiaa. 1947 tehdyssä tutkimuksessa Japanin riisinviljely täysin ihmistyövoimalla ylsi samoihin tuotantolukemiin per eekkeri, kuin Yhdysvaltojen Arkansasissa tehty konemainen riisinviljely. Maissintuotannossa USA:ssa päästiin korkeampiin lukemiin konemaisella viljelyllä kuin Meksikossa, mutta jo 1973 Cottrell havaitsi useiden tutkimusten perusteella, että teollinen maanviljely tuotti alenevaa rajahyötyä energiassa mitattuna. Toisin sanoen sen EROEI oli laskenut huolestuttavasti 1950- ja 1970 -lukujen välillä. Alettiin jopa epäillä, että kokonaisuutena teollinen maanviljely itseasiassa söi energiaa enemmän, kuin se tuotti. 

Niin kauan, kun ruoasta saatavia kaloreita voidaan vaihtaa suurempaan määrään kaloreita muista polttoaineista, markkinat oikeuttavat suuremman ja suuremman energiamäärän investoimisen ja suhteessa alati pienenevän saatavien kalorien määrän. Ei siten ole yllättävää, että moderni maatalous Yhdysvalloissa on jo kauan sitten ohittanut maksimaalisen energiansaannin ruoasta, kun verrataan siihen investoituja toisista polttoaineista saatuja kaloreita ja itse ruosta saatuja kaloreita. 

- Fred Cottrell

Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, mikäli ihmiset haluavat maksimaalisen energiahyödyn maanviljelystä, he pitäytyvät viljelemässä käsin tai käyttäen eläinvoimaa apunaan. Cottrell toteaakin, että mikäli yhteiskunnan päätavoite on mahdollisimman suuren populaation elättäminen, se pitäytyy orgaanisten energialähteiden avulla viljelyssä, mikäli taas tavoitteena on korkeampi elintaso on ratkaisu teollinen maanviljely, jossa enemmistö ihmisistä voidaan vapauttaa maatalouden ulkopuolelle. 

Ruoka energialähteenä

Ruoka on varsin erikoinen energialähde ihmisille. Koska se on välttämätön ihmisen selviämiselle, sen hinta voi vaikeina aikoina ylittää kaiken muun. Energiamäärällä ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä, esimerkkinä kaivosmies voi joutua vaihtamaan koko päivän työtuloksensa riittävään ravintomäärään. Tämä siitä huolimatta, että kaivosmies voi tuottaa tuhatkertaisen määrän energiaa yhteiskunnalle per päivä. Teollisessa yhteiskunnassa ainoa millä on merkitystä, on se että maanviljelystä saadaan tarvittava ravinto kasvavalle väestölle, se onko tuo ruoka tuotettu ihmisillä vai koneilla on yhdentekevää. 

Ruoka on ollut kautta historian olennainen vallan väline. Pahimmillaan tämä toteutui feodaaliyhteiskunnissa, joissa maaherroilla oli täydellinen valta ruoan jakamisessa, ja hän siten kontrolloi tämän valtansa kautta lähes koko väestöä. Tämä asetelma muuttui, kun yhteiskuntien käyttöön tuli muita paljon suurempia energialähteitä, kuin ruoka. Kun siirtymä alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan tapahtui, joutuivat maanviljelijät usein vaikeaan tilanteeseen. Heidän kannatti vaihtaa tuotantonsa ennemmin energiateollisuuden tuotteisiin, kuin palkata ruokapalkalla työntekijöitä maatilalleen. Alhaisen energian yhteiskunnan, tai vain osittain korkean energiankäytön yhteiskuntaan siirtyneen alueen maaseudun väestöllä ei siis ollut mahdollisuutta kilpailla koneita vastaan. 

Modernissa maanviljelyssä päähuomio ei ole energiassa, vaan säästetyssä ihmistyössä. Käytetyn ajan ja käytössä olleiden energianmuuntajien välinen suhde oli avainasemassa, kun yhteiskunnat päättivät siirtymästä kohti korkean energiankäytön yhteiskuntaa. Silloin kun käytetyn ajan kustannus on suurempi, kuin käytössä olevat ei-inhimilliset energialähteet, tapahtuu siirtymä miestyöstä koneisiin. Kaksi muuttujaa siis nousee esille, väestönkasvu ja epäorgaanisten energialähteiden määrä. Valtion oletetaan aina takaavan vähintaan riittävän ravinnon kaikille kansalaisilleen, ja nykyään niillä on monia vaihtoehtoja miten saavuttaa tämä tavoite. Ne voivat tuottaa kaiken ruoan itse, tai hankkia sitä osaksi ulkomailta vaihtamalla muuta energiaa tai sen avulla tehtyjä tavaroita. Mitä vähemmän maa itse tuottaa, sitä suuremmaksi kasvaa ravinnon saantiin subventoitavan energian määrä. Energialähteiden osalta rajoite on siinä kuinka paljon niitä kyetään tuottamaan. Cottrell toteaa, että energiankäytön per capita on kasvettava, mikäli yhteiskunta haluaa nousta alhaisen energian tasolta korkealle. Mikäli per capita vähentyy, toisen suuntainen kehitys on väistämätön. 

