Puoliväli alkaa lähestyä tässä poikkeuksellisen kattavassa kirjaesittelyssä, tässä tekstissä aiheina teollistuminen ja maanviljely sekä vaihtuvat vaateet energiaylijäämän jakamiselle.
Maanviljelyn teollistuminen
Absoluuttinen vaatimus minkään yhteiskuntajärjestelmän selviytymiselle on energia, ravinnon muodossa.
- Fred Cottrell
Ihminen eli pitkään pelkästään omien lihastensa työllä. Tämän vuoksi, kun uusia energianmuuntajia etenkin laivoja ja eläimiä otettiin käyttöön, ihminen ei missään vaiheessa erottanut tätä muiden tekemää "työtä" omastaan. Kuvittelimme, että teimme enemmän töitä kuin aiemmin. Tosiasiassa siis otimme vain käyttöön uusia tapoja hyödyntää maapallolla olevaa energiaa. Kasvanutta tehokkuutta pyrittiin silti selittämään sosiaalisilla syillä, kuten työnjaolla. Energia jäi jo tässä vaiheessa ihmiskunnan kehitystä altavastaajan asemaan, jossa se edelleenkin on verrattuna yhteiskuntatieteiden tapaan selittää historia ja kehitys.
Ihmisen historiassa tultiin jossakin vaiheessa tilanteeseen, jossa tietyt metsästäjä-keräilijät kykenivät hankkimaan niin pienillä uhrauksilla ravintoa, että osa heimosta pystyi jättäytymään ruoanhankinnan ulkopuolelle. Kuitenkin luonto asetti tiukat vaatimukset, joten tuo määrä pysyi aina hyvin rajoitettuna. Lisäksi kaikki ruoka kulutettiin heti, eikä sitä säilötty. Uudet energialähteet kuten tuuli, vesi ja fossiiliset polttoaineet rikkoivat tämän suljetun systeemin: ruoka voitiin nyt tuottaa ja kuluttaa eri paikoissa ja eri aikoina. Tässä yhteydessä Cottrell korostaa, että meidän täytyy ymmärtää modernissa ruoantuotannossa tämän ulkopuolisen energian merkitys.
Kuten historialliset tosiasiat osoittavat, jos ravintoa tuotetaan vain ihmisen lihasvoimaa käyttäen, jää vain vähän ylijäämäenergiaa ravinnontuottamisen ulkopuolella. Kun vetoeläimet ja laivat mahdollistivat suuremmat energiaylijäämät, tuli ravinnontuotantoon tarpeettomille ihmisille mahdolliseksi tehdä muita asioita.
- Fred Cottrell
Myös muuta kuin pelkkä ylijäämäenergia tarvittiin, jotta tehokkuus kasvoi. Rahajärjestelmä oli ehdoton edellytys yhteiskunnan kehittymiselle. Rahajärjestelmästä seurasi kuitenkin erikoinen ilmiö etenkin fossiilisten polttoaineiden käyttöönoton jälkeen, ihmistyö oli hinnoissa mitattuna kannattavaa korvata koneilla. Siis vaikka ihmisen energiankulutus oli minimaalinen verrattuna koneeseen. Tässä tullaankin rahan ja energian dilemmaan: se mikä rahassa mitattuna voi olla edullista, on energiana mitattuna kallista. Rahaa ei kiinnosta energiankulutus.
Oscar Lewisin Meksikon maaseudulla tekemän tutkimuksen mukaan auran ja vetoeläimien käyttö on noin kolme kertaa tehokkaampaa ajassa mitattuna, kun kuokalla ja pelkällä ihmistyöllä tapahtuva viljely. Hehtaarin viljelyyn käytettiin tässä esimerkissä 50 päivää vuodessa auralla, ja 165 päivää kuokalla. Täytyy kuitenkin huomioida, että vetoeläimet myös syövät ja muuntavat energiaa suunnilleen samalla prosentilla (20 %) kuin ihminen. Muissa tutkimuksissa on kuitenkin huomioitu, että kuokkaviljelystä saatavat sadot ovat usein suurempia per hehtaari, johtuen tiettyjen lajikkeiden käytöstä, joita ei voida auraviljelyssä käyttää. Menetelmien erot eivät siis välttämättä ole niin suuret.
Japanin riisinviljelymenetelmät ovat olleet eräitä historian tuottavimmista tavoista hankkia ruokaenergiaa. 1947 tehdyssä tutkimuksessa Japanin riisinviljely täysin ihmistyövoimalla ylsi samoihin tuotantolukemiin per eekkeri, kuin Yhdysvaltojen Arkansasissa tehty konemainen riisinviljely. Maissintuotannossa USA:ssa päästiin korkeampiin lukemiin konemaisella viljelyllä kuin Meksikossa, mutta jo 1973 Cottrell havaitsi useiden tutkimusten perusteella, että teollinen maanviljely tuotti alenevaa rajahyötyä energiassa mitattuna. Toisin sanoen sen EROEI oli laskenut huolestuttavasti 1950- ja 1970 -lukujen välillä. Alettiin jopa epäillä, että kokonaisuutena teollinen maanviljely itseasiassa söi energiaa enemmän, kuin se tuotti.
Niin kauan, kun ruoasta saatavia kaloreita voidaan vaihtaa suurempaan määrään kaloreita muista polttoaineista, markkinat oikeuttavat suuremman ja suuremman energiamäärän investoimisen ja suhteessa alati pienenevän saatavien kalorien määrän. Ei siten ole yllättävää, että moderni maatalous Yhdysvalloissa on jo kauan sitten ohittanut maksimaalisen energiansaannin ruoasta, kun verrataan siihen investoituja toisista polttoaineista saatuja kaloreita ja itse ruosta saatuja kaloreita.
- Fred Cottrell
Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, mikäli ihmiset haluavat maksimaalisen energiahyödyn maanviljelystä, he pitäytyvät viljelemässä käsin tai käyttäen eläinvoimaa apunaan. Cottrell toteaakin, että mikäli yhteiskunnan päätavoite on mahdollisimman suuren populaation elättäminen, se pitäytyy orgaanisten energialähteiden avulla viljelyssä, mikäli taas tavoitteena on korkeampi elintaso on ratkaisu teollinen maanviljely, jossa enemmistö ihmisistä voidaan vapauttaa maatalouden ulkopuolelle.
Ruoka energialähteenä
Ruoka on varsin erikoinen energialähde ihmisille. Koska se on välttämätön ihmisen selviämiselle, sen hinta voi vaikeina aikoina ylittää kaiken muun. Energiamäärällä ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä, esimerkkinä kaivosmies voi joutua vaihtamaan koko päivän työtuloksensa riittävään ravintomäärään. Tämä siitä huolimatta, että kaivosmies voi tuottaa tuhatkertaisen määrän energiaa yhteiskunnalle per päivä. Teollisessa yhteiskunnassa ainoa millä on merkitystä, on se että maanviljelystä saadaan tarvittava ravinto kasvavalle väestölle, se onko tuo ruoka tuotettu ihmisillä vai koneilla on yhdentekevää.
Ruoka on ollut kautta historian olennainen vallan väline. Pahimmillaan tämä toteutui feodaaliyhteiskunnissa, joissa maaherroilla oli täydellinen valta ruoan jakamisessa, ja hän siten kontrolloi tämän valtansa kautta lähes koko väestöä. Tämä asetelma muuttui, kun yhteiskuntien käyttöön tuli muita paljon suurempia energialähteitä, kuin ruoka. Kun siirtymä alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan tapahtui, joutuivat maanviljelijät usein vaikeaan tilanteeseen. Heidän kannatti vaihtaa tuotantonsa ennemmin energiateollisuuden tuotteisiin, kuin palkata ruokapalkalla työntekijöitä maatilalleen. Alhaisen energian yhteiskunnan, tai vain osittain korkean energiankäytön yhteiskuntaan siirtyneen alueen maaseudun väestöllä ei siis ollut mahdollisuutta kilpailla koneita vastaan.
