Fred Cottrell - Energy and Society OSA 6

Seuraavassa osa 6/8 Fred Cottrellin Energia ja yhteiskunta teoksesta. Tässä osassa aiheina ensin tuottavan toiminnan organisointi, eli yrittämisen muodot, sekä jälkimmäisessä osassa tästä toiminnasta syntyneiden kulutustuotteiden jakamistavat. 

Taloudellisen toiminnan organisointi

Korkean energian yhteiskunnassa tuotanto muodostuu uudenlaisten energianmuuntajien ympärille. Nämä muuntajat näyttävät vaativan melko suuren joukon erilaisia toimijoita ympärilleen toimiakseen halutulla tavalla: koneet, teknologiat, koulutettu henkilökunta, raaka-aineet ja organisaatio muodostavat tuotantotoiminnan ytimen. 

Kuten aiemmissa osissa on tullut esille, siirtymä orgaanisista energialähteistä epäorgaanisiin ja alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan, ei ollut sulava tai kaikkien yhteiskunnan jäsenten kannattama kehityspolku. Purjelaiva oli historian ensimmäinen korkeaenergiamuuntaja, joten sen rakentamiseen ja käyttämiseen tarvittiin organisaatiota, joka ylitti aiemmin tunnetut koossaan. Laivan rakentaminen vaati tasapainoisen ympäristön, laajalle ulottuvan verkoston erilaisia toimijoita ja ylijäämäenergiaa. Tämä siksi, että laivanrakennuksessa tarvittavat raaka-aineet: kupari, rauta, tammipuu, puuvilla, bitumi ja köysinaru täytyy usein kuljettaa paikalle laajahkolta alueelta. Samoin ammattitaitoisia työmiehiä täytyy kouluttaa ja laivanrakentajien ammattikunta luoda. Laivan rakentamiseksi oli siis luotava suuri määrä erilaisia yhteistyösuhteita eri sosiaalisten ryhmien välille, joita ei aiemmin ollut koskaan esiintynyt.

Laivan rakentamisessa oli myös ongelmana sen käytön perusteleminen. Sen täytyi tuottaa jotakin hyötyä yhteisöille, mutta sen vaatima yhteisökoko oli suurempi kuin olemassa olevat. Vasta sen jälkeen, kun kauppiaat kykenivät luomaan kysyntää laivan tuottamalle hyödylle, niiden rakentaminen alkoi mahdollistua. 

Merkittävän rajoituksen laivan kehitykselle asetti kauppamiesten kyvyttömyys houkutella vaadittu määrä yksilöitä yhteistyöhön tarpeeksi suurena yksikkönä, joka oikeuttaisi laivan käytön. Laiva tuli itseasiassa suosituksi siellä, missä toisaalta yhteiskuntajärjestelmä kuten feodalismi tai orjuus tuotti riittävästi ylijäämäenergiaa, tekemään sen käytöstä kannattavaa, ja toisaalta siellä missä ne jotka vastustivat vaihdantaa, eivät muodostaneet riittävän suurta voimaa estämään sitä. 

- Fred Cottrell

Teknologiat ja organisaatiot

Tehokas organisaatiokoko riippuu kulloinkin käytettävästä korkeaenergianmuuntajasta. Koska korkean energian yhteiskunnat perustuvat edullisten epäorgaanisten polttoaineiden hyödyntämiseen, täytyy ihmistyö yrittää poistaa sieltä missä se suinkin on mahdollista. Toisaalta jotkin koneet voivat olla niin kalliita, että niitä on käytettävä koko ajan, jotta ne voivat maksaa itsensä takaisin. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi lentokoneen siipiä puristava kone saattoi maksaan 100 kertaisesti sen, minkä olisi maksanut siipien hitsaaminen yhteen. Tällöin siis koneiden rakentamisesssa käytettävienkin koneiden käyttöä piti alkaa suunnittelemaan. Organisatorinen kompleksisuus kasvoi siis aina kun uusia koneita tuli mukaan. Samalla tämä tarkoitti myös massatuotannon syntymistä. 

Kulutustuotteita oli pakko alkaa valmistamaan suurissa erissä, jotta koneisiin käytetyt investoinnit saatiin joskus takaisin. Skaala kasvoi jatkuvasti. Taloudellisesta laskentatoimesta tuli oleellinen osa koko toimintaa, kun eri kustannustapoja alettiin vertailemaan keskenään. Massatuotanto edellyttää kuitenkin myös jonkinlaisten ennakoitavissa olevien kuluttajaryhmien olemassaolon. Valmistajien täytyy tutkia miten tuotteet sopivat kuluttajien käyttöön ja millaisia kokemuksia niistä on. Lisäksi tuotteita pitää myös mainostaa. Massamedia on ollut massatuotannolle elintärkeä väline.

Suuruus ei kuitenkaan aina ole tehokkain tapa tuottaa tavaroita, siksi suuryrityksien purkamista on usein kannatettu historian aikana. Jossakin vaiheessa 1900-luvulla oli vallassa myös uskomus siitä, että perheestä tulisi jälleen keskeinen yksikkö tuottaa tavaroita ja palveluita. Tämä johtui moottoreiden ja teknologioiden kehityksestä, esim. pesukoneen ja leipäkoneen. Cottrell kuitenkin piti tätä ajatusta todellisuudesta vieraantuneena, koska mitään suuremman luokan tavaroita tai kansallista infrastruktuuria ei voitaisi luoda muuten, kuin erittäin suuressa mittakaavassa. Halusimme tai emme, korkean energiankäytön yhteiskunnat, ja niissä tapahtuva tuotanto korkean energian muuntajilla, vaatii aina suuren organisaation ja skaalan.

Lentokoneiden massatuotantoa

Valta keskittyy väkisinkin korkeaenergianmuuntajiin liittyvässä toiminnassa. Ymmärrys koko kompkeksisen prosessin toiminnasta nousee tärkeämmäksi kuin jonkun prosessin yksittäisen osatapahtuman täydellinen hallinta. Vallan keskittämiselle voi olla kuitenkin myös muita syitä, kuin tehokkuuden ja parhaan lopputuloksen tavoittelu; se voi olla inhimillistä vallanhimoa tai sen avulla voidaan yrittää turvata epävarmoja asemia yhteiskunnassa. Neuvostoliiton tapa keskittää valtaa maanviljelyssä oli eräs osoitus siitä, miten vallan keskittäminen on tuhoavaa tehokkuuden ja tuottavuuden kannalta. Byrokratia on välttämätön tapa johtaa organisaatioita korkean energiankäytön yhteiskunnissa, ja samalla tapa keskittää valtaa.

Erikoistuminen ja työnjako ei ollut mahdollista alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa. Tämä johtui siitä, että niissä ei ollut varaa kuljettaa lukuisaa määrää eri alojen asiantuntijoita laajalta alueelta yhteen sijaintiin, kuljetuskustannusten ollessa niin korkeita. Lisäksi koulutus oli kallista, koska se vei yksilön pois tekemästä perustyötä, jota suurimman osan väestöstä piti tehdä. Siksi siis koulutus oli perusteltua vain, jos siitä myöhemmin saadut hyödyt maksoivat investoinnin takaisin. Alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa useimmat olivat ns. generalisteja, ainakin nykyisen modernin yhteiskunnan työnjaon näkökulmasta. Siinä missä alhaisen energiankäytön yhteiskunnassa käytännössä kaikki harvat ammatinharjoittajat olivat yhteistyössä ja vaihdannassa toistensa kanssa, korkean energiankäytön yhteiskunnissa eri ammattiryhmät alkoivat eriytyä omiksi kulttuureikseen. Alkoi muodostua ammattiluokkia, joita vahvistivat yhteiset ammattiyhdistysliikkeet, moraalikoodisto tai jopa lait. 

Vaihdannan persoonattomuus ja paikallisyhteisöjen hajoaminen

Ammattiluokkien synnyn ja vallan keskittymisen ansiosta korkean energiankäytön yhteiskunnat muuttuivat tavalla jota ei oltu koettu aiemmin yhteiskunnassa. Ihmisten taloudellinen toiminta siirtyi henkilöiden välisien suhteiden maailmasta suurien organisaatioiden sanelemaksi. Seuraava esimerkki on suora lainaus Cottrellin kirjasta: 

Paikallinen maanviljelijä Yhdysvalloissa, voi asua rautatieinsinöörin naapurissa, joka operoi maitojunan parissa, mutta harvoin voidaan paikallisella tasolla tehdä mitään, mikä vaikuttaisi insinöörin palkkaan tai hänen maksamaansa hintaan maidosta. Insinööri on riippuvainen ammattiyhdistyksestään asioidessaan kaukaisen rautatieyhtiön johdon kanssa, eikä mikään itse maidossa vaikuta hänen palkkansa määräytymiseen. Yhtälailla maanviljelijä voi olla riippuvainen osuuskunnasta, tai suuresta korporaatiosta, joka määrittelee maidon hinnan. Hän voi olla riippuvainen valtion yhtiöistä, jotka määrittävät rautatierahdin hinnan. Hän voi tulla lopulta riippuvaiseksi valtiosta itsestään sekä maidonhinnan, että rautatierahtien hinnan suhteen. Hän voi olla naapurissa asuvan insinöörin ystävä tai vihamies. Heidän keskinäinen suhteensa ei vaikuta heidän suhteeseensa tuotantotoiminnassa.  

Kaksi naapuria, oheisessa esimerkissä siis maanviljelijä ja insinööri, vaikka olivatkin naapureita eivät silti voineet vaikuttaa taloudelliseen toimintaan, jossa molemmat olivat vain pieniä osapalasia. Mikä oleellisinta, heidän toimintansa hinnoittelu ei ollut heidän omissa käsissään. Tämä tilanne on sen lyhyen historian aikana aiheuttanut useita konflikteja etenkin perinteisissä kyläyhteisöissä, toteaa Cottrell. 

Siinä missä alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa oli harvoja, mutta kaikkien tuntemia ammatteja, korkean energian yhteiskunnissa erikoistumiselle ei näytä olevan rajoja. Tuhansia eri ammattinimikkeitä on olemassa, mutta yleistä ymmärrystä niiden toimenkuvasta tai merkityksestä ei ole. Korkean energian yhteiskunnissa on jäljellä vain harvoja generalistisia rooleja, kuten esimerkiksi kansalaisen rooli. Cottrell näkee, että tämä uusi tilanne ajaa monet yksilöt epävarmaan tilaan: he eivät osaa arvioida työnsä merkitystä tai arvoa muille. Lisäksi yksilöiden eteen tulee usein suuria valintatilanteita, ja ammatillinen tulevaisuus on aina epävarma.

Omistusoikeudet

Siinä missä poliittiset päätökset, sotilasoperaatiot ja väestönkasvu ovat kaikki muuttaneet omistusoikeuksia, on sitä tehnyt myös energiankäyttö. Luonnonvarojen omistusoikeudet ovat aina eronneet erilaisten henkilökohtaisten tavaroiden vastaavista. Alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa ei näet ollut varaa antaa maan olla tuottamattomassa käytössä kovinkaan pitkään. Mikäli näin olisi ollut, se olisi uhannut koko yhteiskunnan säilymistä. Siksi siis omistusoikeudet maahan eivät olleet niin vahvat, kuin nykyisissä yhteiskunnissa. Tärkeintä oli se, että maa oli tuottavassa käytössä ainakin siltä osin kun se oli hedelmällistä. 

Korkeaenergiamuuntajien ilmestyessä alkoivat omistusoikeudet mutkistumaan. Roomalaiset pystyivät laivojensa ja hallintonsa avulla pitämään määräysvallassaan suuriakin maa-alueita. Silti tällainen ns. poissaolevan omistusoikeus, joka oli rationaalisesti perusteltavissa, ei ollut sitä aina käytännössä. Käytännössä poissaolevan omistusoikeus oli kallista säilyttää, etenkin jos omistajalla ei ollut aikomustakaan toteuttaa paikallisyhteisön etua tai toimia sen moraalien mukaisesti.

Henkilökohtaisten tavaroiden osalta omistusoikeuksien historia on erilainen. Ne edustavat usein jotain määrällisesti rajoitettua asiaa maailmassa, kuten linnoja, taloja, taideteoksia, kultaa jne. Niiden funktio on suurimmaksi osaksi säilyttää varallisuutta tai näyttää sitä ulospäin. Persoonallisia omistusoikeuksia on myös kautta aikojen rajoitettu yhteiskunnan osalta, etenkin sosiaaliseen asemaan perustuen. 

Omistusjärjestelmän kautta, yhteiskunta voi estää kaikilta paitsi pieneltä osalta väestöä, oikeuden pitää hallussaan tiettyjä työkaluja, estää kuluttamasta tuotettuja tuotteita, estää kasvavan tuottavuuden jakautuminen tai jopa estää henkilökohtaisesti kivuliaat seuraukset sosiaalisesti hyväksytyistä käytännöistä. Tällainen yhteiskunta voi silti olla stabiili ja vapaaseen tahtoon perustuva, sekä antaa vain vähän merkkejä siitä, että suurin osa sen jäsenistä on kaltoinkohdeltuja. Yksilöitä ajava motiivi näyttää tässä, kuten muissakin organisaatioissa olevan enemmänkin yhteiskunnallisista myyteistä johtuva, eikä omistushalukkuudesta, rationaalisen ihmisen hedonistisesta laskelmallisuudesta, tai synnynnäisestä tarpeesta olla luova. 

- Fred Cottrell

Koska laajempien omistusoikeuksien valvontaan ja kontrollointiin kuluu paljon energiaa, ovat ne käytännössä mahdollisia vain korkean energiankäytön yhteiskunnissa, ja siis siten korkean energiankäytön mahdollistamia. Jotta päätökset, joita korkean energiankäytön yhteiskuntien organisaatioissa tehdään, olisivat tehokkaita täytyy niiden perustua valtavaan määrään erilaista tietoa. Systeemiä ei voida operoida tehokkaasti aavistusten, arvailujen, pelkojen tai toivomuksien varassa, eikä sen ohjaamista voida perustella enää tietyn yhteisön kollektiiviisen moraalin olemassa ololla (koska yhteisöt ovat enää vain pala kokonaisuutta), vaan on kehitettävä tieteellisiä menetelmiä, joiden avulla organisaation toimintaa voidaan analysoida. 

Yrityksen kehittyminen

Purjeiden aikakausi käynnisti kehityksen myös uudenlaisessa tavassa järjestää omistusta. Nimittäin yritys alkoi kehittyä luonnollisten henkilöiden ohelle tahoksi, joka omisti laajojakin omaisuusmassoja, erityisesti esimerkiksi laivat, sekä niiden irtaimiston ja kuljettaman tavaran. Yrityksen vastuu erkani pikkuhiljaa luonnollisten henkilöiden vastuusta, niistä tuli niin sanottuja oikeushenkilöitä. Yritysten lukumäärä alkoi kasvaa nopeasti Länsi-Euroopassa, ja kiihtyi entisestään höyrykoneen kehittämisen jälkeen. USA:sta muodostui ihanteellinen ympäristö yritystoiminnalle. 

Omistajien rooli ei kuitenkaan ole läheskään aina niin selkeä kuin kuvitellaan. Monasti omistajilla ei ole edes kovin suuria mahdollisuuksia päättää yrityksen toiminnasta. Niillä, jotka päättävät mitä tavoitteita yhteiskunta haluaa ajaa, ja minkälaisia palveluita tai tuotteita se  arvostaa ovat paljon suuremmassa roolissa, samoin kuin ne lukuisat teknikot, jotka saavat kokonaissysteemin (yrityksen) toimimaan halutulla tavalla. Toinen kysymys on myös julkiset organisaatiot, ja niiden omistus. Kukaan ei varsinaisesti omista niitä, mutta se ei liiemmin haittaa niiden toimintaa.


Kulutushyödykkeiden jakaminen korkean energian yhteiskunnissa

Vaihdanta muuttui siis dramaattisesti siirryttäessä korkean energiankäytön yhteiskunnaksi. Aiemmin vaihdanta perustui siis pitkälti henkilökohtaisiin suhteisiin ja luottamukseen, mutta nyt nuo perinteiset tavat eivät enää sopineet uusiin talouden tuotantomalleihin, jotka koostuivat alueellisesti paljon suuremmista kokonaisuuksista. Cottrellin mukaan täydellinen individualismi on mahdotonta, vähintään perheen kokoinen sosiaalinen yhteisö tarvitaan selviämiseen. Nämä, sekä isommatkin yhteisöt perustuivat alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa yhteisölliseen vaihdantaan, tai ns. lahjatalouteen. Alarajana minkä tahansa yhteisön selviämiselle on tietysti se, että se kykenee tuottamaan vähintään 2000 kilokaloria per päivä jäsenilleen. Ylärajaksi muodostuu usein yhteisön kyky hyödyntää kaikkea käytössä olevaa energiaa. Tällöin yleensä jokin toinen sosiaalisen järjestäytymisen muoto, joka pystyy paremmin käyttämään energiaa ilmestyy kilpailemaan pienyhteisöä vastaan. Tällainen kehitys tapahtui esimerkiksi, kun uudisasukkaat valtasivat Pohjois-Amerikan intiaaneilta.

Perheet yksikköinä olivat kuitenkin liian pieniä sekä tuottamaan, että kuluttamaan korkeaenergiamuuntajien tuottamia tuotteita. Siirtymä korkean energiankäytön yhteiskuntiin muutti myös arvokysymyksiä. Perhe oli aina ollut se yksikkö, jota mies suojelisi viimeiseen asti. Nyt kuitenkin alkoi tulla selväksi, että perhe oli liian pieni yksikkö osana suurempaa korkean energiankäytön yhteiskuntaa,  joka lopulta turvasi kaikkien hyvinvoinnin. Lojaalisuus perhettä kohtaan ei siis enää riittänyt: piti olla lojaali myös yritystä, ammattiyhdistystä tai valtiota kohtaan tilanteen mukaisesti. Ydinyhteisö, eli perhe ei voinut selvitä, mikäli suurempien yhteisöjen annettaisiin tuhoutua.

Jokaisella pienellä yksiköllä on mahdollisuus yksin toimiessaan, ohjata jäsenensä toimimaan puolustaakseen itseään, yhdessä toisten pienten yksikköjen kanssa edelleen saadakseen riittävän puolustusvoiman. Tällaiset konfederaatiot ovat palvelleet hyvin erityisissä tilanteissa; Sveitsi on kenties paras esimerkki. Mutta tämänkaltainen yhteistyö puolustusmielessä on harvinaista. 

- Fred Cottrell

Puolustaakseen itseään kansallisvaltiosta tulee usein monien hyödykkeiden, kuten panssarivaunujen, taistelulaivojenja pommikoneiden suurkuluttaja. Valtio kuluttaa ja tuottaa myös monia muita tavaroita ja palveluita suuressa mittakaavassa, niin kauan kun riittävän suuri osa ihmisistä hyväksyy tämän. Valtio joutuu jatkuvasti tasapainottelemaan sen suhteen, että se tekee tarpeeksi, mutta ei liikaa. Valtio kilpailee jatkuvasti näkymättömästi muita sosiaalisia konstruktioita vastaan, kuten kirkkoa ja kaupunkeja. Sen täytyy oikeuttaa toimintansa ja ansaita legitimiteettinsä. 

Tuotantoa on siis jaettu pääsääntöisesti lähihistorian aikana sekä keskusjohtoisesti (kommunismi), että markkinaperusteisesti (kapitalismi). Kapitalismissa hintojen merkitys kasvaa suureksi, jopa niin suureksi että niiden katsotaan olevan kaikista ylin mittari kaikelle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Korkean energiankäytön yhteiskunnissa on ollut jatkuvana trendinä siirtää toimintaa, joka oli ennen alhaisen energiankäytön yhteiskuntien aikana erilaisten instituutioiden (kuten kirkon) vastuulla, markkinoille, siten että sille määräytyy hinta. 

Hintajärjestelmän vahvuus on sen joustavuudessa ja universaaliudessa. Nämä ominaispiirteet mahdollistavat järjestelmälle kyvyn luoda yhteyksiä tuottajien ja kuluttajien välille maailmassa, jossa nämä ovat todennäköisesti tuntemattomia toisilleen, ja harvoin jakavat samoja arvoja, tai etsivät näiden toteutusta samalla tavalla... ...Toimivalle hintamekanismille olennainen yhteistyö turvataan paljolti muilla keinoilla, kuin markkinoiden omalla. Siten se määrittää vain osaksi ne tekijät, jotka johtavat sen omaan olemassaoloon. "Puhdas" markkinatalous tuhoaisi itsensä välittömästi.

- Fred Cottrell

Hintamekanismilla on siis kahdet kasvot, toisaalta se mahdollistaa taloudellisen toiminnan nykyisessä laajuudessaan ja kaikille tasapuolisella tavalla. Toisaalta kuitenkaan läheskään kaikkea toimintaa maailmassa ei mitata, ei voida mitata, eikä edes kannata mitata hinnoilla.

Markkinoilla toimivien ihmisten vapaudella on hintansa, ja siten sitä pyritään todellisuudessa myös rajoittamaan. Näet jos kaikki kuluttajat olisivat täysin vapaita tekemään kulutuspäätöksiä, tulisi investoimisesta liki mahdotonta. Korkean energiankäytön yhteiskunnassa tarvitaan tietynlaista stabiilia kulutusympäristöä, tämän yritykset ovat hoitaneet markkinoinnin avulla. Markkinoimalla siis luodaan pääasiassa kysyntää itse, ei pyritä etsimään mitä tarpeita kuluttajat mahdollisesti haluaisivat tyydyttää. Jälkimmäinen on paljon vaikeampaa, kuin ensin mainittu.

Heidän keskuudessaan vallitsee syvällä oleva oletus, että "taloudelliset arvot", jotka usein tarkottavat hinnoilla määriteltyjä arvoja, ovat ylempiarvoisia ja niiden tulisi ohittaa kaikki muut arvot. 

- Fred Cottrell

Markkinat ja hintamekanismi ovat siis vain yksi monista eri tavoista järjestää ihmisten välistä vaihdantaa.

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152455/

Jatkuu seuraavassa osassa aiheilla: Poliittisen vallan kasvu ja keskittyminen, sekä useiden eri "maailmojen", eli elämäntapojen esiintyminen rinnakkain maapallolla.