Eräs vertailtava asia on myös se, kuinka tehokkaasti energianmuuntajia voidaan käyttää ajan puolesta. Puimureilla (100h). traktoreilla (600h) jne. on rajalliset käyttöaikansa vuoden aikana. Maanviljelijät kohtaavat siis paljon vaikeita kysymyksiä, kun he punnitsevat siirtymistä energiankäytössä. Lisäksi teollisessa yhteiskunnassa pääomien hallitsijat ovat usein niskan päällä verrattuna viljelijöihin, koska ruoan hinta on usein alhainen. Vain silloin, kun ruoasta on pulaa, kasvavat viljelijöiden tulot ja mahdollisuudet kenties kerätä pääomia sijoittettaviksi uusiin muuntajiin (koneisiin). 

Energiaylijäämien jakaminen ja muutos alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan

Korkean energian yhteiskunnat olivat halukkaita käymään kauppaa ympäri maapalloa, etenkin alhaisen energian yhteiskuntien kanssa. Tämä oli kuitenkin ongelmallista, sillä kuten aiemmin todettua alhaisen energian yhteiskunnat eivät hyväksyneet korkean energian yhteiskuntien interventioita ja tapaa toimia. Tämän vuoksi imperiumien ylläpitäminen vaatikin paljon resursseja. Cottrellin mukaan korkean energian yhteiskunnat alkoivat jossakin vaiheessa, etenkin kolonialisaation päätyttyä investoida enemmän resursseja tutkimukseen, jonka avulla voitiin kehittää teknologioita joiden avulla voitiin tehostaa maataloutta ja esimerkiksi mineraalien louhintaa, niin paljon, että ne tulivat taloudellisesti kannattaviksi alueilla, jotka olivat korkean energian yhteiskunnan hallinnassa ilman konflikteja.

Kun ruoka ja sen tuottamiseen littyvä ihmistyö alkavat kilpailla työllisyydestä muita energiamuotoja ja muuntajia vastaan, teollisen maatalouden todelliset kustannukset nousevat esille. 

- Fred Cottrell

Modernin maanviljelyn ongelma on se, että se tekee maaseudulla asuvista talonpojista hyödyttömiä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jokin alue päättää ottaa modernin maanvlljelyn käyttöönsä, sen täytyy jollakin tapaa hoitaa väestönsä pienentyminen. Perinteisesti väestö on muuttanut kaupunkeihin. Joissain tapauksissa on syntynyt nälänhätiä ja konflikteja. Modernien maanviljeliöidenkään osa ei ole ollut helppo, usein he ovat saaneet työstään vain hieman kulut peittävän korvauksen. Ruoan asema yhteiskunnan keskeisenä energialähteenä. ja viljelijöiden suurehko valta, on ollut historiaa sen jälkeen, kun moderni maanviljely aloitettiin. Tämä on johtanut useisiin konflikteihin maanviljelijöiden ja muun yhteiskunnan välillä.

Maatilojen koko on jatkuvasti kasvanut, sillä tehomaataloudessa käytettävät koneet maksavat itsensä takasin sitä nopeammin, mitä suuremmat pellot on käytössä. Usein juuri tämä koneisiin vaadittava pääoma on ollut haastavaa kerätä maanviljeliöiden toimesta, joten he ovat joutuneet turvautumaan melko epäedullisiin ehtoihin saadakseen tarvittavat koneet. Pahimmillaan tämä on johtanut myös konkursseihin ja tilojen pakkolunastuksiin. Tilojen kasvulla on ollut myös vaikutus maaseudun kyläyhteisöihin. Mitä suuremmiksi etäisyydet tilojen välillä kasvavat ja mitä vähemmän ihmisiä tuotannossa tarvitaan, sitä kalliimmaksi tulevat erilaiset yhteiskunnalliset palvelut, kuten posti, infrastruktuuri, koulu, sairaalat jne. 

Politiikka on muuttunut myös, kun maaseutuväestö on edellä mainituista syistä kadonnut. Maanviljelijät ovat yhä enemmän kaupunkilaisten armoilla. Kaupunkilaisilla taas usein ei ole minkäänlaista käsitystä maanviljelystä. Toinen kansainvälistä politiikkaa muokannut fakta oli se, että Cottrellin kirjoittaessa kirjaansa alkoi selvästi erottautumaan neljä maata, joiden varaan globaalit maatalousmarkkinat asettuivat: Uusi-Seelanti, Kanada, USA ja Australia. Yhä harvemmat maat olivat kuitenkaan enää omavaraisia maataloustuotannon suhteen. 

