Fred Cottrell - Energy and Society OSA 5

Tässä kirjakatsauksen viidennessä osassa vuorossa kapitalismin teoria ja käytäntö, sekä uusien teknologioiden käyttöönotto. 

Adam Smith

Markkinat ja kapitalismi

Tuottavuuden kasvu Britanniassa sai seurakseen markkinat -nimisen instituution, jossa yksinkertaisella kysynnän ja tarjonnan suhteella päätettiin, mitä tuotetaan, missä ja kenen toimesta. Markkinataloudessa hinnat ovat keskiössä, ja moraalisesti vaihdantaa puolustetaan Ceteris Paribus -olettamalla. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi hintavaihteluissa oletetaan kaiken muun pysyvän ennallaan, vain hinnan vaihtuvan. Kuitenkaan tämä ei pidä paikkaansa tosielämässä, vaan ihmisten elämät muuttuvat kun hinnat muuttuvat, joten kritiikki hintomekanismia kohtaan oli usein voimakasta. 

Kaupankäynnin laajentuminen vaati pelkkien tavaroiden lisäksi koneiden valmistusta, jonka kautta tavaramääriä saatiin kasvatetuksi. Näiden koneiden määrän kasvaessa niitä alettiin pikku hiljaa kutsua pääoman (capital) nimellä. Ei aikaakaan, kun koko tätä järjestelmää joka perustui korkean energian ja koneiden käyttöön alettiin nimittää kapitalismiksi. Tässä vaiheessa alkoi jo eriintyä kapitalistit, eli ne jotka omistivat koneet, ja muut. Kapitalismi ei kuitenkaan toiminut pelkillä koneilla, myös työvoimaa tarvittiin edelleen. Rahallisen voiton tavoittelusta tuli keskeinen osa yhteiskunnan toimintaa. Voitontavoittelusta tuli ristiriitainen ilmiö, sen motivoivalla voimalla selitettiin yhteiskunnallista kehitystä, toisaalta taas haitalliset seuraukset ympäristölle ja suurille ihmisjoukoille alkoivat olla selvät.

Cottrellin mielestä mitään universaalia mallia siitä, miksi ja miten yhteiskunta siirtyy alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan ei ole edes yritetty etsiä. Teollisuusmaiden älymystö on pelkistänyt siirtymää niin, että monet näkevät vain jonkin yhden syyn olevan riittävä. Esimerkiksi markkinatalouden. Lisäksi monet ajattelijat keskittyivät yksinomaan niiden maiden muutosprosessiin, jotka olivat menestyksekkäitä tässä siirtymässä. Kuitenkin, kuten aiemmin todettua monien maiden kohdalla siirtymä on epäonnistunut, vaikka useita samoja elementtejä oli läsnä. Elementit muodostavat yhdessä kompleksisen järjestelmän, joten yksittäisen osan irroittaminen ja tutkiminen eristettynä muista ei anna arvoa kokonaisuudelle. Cottrellin mielestä energiavirrat systeemin läpi ovat sen sijaan sellaisia, jotka näyttävät vaikuttavan kokonaisuuden toimintaan. 

Meidän täytyy hyväksyä, että teknologiset, sosiaaliset, biologiset, fysikaaliset, psykologiset ja kulttuurilliset kompleksit joiden kanssa meidän täytyy elää, ovat kehittyneet keskinäisessä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Teknologia on siten tullut sidotuksi mitä erilaisimpien organisaatiomuotojen kanssa. 