Modernissa maanviljelyssä päähuomio ei ole energiassa, vaan säästetyssä ihmistyössä. Käytetyn ajan ja käytössä olleiden energianmuuntajien välinen suhde oli avainasemassa, kun yhteiskunnat päättivät siirtymästä kohti korkean energiankäytön yhteiskuntaa. Silloin kun käytetyn ajan kustannus on suurempi, kuin käytössä olevat ei-inhimilliset energialähteet, tapahtuu siirtymä miestyöstä koneisiin. Kaksi muuttujaa siis nousee esille, väestönkasvu ja epäorgaanisten energialähteiden määrä. Valtion oletetaan aina takaavan vähintaan riittävän ravinnon kaikille kansalaisilleen, ja nykyään niillä on monia vaihtoehtoja miten saavuttaa tämä tavoite. Ne voivat tuottaa kaiken ruoan itse, tai hankkia sitä osaksi ulkomailta vaihtamalla muuta energiaa tai sen avulla tehtyjä tavaroita. Mitä vähemmän maa itse tuottaa, sitä suuremmaksi kasvaa ravinnon saantiin subventoitavan energian määrä. Energialähteiden osalta rajoite on siinä kuinka paljon niitä kyetään tuottamaan. Cottrell toteaa, että energiankäytön per capita on kasvettava, mikäli yhteiskunta haluaa nousta alhaisen energian tasolta korkealle. Mikäli per capita vähentyy, toisen suuntainen kehitys on väistämätön.
Eräs vertailtava asia on myös se, kuinka tehokkaasti energianmuuntajia voidaan käyttää ajan puolesta. Puimureilla (100h). traktoreilla (600h) jne. on rajalliset käyttöaikansa vuoden aikana. Maanviljelijät kohtaavat siis paljon vaikeita kysymyksiä, kun he punnitsevat siirtymistä energiankäytössä. Lisäksi teollisessa yhteiskunnassa pääomien hallitsijat ovat usein niskan päällä verrattuna viljelijöihin, koska ruoan hinta on usein alhainen. Vain silloin, kun ruoasta on pulaa, kasvavat viljelijöiden tulot ja mahdollisuudet kenties kerätä pääomia sijoittettaviksi uusiin muuntajiin (koneisiin).
Energiaylijäämien jakaminen ja muutos alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan
Korkean energian yhteiskunnat olivat halukkaita käymään kauppaa ympäri maapalloa, etenkin alhaisen energian yhteiskuntien kanssa. Tämä oli kuitenkin ongelmallista, sillä kuten aiemmin todettua alhaisen energian yhteiskunnat eivät hyväksyneet korkean energian yhteiskuntien interventioita ja tapaa toimia. Tämän vuoksi imperiumien ylläpitäminen vaatikin paljon resursseja. Cottrellin mukaan korkean energian yhteiskunnat alkoivat jossakin vaiheessa, etenkin kolonialisaation päätyttyä investoida enemmän resursseja tutkimukseen, jonka avulla voitiin kehittää teknologioita joiden avulla voitiin tehostaa maataloutta ja esimerkiksi mineraalien louhintaa, niin paljon, että ne tulivat taloudellisesti kannattaviksi alueilla, jotka olivat korkean energian yhteiskunnan hallinnassa ilman konflikteja.
Kun ruoka ja sen tuottamiseen littyvä ihmistyö alkavat kilpailla työllisyydestä muita energiamuotoja ja muuntajia vastaan, teollisen maatalouden todelliset kustannukset nousevat esille.