Cottrell tarkastelee modernia maanviljelyä melko kriittisin silmin. Hänen mukaansa vihreä vallankumous ei ole ollut ratkaisu maailman nälkäongelmiin. Se on tapahtunut pitkälti koneiden, lannoitteiden ja suoja-aineiden avulla. Siirtymästä on myös ollut monia haitallisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, etenkin maaseutu- ja viljelijäväestölle. Teollisen maanviljelyn vaatima energiamäärä on usein kestämättömän suuri, joten useissa kehitysmaissa ei ole mahdollisuuksia, eikä energiataloudellista hyötyä siirtyä alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan. Ainakaan maaseutujen osalta. Cottrell näkee kirjassaan kasvaneen vaurauden johtaneen hedelmällisyyden laskuun korkean energian yhteiskunnissa. Tosin hän huomasi suuria eroja hyvä- ja huono-osaisten perheiden lapsimäärissä.

Kapitalismin ja kommunismin ilmeinen kyky tarjota kasvavaa ruoantuotantoa vastaamaan kasvavaa väestöä, on harha jota edelleen pidetään yllä. Jos se mitä väitän (tässä kirjassa) pitää paikkaansa, kumpikaan ideologia ei voi täyttää sitä, mitä se lupaa.

- Fred Cottrell 

Tiivistettynä Cottrell näkee, että seuraavien ehtojen on täytyttävä, jotta yksittäinen maanviljelijä ja lopulta koko yhteiskunta siirtyy alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan.

1) Koko prosessin ajan perinteisten energianmuuntajien täytyy olla toiminnassa (ainakin joillan maatiloilla), jotta ne voivat tuottaa tarvittavaa energiaylijäämää kattamaan koneiden hankinnasta ja implementoinnista koituneet energiakustannukset.

2) Energiaa täytyy toimittaa vielä orgaanista maanviljelyä harjoittavilta tiloilta mekanisoitumisprosessissa oleville, jotta he jatkavat mekaanista maanviljelyä alun vaikeuksista huolimatta.

3) Mikäli mekanisoituminen jatkuu edelleen, täytyy maaseudun ylijäämäväestö saada muualle, vaikka he joutuvatkin jättämään monia edelleen käyttökelpoisia rakennuksia ja julkista infrastruktuuria taakseen.

4) Koska siirtymä mekaaniseen viljelyyn on perusteltu ihmisille nousevalla elintasolla, täytyy uuden systeemin myös tuottaa lisähyötyä ihmisille. Vaadittava lisähyödyn määrä on sitä pienempi, mitä enemmän muutosta on ajanut ei-materiaaliset perustelut, kuten uskonto, ideologia tai moraali. 

5) Koska korkean energian yhteiskunnassa fyysistä työtä tekevien tuottavuus kasvaa, mutta perinteisiä palveluammatteja tekevien työn tuottavuus ei usein kasva merkittävästi, täytyy eroja tasata jotta järjestelmä pysyy kasassa.

6) Korkean energian yhteiskunnassa pelkkä prosessien nopeus kuluttaa itsessään enemmän energiaa. Siis nopeutta suositaan, vaikka samaan lopputulokseen pääsisi vähemmälläkin energiankäytöllä. Tähän täytyy subventoida energiaa.

7) Koneiden korvaaminen uusilla, ja niiden korjaaminen kasvattavat edelleen energiankulutusta, ja se kasvaa isommaksi niiden kokonaismäärän kasvaessa.

8) Työtehtävien, teknologioiden ja materiaalien käyminen käyttökelvottomiksi (vanhentuminen) kehityksen mukana, täytyy kompensoida jotenkin. Tähän kuluu jälleen energiaa. 

9) Muut ulkopuoliset vaikutukset, kuten esimerkiksi kolonisoitujen alueiden säilyttäminen korkean energian yhteiskunnan hallinnassa vaativat myös energiaa. 

Kehitys alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan on historian saatossa epäonnistunut monesti. Cottrellin kirjoittaessa kirjaansa näytti siltä, että monet länsimaiden kolonisaation kohteena olleet maat olivat luisumassa takaisin kohti alhaisen energian yhteiskuntia. Energialähteiden tehokkaamman käytön, uusien teknologioiden kehittämisen ja organisationaalisen kehityksen nähtiin olevan ratkaisu saasa nämä kehittyvät maat korkean energian yhteiskunniksi. 

Itseasiassa organisationaalinen kehitys ja ylivoimainen teknologia vastasivat suurimmasta osasta fyysisen tuottavuuden kasvusta alhaisen energian yhteiskunnissa. Näistä lähteistä myös suurin osa viktoriaanisen ajan taloustieteilijöistä luuli heidän havaisemansa tuottavuuden kasvun johtuvan.

- Fred Cottrell

Kuten yllä olevasta lainauksesta huomataan, viktoriaanisen ajan ekonomistit harhaantuivat energian keskeisestä roolista taloudessa jo siinä vaiheessa, kun työnjaon avulla saavutetut tuottavuushyödyt kasvoivat. Monet luulivat materaalisen tuotannon kasvun olleen pelkästään ihmisen älykkyyden tulosta.

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152450/ ja  http://www.eoearth.org/view/article/152451/


Jatkuu aiheilla: Kapitalismi teoriassa ja todellisuudessa, sekä sopeutuminen uudenlaiseen teknologiaan: http://akilleenkanta.blogspot.fi/2013/12/todellinen-klassikko-fred-cottrell_22.html