- Fred Cottrell

Legitimiteetti 

Legitimiteetillä tarkoitetaan organisaation ansaitsemaa oikeutettua asemaa yksilöiden mielissä. Vanhemmissa ihmisyhteisöissä legitimiteetti tuli iän tai voiman kautta, joka riitti pienissä yhteisöissä toimimiseen. Maanviljelyn kasvaessa, perinteiset legitimiteetin muodot eivät enää toimineet. Ihmismäärät ja alueet kasvoivat liian suuriksi, jotta niitä olisi voinut hallita jokin yksilö. Uskonto, länsimaissa papisto kohosi korkeimmaksi auktoriteetiksi. Näin kyettiin pitämään suuria massoja yhteisen tavoitteen takana. Tästä yhteistoiminnasta seurasi kohonnutta elintasoa, joka edelleen vahvisti uskonnon legitimiteettiä - syntyi siis positiivinen takaisinkytkentä (positive feedback loop). Ihmismassojen kollektiivinen uskomus yliluonnollisiin vaikuttimiin aiheutti sen, että energiaa ei tarvinnut enää uhrata ihmisten pitämiseen "kasassa". Tämä tarkoitti, että ne yhteiskunnat joiden väestö eli uskontojen vaikutuksen alaisuudessa oli ylivoimainen sellaisia vastaan, joka joutui pitämään jäsenensä kurissa jollain muilla energiaa vievillä tavoilla.

Yksi vaikeimmista ongelmista, joita yhteiskuntatieteilijät kohtaavat, on selittää miten ihminen, joka on aina jollakin tasolla autonominen yksilö, hyväksyy sosiaalista kontrollointia, joka ilmeisesti vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. 

- Fred Cottrell

Innovaatioiden yhteiskunnallisena ongelmana oli se, että historiassa ne muuttivat energiavirtoja ja siten sosiaalisia suhteita. Tätä taas vallassa olevat eivät useinkaan hyväksyneet. Uuden innovaation keksijän tuli siis tarjota riittävän suuri uusi energiavirta keksintönsä kautta, jotta hän pystyi haastamaan vallassa olevat. Uskonsodat olivat usein seurausta siitä, että yhteiskunta oli siirtymässä korkeammalle tasolle energiankäytössä. Mielenkiintoista onkin, että uskonnot tai ideologiat jotka ensin edesauttoivat yhteiskunnan kehitystä muodostuvat lopulta jarruiksi jatkokehitykselle. 

Britannian tapaus

Kuten jo aiemmin on todettu, Britannia oli ensimmäinen kansakunta joka siirtyi korkean energian yhteiskuntaan. Vanhat tavat onnistuttiin murtamaan, pitkälti sen ansiosta että britit saivat toteuttaa uusia toimintatapojaan lukuisissa siirtomaissaan. Vasta sen jälkeen, kun kauppiaiden tuotteet alkoivat päihittää perinteisen hallinnon tarjoamat hyödykkeet, alkoi perinteisen yhteiskunnan murtuminen. Uskontoon perustuvan maailmakuvan rinnalle alkoivat nousta tieteet. Taloustiede pyrki selittämään kaupankäynnin moraalia, joka oli ennen ollut kirkon tehtävä. Siirtymä tapahtui vaiheittain, ja siinä oli selkeästi kaksi osapuolta: kauppiaat ja talonpoikaisväki. Alussa kauppiaiden oli toimittava paljolti talonpoikien ehdoilla, mutta lopulta kauppalaivaston kasvaessa he saavuttivat täydellisen dominanssin yhteiskunnassa.  

Kaupankäyjän moraali on tänäkin päivänä kansainvälisen vaihdannan peruselementti. Se hyväksytään pragmaattisesti, koska sen nähdään johtaneen teollisten teknologioiden diffusioitumiseen, joka edelleen teki fossiilisista polttoaineista saatavan ylijäämäenergian käytön mahdolliseksi. Mutta oletus siitä, että kaupankäynti itsessään oli ylijäämän syy, on tietenkin väärä.

- Fred Cottrell

Alkuperäinen brittiläinen taloustiede tunnisti vain kaksi osatekijää taloudellisessa tuotannossa, yksi oli Jumalan lahjoittama maa, ja toinen oli maan antimien muuttaminen ihmisten yhteistyön toimesta tuotteiksi ja palveluiksi. Ihmisten yhteistyötä taloustietelijät pyrkivätkin parantamaan esim. Adam Smithin toimesta työnjaolla. Jumalan lahjana saadun maan ekologisia eriäväisyyksiä taas pyrittiin tasaamaan Ricardon kehittelemän suhteellisen edun avulla. Taloustieteeseen liittyi kuitenkin se alkuaikoina paljon olettamuksia mm. Jumalan tahdosta ja eräistä luonnonlaeista joita ei voinut kiistää. 

Marx ja kommunismi

Karl Marx

Karl Marx oli kapitalistisen järjestelmän tunnetuin kriitikko. Hänen perusideansa oli se, että tavaroiden tuotanto oli ihmisten, eli työntekijöiden ansiota ei koneiden. Marx ei huomioinut energian roolia taloudellisessa toiminnassa mitenkään. Sitä eivät myöskään huomanneet kapitalistit, jotka pitivät lopulta pääomaa kaiken tuotannon ja lisähyödyn lähteenä, sekä siten pääoman omistajia tuon hyödyn oikeutettuina saajina. 

Sen enempää kapitalismin tukijat, kuin Marx kollegoineen eivät tunnistaneet sitä, miten muutos ruoka- ja lihasvoimaan perustuvasta työstä fossiilisilla polttoaineilla ja niiden muuntajilla tehtyyn työhön, pyyhki pois suoran yhteyden työvoiman ja tuottavuuden välillä. 

- Fred Cottrell

Pääomia on kerääntynyt aina säästämällä. Historiassa se on tosin tarkoittanut esimerkiksi ylimääräisen viljan keräämistä varastoon, käytettäväksi juhlien järjestämiseksi ja rakentamaan pyramideja tai katedraaleja. Tällä pääomalla ei kuitenkaan ollut mitään hyötykäyttöä tulevaisuuden suhteen. Tämä kuitenkin muuttui korkean energian yhteiskuntiin siirryttäessä. Siellä kun ihmisillä on käytössään satojen kertojen työpanos verrattuna omaansa energiassa mitattuna, niin tuon energian ja ihmisen tekemän työn ero sumeentuu. Koko tehtyä työtä pidetään ihmisen omana.  

Ihmisille maksetaan heidän työstään ajasa mitattuna, tunneissa, päivissä, vuosittain ja näin tuottavuutta pidetään ja mitataan työtunneissa. Tästä syntyy illuusio, että tuottavuus on pelkästään ihmistyövoimasta riippuvaa. Koneiden valmistuksen tai käytön energiakustannukset jätetään kokonaan sivuun teoriassa työvoiman arvonlisästä. Kapitalistisessa ideologiassa taas nähdään, että noihin koneisiin investoitu energia saadaan tuotannon kautta takaisin, ja voitto kuuluu omistajille. Energian osuus kasvaneessa tuottavuudessa jäi siis organisationaalisen kehityksen varjoon. Voiton tavoittelusta tuli kaikkien liiketoimien ainoa tavoite, sen saavuttamisessa ei niin ikään kinnitetty pienintäkään huomiota energiaan. 

Hintamekanismista on monessakin mielessä tullut ihmismieltä rajoittava tekijä. Kun taloudellista toimintaa ja sitä kautta yhteiskuntaa katsellaan hintojen kautta, energia ja resurssit jäävät huomaamatta. Ne jotka ymmärtävät energian merkityksen yhteiskunnan toiminnassa, ymmärtävät ettei mikään luotonlaajennus, siis velan kasvattaminen auta heikentyviä energialähteitä vastaan. 

Korkean energian yhteiskunnissa 100 000 KwH energiassa mitattuna maksavien koneiden ostaminen ei ole harvinaista. Tuo energimäärä on valtava jos sitä vertaa alhaisen energian yhteiskunnan kapasiteettiin. Siellä tuollaisen energiamäärän tuottaminen veisi 134 000 miestyöpäivää. Koneet alkavat lisäksi vanhentua saman tien. Ne myös muuttuvat todennäköisesti vanhentuneiksi nopeasti, kun tehokkaampia koneita kehitetään. Kapitalistisissa yhteiskunnissa inflaatio on helpottanut näiden kustannusten peittämistä taka-alalle. 

Uusiin teknologioihin sopeutuminen

Britannia siis ajautui korkean energian yhteiskunnaksi enemmän tai vähemmän erinäisten sattumien kautta. Seuraavat valtiot, jotka halusivat seurata sen perässä olivat Yhdysvallat ja Saksa, jotka kuitenkin pian huomasivat että siirtymä ei ollut kopioitavissa samanlaisena prosessina. Nämäkin valtiot kohtasivat odottamattomia seurauksia, ja joutuivat myös pitkälti kehittymään yrityksen ja erehdyksen kautta. Seuraavina siirtymisprosessissa olivat Japani ja Venäjä, jotka jälleen saivat huomata sen, etteivät valmiit mallit onnistuneet sellaisinaan.

Siirtyminen alhaisesta korkean energian yhteiskunnaksi siis vaati pääomien luomisen. Se, että ihmiset alkoivat investoimaan energiaylijäämiään pääomaan, eli uusiin energianmuuntajiin, ei ollut mikään yksinkertainen tapahtuma. Ihmiset piti saada muuttamaan tapojaan, jotka olivat syvälle juurtuneita kulttuuriin ja politiikkaan. Toisaalta feodaaliyhteiskunnissa valta, eli ylijäämien kontrollointi oli usein hyvin pienen eliitin käsissä, joten suostuttelu investoimaan ylijäämiä uusiin energianmuuntajiin ei ollut välttämättä mahdotonta. Toisaalta, mitä syvemmällä kulttuuriset tai uskonnolliset rituaalit olivat yhteiskunnassa, sitä vaikeampaa oli saada yhteisöt siirtämään ylijäämiensä investointia uusiin kohteisiin.

Korkean energian yhteiskunnassa monet eri tahot alkoivat vaatimaan oikeuksiaan ylijäämään, kapitalistit siksi koska koneet tuottivat heidän mielestään lisähyödyn, sosialistit koska työntekijät olivat heidän mielestään lisähyödyn takana. Yrittäjät taas pitivät heidän panostaan juuri ratkaisevana yhteiskunnan ylläpitämisessä. Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, kumpi tuli ensin prostentanttinen etiikka, vai energeettistaloudellinen systeemi, joka mahdollisti korken energian yhteiskunnan toiminnan? Feodalistisissa ja kehittyneemissä yhteiskunnissa vuokra, ja erilaiset tuotot maan omistuksesta nähtiin Jumalan lahjana itse omistalle, joten järjestelmä oli alusta asti melko pääomakeskeinen. Samoin purjelaivojen stimuloivan kaupan hyödyt olivat "lahja" ylempää, eivät mikään koko yhteiskunnan jaettavissa oleva asia.

Ympäri korkean energian yhteiskuntia siirtymä tapahtui hitaasti ja huomaamattomasti, mutta kun mallia yritettiin siirtää Aasian maihin kuten Kiinaan ja Intiaan, tultii ongelmiin. Siellä uusia energianmuuntajia ei otettukaan vastaan avosylin. Itseasiassa siirtymä korkean energian yhteiskuntiin onnistui parhaiten siellä missä uudisasukkaat tuhosivat alkuperäiskulttuurit, kuten juuri Pohjois-Amerikassa.

Yhdysvalloissa uudisasutuksen levitessä länteen, luotiin yleensä ensin alhaisen energian yhteiskunta, mutta etelävaltioita lukuunottamatta mitään pysyvää kulttuuria, joka olisi voinut estää kehitystä korkeampaan energiankäyttöön ei syntynyt. Puritaanien edetessä syntyi otolliset olosuhteet sille, että ylijäämiä käytettiin nimenomaan uusien energianmuuntajien luomiseen. Vastarinta oli heikkoa, ja rikottavissa voittoja tavoittelevien liikemiesten toimesta.


Saksa, Ranska ja Japani

Vaikka Saksa pystyikin implementoimaan useita asioita suoraa korkean energian koemaasta, eli Britanniasta, se kohtasi silti aivan erilaisia haasteita. Saksassa lääninherroilla ja armeijalla oli suurempi päätäntävalta. Saksan järjestelmä pystyi silti tuottamaan valtavia pääomia ilman individualistista voitontavoittelua, paljon suurempia kuin esimerkiksi Britanniassa. Tämä osaltaan johtikin 1900-luvun tuhoisiin sotiin.

Cottrell on toteaa, että Ranskan hitaan kehityksen syynä oli se, että ihmisillä ei ollut toisaalta samanlaista rikastumisen tavoitetta kuin Yhdysvalloissa, eikä myöskään samanlaista velvollisuudentunnetta työntekoon kuten Saksassa. Ranskalaiset alkoivatkin tositoimiin yleensä vasta sota-aikoina. Toisaalta passivoivana tekijänä oli suuret hyödyt kolonialismista. 

Japanin siirtymä oli eräs nopeimmista historiassa. Japani otti mallia mielummin saksalaisten tavasta siirtyä korkean energian yhteiskunnaksi, kuin brittien malleista. Se toisti kuitenkin samoja virheitä, kuten väestön liiallisen kasvun ja luottamuksen ulkopuoliseen ruoantuontantoon, vastineeksi sen energianmuuntajien tuotannosta. Liiallinen väestö, ja liian hidas siirtymä teolliseen ruoantuotantoon johti, kuten Saksassakin, sotimiseen. 

Venäjän teollistuminen oli vieläkin hitaampaa. Neuvostoliiton aikana bolshevikit hyötyivät valtaisasti Euroopan valtioiden tekemästä kehitystyöstä, NL kykeni tuomaan monia keksintöjä suoraa käyttöön ilman kokeiluja ja virheitä. Lisäksi kommunistisen hallinnon ja jatkuvan sodanuhan vallitessa se kykeni valjastamaan suurimman osan kansasta yhteisen tavoitteen taakse. Valitettavasti tämä kehitys ei liialti pysähtynyt toisen maailmansodan jälkeen, vaan NL jatkoi edelleen saman strategian noudattamista.

Marx tunnisti, että keskittynyt kontrolli oli välttämätön teollisen edistyksen kannalta. Hän kuvitteli, että hänen ennustamansa vallankumous tapahtuisi jo teollistuneessa valtiossa, kuten Saksassa. Kapitalistit olisivat siten tehneet mahdolliseksi siirtymän alhaisen energian yhteiskunnasta korkean energian yhteiskuntaan, jonka jälkeen proletariaatti voisi saavuttaa täyden vallan ja uudelleenjakaa kapitalistien työläisiltä "ryöstämän" varallisuuden. Kuitenkin todellisuudessa bolsevikit saivat vallan hyvin takapajuisessa maassa, joka ei ollut käynyt läpi kapitalismivaihetta. Marxin suurta suunnitelmaa ei siten koskaan tapahtunut alkuperäisessä muodossa.  

- Fred Cottrell

Neuvostoliitto yritti toteuttaa kommunismin utopiaa, mutta huomasi hyvin pian että varsinkin ilman teollista selkärankaa koko moderni yhteiskunta oli edelleen talonpoikien armoilla. Kaupungit eivät tuottaneet tarpeeksi tavaroita maaseudulle. Tämä johti suureen tragediaan 1930-luvulla, kun maaseudun väestö koottiin kolhooseihin. Marxin utopia siis epäonnistui, koska Neuvostoliitto oli aivan vääränlaisessa tilanteessa verrattuna läntisen Euroopan maihin. 

Historia on siis näyttänyt, että on ollut mitä erilaisempia tapoja luoda pääomia ja jakaa niiden tuomaa hyvinvointia. Myös ne yhteiskunnat jotka ovat siirtyneet korkean energian yhteiskunniksi ovat ajautuneet uudenlaisten kehityskulkujen viemiksi. Uudet teknologiat veivät jatkuvasti enemmän energiaa, ja vaativat uudenlaista koulutusta ja kulttuuria toimiakseen. 

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152452/

Jatkuu seuraavassa osassa aiheilla tuottavien panostuksien organisointi ja kulutustuotteiden jakaminen