- Fred Cottrell
Modernin maanviljelyn ongelma on se, että se tekee maaseudulla asuvista talonpojista hyödyttömiä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jokin alue päättää ottaa modernin maanvlljelyn käyttöönsä, sen täytyy jollakin tapaa hoitaa väestönsä pienentyminen. Perinteisesti väestö on muuttanut kaupunkeihin. Joissain tapauksissa on syntynyt nälänhätiä ja konflikteja. Modernien maanviljeliöidenkään osa ei ole ollut helppo, usein he ovat saaneet työstään vain hieman kulut peittävän korvauksen. Ruoan asema yhteiskunnan keskeisenä energialähteenä. ja viljelijöiden suurehko valta, on ollut historiaa sen jälkeen, kun moderni maanviljely aloitettiin. Tämä on johtanut useisiin konflikteihin maanviljelijöiden ja muun yhteiskunnan välillä.
Maatilojen koko on jatkuvasti kasvanut, sillä tehomaataloudessa käytettävät koneet maksavat itsensä takasin sitä nopeammin, mitä suuremmat pellot on käytössä. Usein juuri tämä koneisiin vaadittava pääoma on ollut haastavaa kerätä maanviljeliöiden toimesta, joten he ovat joutuneet turvautumaan melko epäedullisiin ehtoihin saadakseen tarvittavat koneet. Pahimmillaan tämä on johtanut myös konkursseihin ja tilojen pakkolunastuksiin. Tilojen kasvulla on ollut myös vaikutus maaseudun kyläyhteisöihin. Mitä suuremmiksi etäisyydet tilojen välillä kasvavat ja mitä vähemmän ihmisiä tuotannossa tarvitaan, sitä kalliimmaksi tulevat erilaiset yhteiskunnalliset palvelut, kuten posti, infrastruktuuri, koulu, sairaalat jne.
Politiikka on muuttunut myös, kun maaseutuväestö on edellä mainituista syistä kadonnut. Maanviljelijät ovat yhä enemmän kaupunkilaisten armoilla. Kaupunkilaisilla taas usein ei ole minkäänlaista käsitystä maanviljelystä. Toinen kansainvälistä politiikkaa muokannut fakta oli se, että Cottrellin kirjoittaessa kirjaansa alkoi selvästi erottautumaan neljä maata, joiden varaan globaalit maatalousmarkkinat asettuivat: Uusi-Seelanti, Kanada, USA ja Australia. Yhä harvemmat maat olivat kuitenkaan enää omavaraisia maataloustuotannon suhteen.
Cottrell tarkastelee modernia maanviljelyä melko kriittisin silmin. Hänen mukaansa vihreä vallankumous ei ole ollut ratkaisu maailman nälkäongelmiin. Se on tapahtunut pitkälti koneiden, lannoitteiden ja suoja-aineiden avulla. Siirtymästä on myös ollut monia haitallisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, etenkin maaseutu- ja viljelijäväestölle. Teollisen maanviljelyn vaatima energiamäärä on usein kestämättömän suuri, joten useissa kehitysmaissa ei ole mahdollisuuksia, eikä energiataloudellista hyötyä siirtyä alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan. Ainakaan maaseutujen osalta. Cottrell näkee kirjassaan kasvaneen vaurauden johtaneen hedelmällisyyden laskuun korkean energian yhteiskunnissa. Tosin hän huomasi suuria eroja hyvä- ja huono-osaisten perheiden lapsimäärissä.
Kapitalismin ja kommunismin ilmeinen kyky tarjota kasvavaa ruoantuotantoa vastaamaan kasvavaa väestöä, on harha jota edelleen pidetään yllä. Jos se mitä väitän (tässä kirjassa) pitää paikkaansa, kumpikaan ideologia ei voi täyttää sitä, mitä se lupaa.
- Fred Cottrell
Tiivistettynä Cottrell näkee, että seuraavien ehtojen on täytyttävä, jotta yksittäinen maanviljelijä ja lopulta koko yhteiskunta siirtyy alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan.
1) Koko prosessin ajan perinteisten energianmuuntajien täytyy olla toiminnassa (ainakin joillan maatiloilla), jotta ne voivat tuottaa tarvittavaa energiaylijäämää kattamaan koneiden hankinnasta ja implementoinnista koituneet energiakustannukset.
2) Energiaa täytyy toimittaa vielä orgaanista maanviljelyä harjoittavilta tiloilta mekanisoitumisprosessissa oleville, jotta he jatkavat mekaanista maanviljelyä alun vaikeuksista huolimatta.
3) Mikäli mekanisoituminen jatkuu edelleen, täytyy maaseudun ylijäämäväestö saada muualle, vaikka he joutuvatkin jättämään monia edelleen käyttökelpoisia rakennuksia ja julkista infrastruktuuria taakseen.
4) Koska siirtymä mekaaniseen viljelyyn on perusteltu ihmisille nousevalla elintasolla, täytyy uuden systeemin myös tuottaa lisähyötyä ihmisille. Vaadittava lisähyödyn määrä on sitä pienempi, mitä enemmän muutosta on ajanut ei-materiaaliset perustelut, kuten uskonto, ideologia tai moraali.
5) Koska korkean energian yhteiskunnassa fyysistä työtä tekevien tuottavuus kasvaa, mutta perinteisiä palveluammatteja tekevien työn tuottavuus ei usein kasva merkittävästi, täytyy eroja tasata jotta järjestelmä pysyy kasassa.
6) Korkean energian yhteiskunnassa pelkkä prosessien nopeus kuluttaa itsessään enemmän energiaa. Siis nopeutta suositaan, vaikka samaan lopputulokseen pääsisi vähemmälläkin energiankäytöllä. Tähän täytyy subventoida energiaa.
7) Koneiden korvaaminen uusilla, ja niiden korjaaminen kasvattavat edelleen energiankulutusta, ja se kasvaa isommaksi niiden kokonaismäärän kasvaessa.
8) Työtehtävien, teknologioiden ja materiaalien käyminen käyttökelvottomiksi (vanhentuminen) kehityksen mukana, täytyy kompensoida jotenkin. Tähän kuluu jälleen energiaa.
9) Muut ulkopuoliset vaikutukset, kuten esimerkiksi kolonisoitujen alueiden säilyttäminen korkean energian yhteiskunnan hallinnassa vaativat myös energiaa.
Kehitys alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan on historian saatossa epäonnistunut monesti. Cottrellin kirjoittaessa kirjaansa näytti siltä, että monet länsimaiden kolonisaation kohteena olleet maat olivat luisumassa takaisin kohti alhaisen energian yhteiskuntia. Energialähteiden tehokkaamman käytön, uusien teknologioiden kehittämisen ja organisationaalisen kehityksen nähtiin olevan ratkaisu saasa nämä kehittyvät maat korkean energian yhteiskunniksi.
Itseasiassa organisationaalinen kehitys ja ylivoimainen teknologia vastasivat suurimmasta osasta fyysisen tuottavuuden kasvusta alhaisen energian yhteiskunnissa. Näistä lähteistä myös suurin osa viktoriaanisen ajan taloustieteilijöistä luuli heidän havaisemansa tuottavuuden kasvun johtuvan.
- Fred Cottrell
Kuten yllä olevasta lainauksesta huomataan, viktoriaanisen ajan ekonomistit harhaantuivat energian keskeisestä roolista taloudessa jo siinä vaiheessa, kun työnjaon avulla saavutetut tuottavuushyödyt kasvoivat. Monet luulivat materaalisen tuotannon kasvun olleen pelkästään ihmisen älykkyyden tulosta.
Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152450/ ja http://www.eoearth.org/view/article/152451/
Jatkuu aiheilla: Kapitalismi teoriassa ja todellisuudessa, sekä sopeutuminen uudenlaiseen teknologiaan: http://akilleenkanta.blogspot.fi/2013/12/todellinen-klassikko-fred-cottrell_22.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti