 |
| Marcus Aurelius eli vuosina 121-180 |
Rooman keisarin Marcus Aureliuksen Itselleen, eli juurikin hänen itselleen kirjoittamat muistelmansa ja filosofiset pohdintansa ovat yksi stooalaisen filosofian helmistä. Kirja on monen suuren valtiomiehen, kuten Kiinan Web Jiabaon ja Yhdysvaltojen presidentin Bill Clintonin suosikkiteos.
Teoksessa Aurelius käsittelee syntymää, elämää, kuolemaa, hyvyyttä, pahuutta ja melkein kaikkea mahdollista mitä kaksituhatta vuotta sitten elänyt ihminen kykenikään havainnoimaan maailmankaikkeudesta. Teos auttaa varmasti monia löytämään sisäistä mielenrauhaa kasvattavia ajatuksia stooalaisen filosofian kautta. Huomaat varmasti, että etenkin kuoleman pohtiminen on stooalaisuudessa keskeisessä asemassa, samoin kuin kunnioittava suhde luontoon ja kohtaloon.
Seuraavassa joitakin aforismeja Itselleni-teoksesta:
#1 Olkoot nämä kaksi aina kätesi ulottuvilla ja vilkaisun päässä: ensinnäkin, että todellisuus ei tarraa kiinni sieluun, vaan lepää ulkopuolella liikahtamatta, ja häiriöt ovat peräisin yksinomaan sisäisestä käsityksestä; toiseksi, että kaikki, minkä näet, muuttuu hetkessä eikä enää ole - ja miten paljon muutoksia olet jo itsekin saanut kokea. Mieti tätä jatkuvasti. Maailma on muutosta, elämä käsitystä.
#2 Kuolema on niin kuin on syntymä, luonnon mysteeri, samojen alkuaineiden yhdistyminen, niiksi hajoaminen. Ylipäätään se ei ole sellaista, mitä pitäisi häpeillä, sillä se ei ole älylliselle elävälle olennolle kuulumaton eikä hänen edellytystensä periaatteen vastainen.
#3 Joka vapisee jälkimaineen vuoksi, ei näe, että jokainen hänet muistavista kuolee itsekin tuota pikaa. Sen jälkeen kuolevat näiden perilliset, kunnes muisto sammuu tykkänään edetessään kautta uusien syttyjien ja sammujien. Oletetaan, että muistajat olisivat kuolemattomia ja myös muisto olisi kuolematon. Mitä se sinua liikuttaa? Enkä viitsi edes sanoa, ettei se ole mitään kuolleelle, mutta mitä on ylistys elävällekään, paitsi tietyn hyödyntavoittelun mielessä? Sinä ohitat nyt väärään aikaan luonnon suoman lahjan, kun takerrut siihen, mitä joku toinen puhuu myöhemmin.
#4 Maan kuolema on tulla vedeksi ja veden kuolema on tulla ilmaksi ja ilman kuolema on tulla tuleksi ja päinvastoin.
#5 Lyhyesti: näe aina, miten hetkellisiä ja vähäpätöisiä ovat ihmisten asiat; eilen pisara limaa, huomenna muumio tai tuhkaa. Elä siis tämä silmänräpäys ajasta luonnon mukaisesti ja luovu siitä suopein mielin, niin kuin oliivi kypsyttyään putoaa ylistäen kantajaansa ja kiitollisena sen kasvattaneelle puulle.
#6 Ole niin kuin kallionkieleke, johon aallot alati murtuvat. Silti se seisoo paikoillaan, ja sen ympärillä nukahtaa veden kuohuva virta. "Minä onneton, kun tämä minulle tapahtui." Ei näin, vaan: "Minä onnekas, sillä vaikka tämä minulle tapahtui, en edelleenkään tunne tuskaa eikä käsillä oleva minua murskaa enkä tulevaa pelkää." Noin olisi voinut tapahtua kenelle tahansa, mutta kuka tahansa ei olisi kyennyt olemaan tuntematta siitä tuskaa.
#7 Miten helppo onkaan työntää luotaan ja pyyhkiä pois jokainen vaivalloinen ja vieras vaikutelma ja olla heti täydessä tyvenessä.
#8 Kuljen sitä tietä, joka on luonnon mukainen, kunnes vajoan maahan ja jään lepoon; kunnes henkäisen viimeisen kerran siihen, mistä päivittäin vedän henkeni sisään; kunnes vajoan siihen mistä isäni kokosi siemenensä ja äitini verensä ja imettäjäni maitonsa, mistä niin monien vuosien ajan olen päivittäin saanut ruokani ja juomani, mikä kantaa minua päällään kun sitä tallon ja käytän hyväkseni niin moniin tarpeisiin.
#9 Paras tapa kostaa on, ettei tule samanlaiseksi.
#10 Jos joku kykenee kumoamaan minut ja osoittamaan, että käsitykseni tai tekoni eivät ole oikeita, muutun mielihyvin. Sillä minä etsin totuutta, joka ei koskaan ole vahingoittanut ketään, mutta vahinkoa kärsii se, joka pysyy itsepetoksessa ja tietämättömyydessä.
#11 On häpeä, jos sielusi antaa ensimmäisenä periksi elämässä, jossa ruumiisi ei anna periksi.
#12 Jokainen väline, työkalu ja kapistus toimii hyvin, kun se tekee sen, mitä varten se on valmistettu. Kuitenkin ne valmistanut on niiden ulkopuolella. Sen sijaan niissä, joita pitää koossa luonto, ne valmistanut voima on sisällä ja pysyy siellä. Siksi tätä voimaa tulee kunnioittaa sitäkin enemmän ja ajatella, että jos olet sen tahtoa noudattaen, on kaikki sinulla mielesi mukaisesti. Samalla tavalla myös kaikkeudella ovat sen asiat sen mielen mukaisesti.
#13 Yritä puhua heidät puolellesi, mutta toimi, vaikka he olisivatkin sitä vastaan, kun oikeudenmukaisuuden laki niin vaatii.
#14 Älä häpeä ottaa apua vastaan. Sinun asiasi on suorittaa sinulle kuuluva tehtävä, niin kuin sotilaan piirityksessä. Mitä sitten, jos et rampana kykene yksin nousemaan muurille, mutta yhdessä toisen kanssa se onnistuu?
#15 Älä anna tulevaisuuden järkyttää mielenrauhaasi. Kohtaat sen, mikäli niin on määrä käydä, varustuksenasi sama järki, jonka avulla nyt selviydyt nykyhetkestä.
#16 Pelkääkö joku muutosta? Mitä voisi syntyä ilman muutosta? Mikä olisi kaikkeuden luonnolle rakkaampaa tai läheisempää? Voitko itse kylpeä, elleivät polttopuut muutu? Voitko tulla ravituksi, ellei ruoka muutu? Voiko jokin muu tarpeeksi täyttyä ilman muutosta? Etkö näe, että samanlaista on sinunkin muuttumisesi ja samalla tavalla välttämätöntä kaikkeuden luonnolle?
#17 Tarkkaile tähtien kulkuja, kuin itsekin kiitäisit niiden rinnalla, ja mietiskele jatkuvasti alkuaineiden muutoksia toisikseen. Tällaiset mielikuvat puhdistavat pois maanpäällisen elämän saastan.
#18 "Kurkku on kitkerä." Heitä menemään. "Tiellä on piikkipuskia." Väistä. Se riittää. Ei tarvitse lisätä: "Miksi tällaistakin pitää maailmassa olla?" Sillä luonnontieteiden tuntija nauraa sinulle, niin kuin puuseppä tai suutari nauraisi sinulle, jos paheksuisit, että näet heidän työpajoissaan sahanpurua ja jäännöspaloja siitä, mitä he valmistavat. Heillä on kuitenkin paikka, minne ne heittää, mutta kaikkeuden luonnolla ei ole mitään itsensä ulkopuolella. Ihmeellistä luonnon taidossa onkin, että se omat rajansa määrättyään muuttaa itsekseen kaiken, mikä se rajojen sisäpuolella näyttää pilaantuvan ja vanhenevan ja olevan hyödytöntä, ja luo tästä jälleen uutta, niin ettei se tarvitse ulkopuolista ainetta eikä ole vailla paikkaa, minne heittää kaikki mätä. Se on tyytyväinen omaan tilaansa ja omaan aineeseensa ja omaan taitoonsa.
#19 Älä tyydy jakamaan vain sinua ympäröivän ilman henkeä, vaan jaa vihdoin myös kaikkea ympäröivän mielen viisaus. Älyllinen kyky on levittäytynyt kaikkialle ja tarjolla sille, joka haluaa vetää sitä itseensä, niin kuin ilma on tarjolla sille, joka kykenee vetämään sitä henkeensä.
#20 Usein väärin tekee myös se, joka jättää jotakin tekemättä, ei ainoastaan se, joka tekee jotakin.
#21 Toiminnan loppuminen, pyrkimyksen ja käsityksen lakkaaminen ja ikään kuin kuolema eivät ole mitään pahaa. Ajattele nyt ikäkausia, kuten lapsuutta, poikasen ikää, nuoruutta, vanhuutta - myös näistä jokaisen muutos on kuolema. Tämäkö muka on kauheaa? Ajattele nyt elämää isoisäsi aikaan, sitten äitisi aikaan, sitten isäsi aikaan. Näet loputtomasti tuhoutumista, muutosta ja lakkaamista. Kysy itseltäsi: "Tämäkö muka on kauheaa?" Sama koskee koko elämän loppumista ja lakkaamista ja muutosta.
#22 Mitä vain sinulle tapahtuukin, se on sinulle iäisyydestä asti ennalta valmistettu, ja syiden punos on kehrännyt ikuisuudesta asti sekä sinun olemassaolosi että tämän sinulle tapahtuvan.
#23 Ne, jotka vastustavat sinua, kun etenet oikeaa järkeä seuraten, eivät saa sinua luopumaan oikeasta toiminnasta. Älkööt he myöskään saako sinua hylkäämään hyväntahtoisuuttasi heitä kohtaan. Pidä yhtä lailla varasi näissä kummassakin: arvostelman ja toiminnan vakaudessa sekä lempeydessä niitä kohtaan, jotka yrittävät estää sinua tai heittäytyvät muutoin hankaliksi. Heihin ärsyyntyminen on heikkoutta sekin, samoin kuin on toiminnasta luopuminen ja peloissaan periksi antaminen. Kumpikin on yhtä lailla rintamakarkuri: se, joka joutuu kauhun valtaan, ja se, joka vieraantuu luontaisesta sukulaisestaan ja ystävästään.
#24 Usein olen ihmetellyt, miten jokainen rakastaa eniten itseään, mutta silti pitää omaa käsitystä itsestään vähemmässä arvossa, kuin muiden.
#25 Miten naurettava ja vieraantunut on se, joka kummastelee jotakin elämässä tapahtuvaa.
#26 Ihminen, olet ollut kansalainen tässä suuressa kaupungissa. Mitä väliä sinulle on, viisikö vuotta vai viisikymmentä? Mikä on lakien mukaista, on sama jokaiselle. Mitä kauheaa on siinä, jos sinut lähettää pois kaupungista luonto, joka sinut sinne toi, ei suinkaan tyranni tai väärämielinen tuomari, vaan niin kuin näyttelijän päästää näyttämöltä hänet sinne palkannut ohjaaja? "Mutta en saanut esittää viittä osaa, kolme vain." "Puhut oikein, mutta elämässä nuo kolme osaa ovat koko näytelmä." Sillä täyden mitan määrää hän, joka kerran oli yhdistymisen ja nyt hajoamisen syy; sinä olet syytön kumpaankin. Lähde siis pois suopein mielin, sillä suopein mielin on myös hän, joka sinut päästää pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti