Fred Cottrell - Energy and Society OSA 8

Fred Cottrellin Energia ja yhteiskunta on perusteos, joka on auttanut ainakin minua selkeyttämään energian roolia ihmisen sosiaalisessa evoluutiossa. Toivon, että tämän sarjan kahdeksan osaa tulevat toimimaan apuna myös niille kaikille muille, jotka ovat keskittäneet huomionsa yhteiskunnallisissa ongelmissamme erityisesti energian ja yhteiskunnan väliseen siteeseen. Tuo side on useiden yksityiskohtien kautta osoitettu selkeäksi. Energian kerääminen määrittää perusteellisesti tapamme järjestää yhteiskunnallista toimintaa, tätä näyttää olevan mahdoton kiistää. Tällöin meillä voisi olla jotakin luonnontieteellistä tietoa yhteiskuntien toiminnasta, tietoa joka on riippumatonta ihmisen subjektiivisuudesta, eli siis ideologioista joilla perustelemme taloudellis-yhteiskunnallista toimintaamme. Energia näyttäisi tarjoavan puolueettoman tavan selittää yhteiskunnallista kehitystä, siksi se kiinnostaa minua erityisesti. Tässä viimeisessä osassa siis aiheina vielä ideologinen yhtenäisyys vastaan taloudellinen realismi, sekä energia kutistuvassa systeemissä.

Ideologiat ja realismi

Korkean energian yhteiskunnissa on vallassa ryhmät, jotka kannattavat lisäenergian valjastamista ihmisten käyttöön. He myös ajavat näitä arvoja näiden yhteiskunnan jäsenille keinoinaan markkinointi, suoranainen propaganda ja koulutus ja välineinään suuret tiedotusvälineet ja kuljetusvälineet, kuten sanomalehdet, televisio, radio, autoteollisuus, rautatiet ja lentokoneet. Tällä toiminnalla varmistetaan, että korkean energian yhteiskunnan tuotteille ja palveluille on jatkuva kysyntä. Alhaisen energian yhteiskunta säilyy yleensä vain tilanteessa jossa sen ei tarvitse kilpailla edellämainittuja keinoja vastaan. 

Among what appear now to have been the most grievous error was the assumption that there is an unlimited supply of the materials on which man in high energy society must depend. A whole system of economic thought depended for its verification on the validity of that idea.

- Fred Cottrell

Teollistumisen edetessä alettiin havaitsemaan monia suuria virheoletuksia, kuten esimerkiksi ylläolevassa lainauksessa mainittu rajattomien resurssien olemassa olo. Cottrell kohdisti kritiikkiä erityisesti taloustiedettä kohtaan, joka hänen mukaansa oli ehtinyt uskomattoman lyhyessä ajassa perustaa teorioitaan fossiilisten polttoaineiden käytön varaan. Hän jakoi taloustieteilijät kahteen pääkategoriaan: malthusilaisiin ja ricardolaisiin. Ensinmainitut näkivät ihmisen olevan ympäristönsä rajallisuuden vanki ja jälkimmäiset korostivat materiaalisista perusteista riippumattomia, itsenäisiä tekijöitä. Malthus ennusti nälänhätää, sillä ei uskonut ruoantuotannon kasvun pysyvän väestönkasvun vauhdissa. Cottrell kuitenkin kritisoi Malthusia siitä, ettei hän huomioinut purjelaivojen ja uusien mertentakaisten tuotantoalueiden käyttöönottoa ja niiden vaikutusta Britannian talouteen ja ravinnonsaantiin. Toisaalta Britanniasta suuntautui valtava muuttoaalto Pohjois-Amerikkaan satojen vuosien ajan. 

While estimates vary, most center on the figure thirty to forty years as the remaining time that petroleum and gas can be produced at costs even remotely like those that have recently prevailed... ...Even if these estimates are so poor that there remain, say fifty years of use, that is a miniscule period in which to project the life of societies.

- Fred Cottrell (huomioitavaa, että ei ole täysin selvää milloin Cottrell on päivitetyn versionsa korjaukset, tässä tapauksessa nämä vuosilukuarviot kirjoittanut, sillä ne löydettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1979)

Ricardolaiset perustivat maailmankatsomuksensa hintamekanismiin ja markkinoiden toimintaan. Klassinen esimerkki on substituuttiteoria, jonka mukaan resurssille etsitään markkinamekanismin avulla korvaaja, jos se kallistuu liikaa, esim. kuparille substituuttina olisi alumiini. Cottrell kritisoi tätä teoriaa sen perusteella, että se ei ota lainkaan kantaa ylijäämäenergian kulumiseen. Esimerkkinä toimineessa kupari/alumiini -tapauksessa jälkimmäisen tuottaminen näet vaatii paljon enemmän energiaa, ja korkean energian yhteiskunnissa tuo energia tuli uusiutumattomista fossiilisista polttoaineista. Fossiilisten polttoaineiden käytön kasvu tapahtui nopeasti, vielä 1950-luvun alussa vain noin 5 % maailman energiankulutuksesta koostui öljystä. Sen jälkeen kuitenkin valtavat investoinnit erilaiseen ajoneuvokalustoon ml. traktorit, sekä lämmityslaitteisiin nostivat sen kulutuksen osuuden suureksi.

Some hold that human intelligence and ingenuity will compensate for this decline. What such optimists should understand and remember is that human intelligence and ingenuity have so far resulted in depleting energy from fixed resources at a geometrically increasing rate.

- Fred Cottrell

Spindletopin hallitsematon öljysuihku käynnissä vuonna 1901

Laskettaessa sitä, kuinka paljon nettoenergiaa voidaan eri energialähteistä saada kohdataan lukuisia ongelmia. Helpoimpana Cottrell piti kivihiilestä saadun nettoenergian laskemista silloin, kun sitä vielä käsityöllä louhittiin kaivoksista. Kaikista monimutkaisimmaksi hän taas mainitsee ydinvoiman. On näet selvää, että kaikki ydinvoimalan rakentamiseen ja polttoaineen hankkimiseen käytetty energia oli peräisin joko uusiutumattomista fossiilisista polttoaineista tai vesivoimaloista. Öljyn suhteen oli huomioitavaa miten helposti ja halvalla sitä voitiin tuottaa tuotannon alkuaikoina. Sitä toisinaan suihkusi suurella paineella maan kuoresta, jolloin energia oli ennätyksellisen halpaa ja se korvasikin nopeasti puun ja kivihiilen useissa käyttötarkoituksissa. Cottrellin kirjoittaessa useat näistä  lähteistä olivat jo pahasti ehtyneet ja tuotantoa jatkettiin pääasiassa sen takia, että infrastruktuuri putkineen ja jalostamoineen oli jo rakennettu aiempien ylijäämien toimesta. Kehitys tehokkuudessa ja pumppausteknologioissa kuitenkin ovat onnistuneet korvaamaan ehtymisestä aiheutuvia kustannuksia.  

Cottrellin johtopäätös oli kuitenkin monia shokeeraava: ihmiskunta ei mitenkään pysty venyttämään luonnon asettamia rajoja loputtomasti, joten paluu malthusilaiseen ajatteluun on tehtävä, vaikka tämä sotiikin länsimaisia arvoja vastaan. Länsimaiset ideologiat eivät olleet syy niiden itsensä leviämiseen, niiden edellytys oli runsaan ylijäämäenergian olemassaolo. Miksi sitten ihmiskunta niin laajalti ajautui korkean energian yhteiskuntiin, vaikka niiden jatkuvuudelle ei malthusilaisuuden mukaan ollut perusteita? Cottrell toteaa, että osaksi syynä oli lyhytnäköinen hyötymistarkoitus muutoksesta hyötyvien taholta, mutta laajemmin kyse on uskosta kehitykseen. Kehitysuskossa rajoja ihmisyydelle ei voida tunnistaa, joten kaikkia toimia jotka lisäävät ihmiskunnan kehitystä tuetaan. 

Most of the people in the West have been imbued with the idea that ultimate perfection will come if only they think the right thoughts and act on them. It will be enormously difficult, if not impossible to get them to abandon the utopian dream. But the development of secular knowledge and science do pose an apparently insurmountable obstacle to its continued acceptance. The evidence makes it more and more certain that man cannot, as a mundane being, avoid the limits imposed on him by “nature” and/or “nature’s God.”

- Fred Cottrell

Supistuva ylijäämäenergia ja sen vaikutukset

Maailma oli muuttumassa jo Cottrellin aikana mielenkiintoiseen suuntaan, sillä jotkin korkean energian yhteiskunnat olivat selkeästi kuluttamassa loppuun resurssinsa, siinä missä käyttämättömiä resursseja löydettiin edelleen alhaisen energia yhteiskuntien alueelta. Cottrell ei osannut esimerkiksi sanoa, mikä Japanin tulevaisuus tulisi olemaan. Toisaalta hän ennusti, että Intialla ja Kiinalla oli mahdollisuudet nousta USA:n ja Neuvostoliiton kaltaisiksi suurvalloiksi, jos en siirtyisivät käyttämään kotimaisia resurssejaa kiihtyvällä tahdilla. Muiden kansallisvaltioiden tilanteen Cottrell näki melko lohduttomana: alistuminen resurssit omaavien tahtoon tai paluu takaisin alhaisen energian yhteiskunniksi.

Yhdysvaltojen energiatulevaisuuden Cottrell näki olevan todennäköisemmin kivihiilessä, kuin ydinvoimassa johtuen suurista panostuksista jälkimmäiseen ilman merkittäviä tuloksia. Kivihiileen siirtyminen tulisi hänen mukaansa nostamaan raideliikenteen jälleen sisämaainfrastruktuurin selkärangaksi. Huippunopeiden junien ja kasvaneiden kuljetusmäärien ansiosta pysäytykset olisivat jälleen kalliita, joten hän päätteli tiettyjen ratavarsikaupunkien heräävän jälleen uuteen kukoistukseen, kun suurten junien pysähdyspaikoista tulisi taas taloudellisen toiminnan keskuksia synergiaetujen vuoksi. 

Cottrellin kirjoittaessa 1970-luvulla tutkimukset osoittivat, ettei energialla ollut merkittävää roolia teollisen toiminnan sijoittaumisessa. Syynä tähän oli erityisesti kustannukset, joita yritysten ei tarvinnut enää huomioida, kuten työntekijöiden mahdollisuudet kulkea työpaikoilleen, tieverkosto ja siten rekkaliikenne. Cottrellin mukaan polttoaineiden kallistuessa työmatkoista tulee jälleen olennainen osa koko kuviota. Toiseksi öljy- ja kaasuputkien, sekä korkeajännitelinjojen avulla energian siirtely eri paikkoihin on onnistunut edullisesti. Kun energia kallistuu tämäkin asetelma muuttuu. 

Similarly, the tremendous increase in the cost of owning automobiles will result in depriving many people of the means they now use to shop, go to school, travel and do many other things they now do. All of the accumulating effects of higher costs of energy will give people living in small cities and towns the advantages that come from dispersed shopping, educational and cultural centers, and reduced costs of the journey to work. As a result, there will probably be a great increase in the number of small cities, located, not as now in continuous strips that can readily be served by internal combustion engines in trucks, buses, and particularly private automobiles, but in numerous, largely self-contained settlements built around mass transportation.

- Fred Cottrell

Cottrell näki, että USA:n kaupungit siirtyisivät kohti Eurooppalaisia kun polttoaineen hinta ja saasteet kasvaisivat liian suurelle tasolle. Tällöin suurempien kaupunkien liikenteen selkärangan muodostaisivat sähköllä kulkevat paikallisjunat, raitiovaunut ja trollikat. Ongelmana öljylle vaihtoehtoisiin energiamuotoihin hän näki myös sen, että nykyiseen öljyllä toimivaan infrastruktuuriin oli investoitu niin valtavia määriä rahaa. Pääoman omistajat eivät tulisi hyväksymään ainakaan nopeaa siirtymää pois öljystä. 

Uudet energiamuodot ja niiden mahdollisuudet

Perinteiset energialähteet korkean energian yhteiskunnissa edesauttoivat suurten korporaatioide nousua taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen valtaan. Keskitetyt energiaratkaisut, kuten suurimpana esimerkkinä ydinvoima, edellyttävät suuria pääomia, suuria organisaatioita ja hierarkioita. Vastakohtana tälle ovat tietenkin uudet energiamuodot, kuten tuulivoima ja aurinkopaneelit. Ne mahdollistavat pienten, hajautettujen ja omavaraisten talousyksiköiden syntymisen ainakin teoriassa.  

At the turn of the century, railroad tycoons were sure of their control over the economic system, which was as dominant then as is oil today. As is apparent, the exploitation of new forms of energy undermined and largely destroyed that railroad-based monopolistic system. It is highly likely that, as oil becomes scarcer and more costly, that is to say, that as the size of the free gift of nature, surplus energy, declines, new competitors will appear to compete for the power now controlled by the great international corporations.

- Fred Cottrell

Halvan fossiilienergian avulla korkean energian yhteiskuntien kulttuurin on ollut mahdollista valloittaa alhaisen energian yhteiskunnissa eläviä. Suuren ylijäämäenergian ansiosta ihmiset voivat tehdä paljon asioita, joista he nauttivat. Elämänlaatu myös parantuu monilla tavoilla, kun käytettävissä on paljon energiaa. Cottrell kuitenkin näki, että tulevaisuus tulisi olemaan erilainen. Ajattelu, jossa voimme saada kaiken uhraamatta mitään tulisi pian päätökseensä. Valinnat tulisivat olemaan todella käsittämättömiä, kuten "lennämmekö kuuhun vai tarjoammeko kansalaisillemme puhtaan veden?". USA:n energiankäytön tason hän näki olevan jo 1970-luvulla tarpeettoman korkea. Hän vertasi sitä esimerkiksi Ruotsin vastaavaan sekä sitten molempien tilastoja olennaisimmista hyvinvoinnin mittareista, kuten lapsikuolleisuudesta ja elinajanodotteesta. Ruotsi oli saavuttanut hyvinvoivan korkean energian yhteiskunnan paljon pienemmillä energiakustannuksilla, kuin autoriippuvainen Yhdysvallat. 

Cottrellin kirjan päätarkoituksena oli tuoda energia osaksi yhteiskuntatiedettä. Nyt jälkeenpäin katsottuna on enemmän kuin valitettavaa, että tämä mahtava kirja ja sen perusteoria ei ole saanut ansaitsemaansa sijaa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Kenties vielä ei ole liian myöhäistä. 

Lähde: Cottrell, F. (2009). Energy and Society. Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152443

Fred Cottrell - Energy and Society OSA 7

Toisiksi viimeinen osa vuorossa, tällä kertaa aiheina poliittisen vallan kasvu ja keskittyminen, sekä erilaiset ideologiset maailmat, joissa ihmiset elivät kirjan kirjoittamisen aikaan ja joiltain osin elävät edelleen. Kuten aiemmista osista muistamme, kaiken taustalla on ollut siirtyminen alhaisen energian yhteiskunnista korkeisiin ja orgaanista energialähteistä epäorgaanisiin ja lopulta fossiilisiin. 

Valta ja sen siirtyminen yhteisöiltä valtiolle

Fyysisen voiman käyttö on jotain, joka on ollut järjestäytyneen yhteiskunnan ytimessä aina sen syntymästä lähtien. Valtion suurimpia tunnusmerkkejä on sen suvereeni legitimiteetti käyttää fyysistä voimaa hallitsemallaan alueella. Kautta historian tämä valta riitti usein pitämään yhteiskunnan kasassa, mutta korkean energian yhteiskuntiin siirryttäessä legitimiteetin luonne muuttui ja tavat sen saavuttamiseen saivat uusia ja ennen näkemättömiä muotoja. Siinä missä kautta aikojen pienet paikallisyhteisöt muodostivat toimintaympäristön hyvine ja pahoine puolineen, muuttui tilanne siirryttäessä korkean energian yheteiskuntiin. Siellä nuorille avautui uudenlaisia mahdollisuuksia valita minkälaisiin yhteisöihin kuulua, jäädäkö perhekeskeiseen yhteisöön vaiko kenties lähteä esimerkiksi merimieheksi, tai muuttaa kaupunkiin tehdastyöläiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että perheen rooli ja merkitys turvallisuuden tuottajana vähentyi ja tarvittiin uudenlaisia sosiaalisia järjestelyitä turvallisuuden luomiseksi uudenlaisessa yhteiskunnassa.

Kaikissa korkean energian yhteiskunnissa valtion kontolle siirtyi ainakin lapsien koulutuksen hoitaminen, sekä huolenpito vanhuksista ja sairaista. Myös monenlaisten muiden etuisuuksien tarjoaminen siirtyi valtion kontolle, kuten jos perhe ei kyennytkään hankkimaan markkinoilta toimeentuloaan tarjosi valtio ainakin perusturvan. Sosialistisissa maissa kehitys oli tietenkin suurempi valtion tarjoaminen palveluiden osalta. Paikallisyhteisöjen ja valtion välille muodostui silti usein konflikteja markkinatalouden toiminnan seurauksena: esimerkiksi jos jokin kaukainen pääomasijoittaja päätti sulkea tehtaan jossakin maaseudulla, saattoi tästä seurata vastarintaa johon valtio joutui puuttumaan pakkovallallaan. Kun tavaroiden tuotanto ja kulutus eriytyy tarvitaan kasvavaa valtion roolia valvomaan osapuolien etuja. Valtio alkoi myös edellyttää tiettyjä ammatteja harjoittavilta henkilöiltä tiettyjä koulutus- tai osaamisvelvotteita. 

Britanniassa tehtiin kompromisseja siirryttäessä korkean energian yhteiskuntaan, joka tarkoitti muun muassa äänioikeutta työläisille ja talonpojille, Saksassa, Venäjällä ja Japanissa vastaavanlaiseen kompromissiin ei kuitenkaan alettu, vaan korkean energian tuottamat ylijäämät saatiin pitkään pidettyä jo ennen siirtymää vallassa olleen eliitin hallussa. Perusteluina ja keinoina säilyttää yhteiskuntarauha käytettiin isänmaallisuutta, rasismia ja perinteitä. Valtaisan muutoksen valtion toimintaan aiheutti sotateknologian kehitys. Valtion oli pakko hallita modernien teknologioiden ja niihin vaadittavien organisaatioiden toiminta, muuten se oli vaarassa ajatua kehittyneemmän kilpailijansa valloittamaksi.

Valtio, joko hyvintointipalveluiden tarjoana, normien ja standardien noudattamiseen pakottajana, erimielisyyksien ratkaisijana, uuden tiedon kehittäjänä, tai sotaa käyvänä yksikkönä, kehittää mahtavia byrokraattisia rakenteita. 

- Fred Cottrell

Valtiosta muodostui sen byrokraattisten rakenteiden pullistuessa yksi tekijä vallan taistelukentälle, joka Cottrellin mukaan muodostui siten, että valtiolla ja julkisissa instituutioissa vaikuttavat tai elantonsa saavat kilpailivat yhtäältä perinteisempia instituutioita, kuten perhettä ja kirkkoa vastaan mutta samalla myös uudempia kuten markkinoita ja yrityksien valtaa. 1800-luvun lopulta aina toiseen maailmansotaan saakka liikemaailman valta kasvoi suureksi, USA:ssa monin paikoin yritykset olivat suurempia toimijoita kuin julkiset organisaatiot. Toisen maailmansodan ja alkaneen kylmän sodan jälkeen valtioiden vaikutusvalta kasvoi kun sotilasmenoihin ja mm. avaruusohjelmiin investoitiin suuria summia. Valtion roolin kasvamisesta ja sopivasta koosta onkin väitelty koko 1900-luku.

Monta erilaista maailmaa

Valtion valta on riippuvaista siitä, kuinka paljon energiaa ja sen muuntajia sen hallinnan piirissä on ja kuinka suuren osan se itse saa käyttää tästä kokonaismäärästä. Nationalismi on ollut viime vuosisatojen hallitseva ideologia etenkin Keski-Euroopassa. Edes lukuisat keskinäiset sodat eivät ole johtaneet kunnolla nationalismin murentumiseen hallitsevana ideologiana, vaan rauhan aikakaudet ovat usein johtaneet nationalististen puolueiden suosion nousuun. Kokonaan toinen tilanne ovat kehittymättömät maat, joissa ei ole ehtinyt muodostua sellaisia yhteiskunnallisia rakenteita jotka mahdollistaisivat nationalismin syntymisen. Nämä maat usein elävät edelleen alhaisen energian yhteiskunnissa. Nationalismi ei esiinny juuri ollenkaan Euroopan ulkopuolisissa maissa ilman ettei se olisi eurooppalaisten vientituotetta. Yrityksistä huolimatta valtiot eivät ole onnistuneet kehittämään vastaavaa nationalismia ja valtioiden legitimiteetti on jäänyt usein heikoksi. 

Länsimainen käsitys siitä, että kansa on ainoa legitiimi perusta valtiolle, on melko tuore. Kuten olemme huomanneet, se on seurausta siitä oletuksesta, että vain demokraattiset hallinnot ovat oikeutettuja ja, että kansallisuus edustaa ihmisen korkeinta arvoa. Todellisuudessa suurimmassa osassa maailmaa valtio oli ennen kansallisuusaatteen syntymistä, ja loi paljolti kansallismielisyyden perustan, mikä taas myöhemmin oikeutti edelleen valtion. Tämä jätetään alati huomioimatta niiden toimesta, jotka pitävät pienten eurooppalaisten valtioiden olemassaoloa perusteltuna hinnalla millä hyvänsä, mutta pitävät ei-eurooppalaisten, vanhojen sivilisaatioiden romahtamista enemmänkin vahinkoina, tai kehityksen vaiheena.   

- Fred Cottrell

Lähes kaikkialla länsimaisen kulttuurin ulkopuolella valtio ja nationalismi on varsin vähäistä. Ihmiset tuntevat yhteenkuuluvuutta enemmän omaan sukuunsa, yhteisöönsä, kastiinsa, uskontoonsa tai muihin instituutioihin. Korkean energian yhteiskunnat toimivat hyvin vain ympäristöissä, joissa valtio on korkein legitimiteetti. Mikäli esimerkiksi kehittyvässä maassa on paikallisen väestön vastarinta mm. sissitoiminnan muodossa voimakasta, voi taloudellinen toiminta tulla mahdottomaksi. Länsimaisen ihmisen on kenties vaikea ymmärtää, mutta ei ole mitään syytä olettaa että universaali kehitys kulkisi kohti korkean energian yhteiskuntia ja nationalistisia valtioita. 

Jotkin tahot ajattelevat, että jonkin ideologia saavuttaa jossakin vaiheessa maailmanherruuden ja saavuttaa siten ylimmän mahdollisen legitimiteetin. Vaihtoehtoisia ideologioita on kuitenkin niin monia, että on vaikea nähdä mikä niistä voisi nousta suvereeniksi. Cottrellin mukaan tämän suvereenin ideologian pitäisi hallita kaikkea kommunikaatiota ja koulutusta maapallolla, mutta siltikään ei olisi täysin varmaa että tuo ideologia kykenisi säilyttämään suvereniteettinsä. Siksi siis ei ideologiat saati energianmuuntajat ole käypä selitys millaiseksi yhteiskunta kehittyy.  

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152442/

Viimeinen osa vuorossa seuraavana. Se lopetetaan aiheisiin ideologiat vastaan taloudellinen todellisuus ja energia supistuvassa systeemissä.

Kirjaesittely: Nassim Nicholas Taleb - The Black Swan

Olin kuulut Talebista jo käynnissä olevan talouskriisin alkuajoista lähtien, lukuisilta eri tahoilta. Hänen kirjansa teesejä on siteraattu niin lehdissä, kuin vaikkapa Tampereen yliopiston luennoilla. Viime vuoden keväällä tilasin viimein hänen kuuluisimman teoksensa: The Black Swan - The Impact of the Higly Improbable. Kirja on myös suomennettu Kimmo Pietiläisen toimesta, mutta halusin itse lukea alkuperäisteoksen, jota oli helmikuussa 2011 myyty jo yli kolme miljoonaa kappaletta. Teos eroaa melkolailla muista kirjoista, joita esimerkiksi tässä blogissa suosittelen luettavaksi. Taleb on Libanonista maailmalle ponnistanut matemaatikko ja filosofi, joka loi uransa New Yorkin sijoittajapiireissä 1990-luvun alussa, ja alkoi kirjoittajaksi sekä professoriksi 2004. En ole itse kovinkaan syvällä statistiikassa, tai tietoon liittyvässä (epistemologia) filosofiassa, mutta Talebin kirja ei ole missään tapauksessa vaikeasti ymmärretävä teos ainakaan suurten linjojen osalta. Päinvastoin se on englanninkielisenä versionakin nopeaa luettavaa, koska Talebin kirjoitustapa on miellyttävän sujuva. 

Musta joutsen on Talebin luoma metafora ilmiöille, joiden ei pitäisi sen hetkisen tiedon perusteella olla mahdollisia, mutta silti ne vain ovat. Kyseessä on siis ihmismielen ja todellisuuden välinen vakavanlaatuinen ristiriita. Mustat joutsenet ovat siis kaikki harvinaiset tapahtumat, jotka kuitenkin ovat niin suuria vaikutuksiltaan, että ne muuttavat jopa maailman historiaa, vähintään ainakin suurten ihmisjoukkojen maailmankuvan. Metafora juontuu ikiaikaisesta myytistä liittyen joutseniin ja niiden valkoisuuteen. Pitkään oli olemassa varmana pidetty tieto siitä, että ainoastaan valkoisia joutsenia on olemassa. Tämä kuitenkin muuttui, kun Australiasta löydettiin 1600-luvun lopulla mustia joutsenia, jotka sitten tuotiin Eurooppaan kaikkien hämmästeltäviksi. Ihmiset olivat ällistyneitä näkemästään.

Kuten metaforasta voi päätellä, kirja on todellinen palautus maan pinnalle kaikille niille, jotka kuvittelivat maailman toimivan mekanistisen varmasti. Taleb hyökkää kirjassaan etenkin Gaussin kellokäyrään maailmankuvansa perustavia ekonomisteja ja muita tieteenharjoittajia kohtaan. Tilastotietelijöiden osalta hän hyväksyy sen käytön, sillä he eivät hänen mukaansa ole ajattelijoita, vaan pelkästään laskijoita. Ongelman ytimessä on se, että elämme Talebin mukaan kahdenlaisessa maailmassa: Mediocristanissa ja Extremenistanissa. Ensin mainitussa maailmassa Gaussin kellokäyrän ja matemaattisten mallien käyttäminen tulevaisuuden ennustamiseen on perusteltua. Esimerkiksi ihmisten pituutta ja painoa sekä niiden keskiarvoja mitatessa yksi ihminen ei voi muuttaa 1000 ihmisen otosta niin, että koko tutkimus menisi sekaisin. Toisin on Extremenistaniin kuuluvissa ilmiöissä, kuten sijoittamisessa,  kirjojen kirjoittamisessa tai psykologisissa ja sosiologisissa ilmiöissä. Niissä yksi otos tuhannesta voi muuttaa kaiken niin perusteellisesti, että mikään matemaattinen malli ei ole käypä ennustamaan tai turvaamaan toimintaa. Ainakaan täysin. Yksi musta joutsen muuttaa kaiken niin perusteellisesti, ettei malleista ole mitään hyötyä.

Gaussin kellokäyrä

Hyvä asia on se, että mustia joutsenia on sekä positiivisia, että negatiivisia. Siis epätodennäköisen tapahtuman toteutuminen ei aina ole tragedia, se voi olla myös huikea kehitysaskel, jos ei yhteiskunnalle, niin ainakin joillekin yksilöille. Taleb mainitsee useita henkilöitä, jotka ovat onnistuneet hyödyntämään positiivisia mustia joutsenia, kuten kirjailija Yevgenia Krasnovan. Negatiivisista mustista joutsenista nousevat esille tietysti pörssiromahdukset vuosien saatossa. Vaikka mustat joutsenet ovatkin mahdottomia tunnistaa, niille (positiivisille) voi silti yrittää altistua erilaisilla tekniikoilla joita Taleb onkin pyrkinyt hyödyntämään esimerkiksi sijoittamisessa. Barbell-strategia on se, jolla Taleb on pyrkinyt yhtäaikaisesti sekä suojautumaan, että hyödyntämään mustia joutsenia.  

Kirjan päätarkoitus ei mielestäni ole kuitenkaan, kuten voisi olettaa, opettaa rikastumaan. Tarkoitus on enemminkin yrittää murtaa mekanistinen ajatusmaailma siitä, että me ihmiset olemme ns. "ratissa" tulevaisuuden ennustamisen ja maailman tapahtumien suhteen. Ei, me emme ole, vaan viisainta mitä voimme tehdä itsellemme on myöntää, että emme voi koskaan täysin varmasti ennustaa tulevaisuutta. Siksi meidän ei koskaan tule olettaa, että joku toinen tai jokin teoria olisi välttämättä oikeassa, etenkin kun liikumme extremenistaniin kuuluvilla alueilla. Yksi Talebin kirjan suurimmista viisauksista onkin vain se, että se joka ymmärtää ettei voi tietää tai ennustaa on paljon viisaampi, kuin se joka uskoo näin tekevänsä. Tunnista siis rajallisuutesi ja pyri loistamaan rajallisuutesi sisällä. Yksi aikamme suurista virheistä on perustelematon ylimielisyys ennustamista kohtaan. Todellisuudessa ennustushistoriamme on täysin surkea ja ala-arvoinen, mutta kukaan ei tunnu huomioivan tätä, vaan miehet mustissa puvuissaan ja kravateissaan saavat jatkaa toimintaansa. 

Mikäli haluaa yrittää hyötyä mustista joutsenista, nille pitää altistua. Niihin pääsee yleensä paremmin käsiksi käymällä coctail-kutsuilla, kuin kuivissa puhelinhaastatteluissa. Mustan joutsenen ei lopulta tarvitse olla mikään poikkeuksellinenkaan tapahtuma, sen vain pitää olla odottamaton ja ennustuksiin kuulumaton. Jotkin mustat joutsenet voidaan muuttaa harmaiksi, jos niillä on jotakin tunnistettavissa olevia rakenteita joista voidaan tehdä jotain päätelmiä. Yllätysefektiä voidaan tällöin pienentää, mikä on jo valtava edistysaskel. Jotkin harvat tapahtumat voivat olla jo enemmistölle valkoisia joutsenia siinä, missä ne ovat valtaa pitäville loppuun saakka mustia. Esimerkkejä löytyy historiasta runsaasti, ihmispsykologia on mielenkiintoinen. 

Seuraavaan olen listannut muutamia suosikkilainauksiani The Black Swanista (suomennokset omiani):

#1 "Luomme 30-vuotisia ennustuksia tulonsiirtojärjestelmien alijäämistä ja öljynhinnoista, tajuamatta ettemme edes voi ennustaa niiden tilannetta ensi kesän lopussa."

#2 "Eräät asiantuntijat luulevat olevansa eksperttejä mutta eivät todellisuudessa ole. Empiirisen todistusaineiston valossa he eivät tiedä enempää alastaan kuin valtaväestö, mutta ovat paljon taitavampia kerronnassaan - tai mikä pahempaa sumuttamaan sinut monimutkaisilla matemaattisilla malleillaan. He pukeutuvat myös usein solmioon."

#3 "Platonisuus tarkoittaa melleja ja yksinkertaisuuksia, joihin mielellään uskomme. Ne ovat helposti havaittavia ja yksinkertaisia malleja todellisuudesta. Niihin uskomisen ansiosta luulemme tietävämme enemmän kuin oikeasti tiedämme... ...Platoninen ajattelu synnyttää mustia joutsenia"

#4 "Ideat menevät ja tulevat, tarinat säilyvät"

#5 "Umberto Econ kirjastossa on yli 30 000 kirjaa, useimmat ihmiset hämmästelevät hänen kirjastoaan ja kysyvät montako kirjaa olet lukenut? Henkilökohtainen kirjasto ei pitäisi olla kuitenkaan oman egon pönkittämistä varten, olennaisempaa ovat ne kirjat jotka eivät kuulut tuohon kirjastoon... ...Todellakin, mitä enemmän tiedät, sitä merkityksellisempi on sen tiedon määrä jota et tiedä - kutsukaamme tätä antikirjastoksi"

Umberto Eco kirjastossaan

#6 "Ihmiset eivät esittäydy kertoen anti-CV:stään, eli mitä he eivät tiedä tai mitä eivät ole kokeneet"

#7 "Mustat joutsenet johtuvat juuri noista ei-luetuista kirjoista, ja siitä että otamme sen mitä tiedämme hiukan liian tosissaan."

#8 "Historia ja yhteiskunnat eivät ryömi eteenpäin, ne hyppivät. Siti me ja historioitsijat uskomme ennustettavaan, hitaaseen inkrementiaaliseen kehitykseen."

#9 "Huomasin, että hyvin älykkäät ja tiedostavat ihmiset eivät olleet mitenkään etulyöntiasemassa taksikuskeihin verrattuna heidän ennustuksissaan, mutta heidän välillään oli ratkaiseva ero. Taksikuskit eivät uskoneet tietävänsä yhtä paljon, kuin oppineet - he eivät olleet asiantuntijoita mutta he ymmärsivät sen. Kukaan ei tiennyt mitään, mutta eliitin asiantuntijat luulivat tietävänsä enemmän kuin muut, koska he olivat eliittiin kuuluvia asiantuntijoita."

#10 "Tulin vakuuttuneeksi siitä, että olin täysin kykenemätön ennustamaan markkinahintoja, mutta että myös muut olivat kykenemättömiä, he eivät kuitenkaan olleet tästä tietoisia ja ottivat siitä huolimatta valtavia riskejä."

#11 "Jotkin ammatit antavat sinun lisätä nollia palkkasummasi perään, ilman että teet itse juuri mitään lisätyötä."

#12 "Kun paino, pituus ja kalorien kulutus kuuluvat mediocristaniin, varallisuus ei. Lähes kaikki sosiaaliset ilmiöt kuuluvat extremenistaniin."

#13 "En koskaan tarkoittanut sanoa, että konservatiiviset ihmiset ovat usein typeriä - tarkoitukseni oli sanoa, että tyhmät ihmiset ovat usein konservatiivisia, John Stuart Mill sanoi joskus".

#14 "Voin löytää vahvistuksen lähes kaikelle, samoin kuin taitava taksikuski Lontoossa voi löytää syyn ruuhkalle ja nousseelle taksalle."

#15 "Tuhat päivää ei voi todistaa sinun olleen oikeassa, mutta yksi voi todistaa sinun olleen väärässä."

#16 "Selitykset nitovat faktoja yhteen, ne tekevät asioista helpommin muistettavia jopa enemmän järkeenkäypiä... ...Tämä teorisoinnin sairaus on harvoin hallinnassamme, se on enemmänkin anatomista, osa biologiaamme joten sitä vastaan taisteleminen vaatii itseään vastaan taistelemista."

#17 "Novelli, tarina, myytti tai satu, kaikilla niillä on sama tarkoitus: säästää meidät maailman monimutkaisuudelta ja suojata meitä sen sattumanvaraisuudelta."

#18 "Ihmisillä on tapana maksaa ennemmin terrorismin vastaisista vakuutuksista, kuin yleisvakuutuksista (jotka kattavat muun muassa terrorismin)"

#19 "Näemme selvät ja näkyvissä olevat seuraukset, emme näkymättömiä ja epäselvempiä. Silti nuo näkemättömät seuraukset voivat olla paljon merkityksellisempiä."

#20 "Muista varmistettavuuden valhe: hallitukset kertovat sinulle mitä ne tekivät, eivät sitä mitä ne jättivät tekemättä."

#21 "On paljon helpompi myydä ihmisille selitys "katsokaa mitä tein teille", kuin "katsokaa miltä säästin teidät"."

#22 "Kasino on ainoa liiketoiminta, jossa tiedän todennäköisyyksien olevan selvät."

#23 "Miksi ihmeessä ennustamme niin paljon? Pahempaa ja mielenkiintoisempaa: miksi emme puhu menestyksestämme ennustamisessa? Miksi emme näe, miten lähes aina jätämme huomaamatta isot tapahtumat? Kutsun tätä ennustamisen skandaaliksi."

#24 "Ihmislajimme on kroonisen aliarvostuksen vallassa sen suhteen, että tulevaisuus eroaa siitä miten sen suunnittelimme."

#25 "Yksinkertaisesti asioilla jotka liikkuvat ja siksi vaativat tietoa, ei usein ole eksperttejä. Toisin kuin asioilla jotka eivät liiku näyttää olevan eksperttejä. Toisin sanoen, ammatit jotka ovat tekemisissä tulevaisuuden kanssa ja perustavat opintonsa toistamattoman menneisyyden varaan kohtaavat eksperttiongelman."

#26 "Emme voi kunnolla suunnitella, koska emme ymmärrä tulevaisuutta. Tämä ei ole kuitenkaan huono uutinen, me voimme suunnitella kuitenkin pitäen mielessä rajoituksemme. Se vain vaatii sisua."

#27 "Jokainen joka aiheuttaa vahinkoa ennustamalla, tulisi kohdella kuin typerystä tai valehtelijaa. Jotkut ennustajat aiheuttavat yhteiskunnalle enemmän vahinkoa, kuin rikolliset."

#28 "Klassinen malli keksinnölle tai löytämiselle on seuraava: etsit mitä luulet etsiväsi (kuten Kolumbus reittiä Intiaan), ja löydät jotain jonka et tiennyt olevan olemassa (Amerikka)."

#29 "Yksinkertaisesti ihmiset täytyy sokaista tiedolta, meidät on tehty seuraamaan johtajia jotka saavat ihmiset yhteen, koska yhdessä olemisen hyödyt ovat suuremmat kuin yksin olemisen. Meille on ollut hyödyllisempää sitoutua yhteen ja mennä väärään suuntaan, kuin olla yksin ja mennä oikeaan."

#30 "Nauramme muille, muttemme tajua että joku on yhtä oikeutettu nauramaan meille jonakin, ei niin kaukaisena päivänä."

#31 "Ole harhautettavissa pienissä asioissa, älä suurissa... ... Vaadi varmuutta seuraavan päivän piknic -reissullesi, älä hallituksen ennustuksille sosiaalietuuksien maksamisesta vuodelle 2040."

#32 "Älä yritä ennustaa tiettyjä mustia joutsenia liikaa, se altistaa sinut enemmän niille joita et huomionut."

#33 "Anna valtion ennustaa, mutta älä anna paljon painoarvoa heidän ennustuksilleen. Muista, että virkamiesten tehtävänä ei ole kertoa totuutta, vaan selviytyä ja jatkaa tehtävässään."

#34 "Saksan kymmenen markan setelissä oli Carl Friedrich Gaussin kasvokuva ja kellokäyrän kuva, joka on jo sinällään uskomatonta ironiaa. Saksan markka nousi 4 per dollari vaihtosuhteesta 4 biljoonaa per dollari -suhteeseen muutamassa vuodessa 1920-luvulla."

#35 "Tarttuminen määrittää teorian kohtalon yhteiskuntatieteissä, ei sen validiteetti."

#36 "Filosofit... ... ovat koulutettuja kyseenalaistamaan itsestäänselvänä pidettyjä asioita: Jumalan olemassaoloa, totuuden merkitystä, punaisuuden punaisuutta, tarkoituksen tarkoitusta jne. silti he uskovat kirkkain silmin pörssin toimintaan ja eläkerahastojensa hoitajan ammattitaitoon."

#37 "Minua ärsyttää useimmiten ihmiset, jotka hyökkäävät piispaa vastaan, mutta jostain syystä uskovat varallisuusneuvojiin - niihin jotka harjoittavat skeptisyyttään uskontoa vastaan, mutta eivät ekonomisteja, yhteiskuntatieteilijöitä tai statistikkoja. "

#38 "Sinua harmittaa junasta myöhästyminen vain jos olet yrittänyt juosta siihen."

Tässä oli vain muutamia valittuja paloja. The Black Swan on ehdottomasti teos joka pitää lukea kokonaisuudessaan. Se lienee ihan oikeasti eräs aikamme mestariteoksista. Uskon että sen merkitys tulee selkiytymään minulle vasta ajan kuluessa. Tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, tarvitsemme Talebin kaltaisia länsimaisen kulttuurin ja tiedemaailman ravisuttajia.

Fred Cottrell - Energy and Society OSA 6

Seuraavassa osa 6/8 Fred Cottrellin Energia ja yhteiskunta teoksesta. Tässä osassa aiheina ensin tuottavan toiminnan organisointi, eli yrittämisen muodot, sekä jälkimmäisessä osassa tästä toiminnasta syntyneiden kulutustuotteiden jakamistavat. 

Taloudellisen toiminnan organisointi

Korkean energian yhteiskunnassa tuotanto muodostuu uudenlaisten energianmuuntajien ympärille. Nämä muuntajat näyttävät vaativan melko suuren joukon erilaisia toimijoita ympärilleen toimiakseen halutulla tavalla: koneet, teknologiat, koulutettu henkilökunta, raaka-aineet ja organisaatio muodostavat tuotantotoiminnan ytimen. 

Kuten aiemmissa osissa on tullut esille, siirtymä orgaanisista energialähteistä epäorgaanisiin ja alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan, ei ollut sulava tai kaikkien yhteiskunnan jäsenten kannattama kehityspolku. Purjelaiva oli historian ensimmäinen korkeaenergiamuuntaja, joten sen rakentamiseen ja käyttämiseen tarvittiin organisaatiota, joka ylitti aiemmin tunnetut koossaan. Laivan rakentaminen vaati tasapainoisen ympäristön, laajalle ulottuvan verkoston erilaisia toimijoita ja ylijäämäenergiaa. Tämä siksi, että laivanrakennuksessa tarvittavat raaka-aineet: kupari, rauta, tammipuu, puuvilla, bitumi ja köysinaru täytyy usein kuljettaa paikalle laajahkolta alueelta. Samoin ammattitaitoisia työmiehiä täytyy kouluttaa ja laivanrakentajien ammattikunta luoda. Laivan rakentamiseksi oli siis luotava suuri määrä erilaisia yhteistyösuhteita eri sosiaalisten ryhmien välille, joita ei aiemmin ollut koskaan esiintynyt.

Laivan rakentamisessa oli myös ongelmana sen käytön perusteleminen. Sen täytyi tuottaa jotakin hyötyä yhteisöille, mutta sen vaatima yhteisökoko oli suurempi kuin olemassa olevat. Vasta sen jälkeen, kun kauppiaat kykenivät luomaan kysyntää laivan tuottamalle hyödylle, niiden rakentaminen alkoi mahdollistua. 

Merkittävän rajoituksen laivan kehitykselle asetti kauppamiesten kyvyttömyys houkutella vaadittu määrä yksilöitä yhteistyöhön tarpeeksi suurena yksikkönä, joka oikeuttaisi laivan käytön. Laiva tuli itseasiassa suosituksi siellä, missä toisaalta yhteiskuntajärjestelmä kuten feodalismi tai orjuus tuotti riittävästi ylijäämäenergiaa, tekemään sen käytöstä kannattavaa, ja toisaalta siellä missä ne jotka vastustivat vaihdantaa, eivät muodostaneet riittävän suurta voimaa estämään sitä. 

- Fred Cottrell

Teknologiat ja organisaatiot

Tehokas organisaatiokoko riippuu kulloinkin käytettävästä korkeaenergianmuuntajasta. Koska korkean energian yhteiskunnat perustuvat edullisten epäorgaanisten polttoaineiden hyödyntämiseen, täytyy ihmistyö yrittää poistaa sieltä missä se suinkin on mahdollista. Toisaalta jotkin koneet voivat olla niin kalliita, että niitä on käytettävä koko ajan, jotta ne voivat maksaa itsensä takaisin. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi lentokoneen siipiä puristava kone saattoi maksaan 100 kertaisesti sen, minkä olisi maksanut siipien hitsaaminen yhteen. Tällöin siis koneiden rakentamisesssa käytettävienkin koneiden käyttöä piti alkaa suunnittelemaan. Organisatorinen kompleksisuus kasvoi siis aina kun uusia koneita tuli mukaan. Samalla tämä tarkoitti myös massatuotannon syntymistä. 

Kulutustuotteita oli pakko alkaa valmistamaan suurissa erissä, jotta koneisiin käytetyt investoinnit saatiin joskus takaisin. Skaala kasvoi jatkuvasti. Taloudellisesta laskentatoimesta tuli oleellinen osa koko toimintaa, kun eri kustannustapoja alettiin vertailemaan keskenään. Massatuotanto edellyttää kuitenkin myös jonkinlaisten ennakoitavissa olevien kuluttajaryhmien olemassaolon. Valmistajien täytyy tutkia miten tuotteet sopivat kuluttajien käyttöön ja millaisia kokemuksia niistä on. Lisäksi tuotteita pitää myös mainostaa. Massamedia on ollut massatuotannolle elintärkeä väline.

Suuruus ei kuitenkaan aina ole tehokkain tapa tuottaa tavaroita, siksi suuryrityksien purkamista on usein kannatettu historian aikana. Jossakin vaiheessa 1900-luvulla oli vallassa myös uskomus siitä, että perheestä tulisi jälleen keskeinen yksikkö tuottaa tavaroita ja palveluita. Tämä johtui moottoreiden ja teknologioiden kehityksestä, esim. pesukoneen ja leipäkoneen. Cottrell kuitenkin piti tätä ajatusta todellisuudesta vieraantuneena, koska mitään suuremman luokan tavaroita tai kansallista infrastruktuuria ei voitaisi luoda muuten, kuin erittäin suuressa mittakaavassa. Halusimme tai emme, korkean energiankäytön yhteiskunnat, ja niissä tapahtuva tuotanto korkean energian muuntajilla, vaatii aina suuren organisaation ja skaalan.

Lentokoneiden massatuotantoa

Valta keskittyy väkisinkin korkeaenergianmuuntajiin liittyvässä toiminnassa. Ymmärrys koko kompkeksisen prosessin toiminnasta nousee tärkeämmäksi kuin jonkun prosessin yksittäisen osatapahtuman täydellinen hallinta. Vallan keskittämiselle voi olla kuitenkin myös muita syitä, kuin tehokkuuden ja parhaan lopputuloksen tavoittelu; se voi olla inhimillistä vallanhimoa tai sen avulla voidaan yrittää turvata epävarmoja asemia yhteiskunnassa. Neuvostoliiton tapa keskittää valtaa maanviljelyssä oli eräs osoitus siitä, miten vallan keskittäminen on tuhoavaa tehokkuuden ja tuottavuuden kannalta. Byrokratia on välttämätön tapa johtaa organisaatioita korkean energiankäytön yhteiskunnissa, ja samalla tapa keskittää valtaa.

Erikoistuminen ja työnjako ei ollut mahdollista alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa. Tämä johtui siitä, että niissä ei ollut varaa kuljettaa lukuisaa määrää eri alojen asiantuntijoita laajalta alueelta yhteen sijaintiin, kuljetuskustannusten ollessa niin korkeita. Lisäksi koulutus oli kallista, koska se vei yksilön pois tekemästä perustyötä, jota suurimman osan väestöstä piti tehdä. Siksi siis koulutus oli perusteltua vain, jos siitä myöhemmin saadut hyödyt maksoivat investoinnin takaisin. Alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa useimmat olivat ns. generalisteja, ainakin nykyisen modernin yhteiskunnan työnjaon näkökulmasta. Siinä missä alhaisen energiankäytön yhteiskunnassa käytännössä kaikki harvat ammatinharjoittajat olivat yhteistyössä ja vaihdannassa toistensa kanssa, korkean energiankäytön yhteiskunnissa eri ammattiryhmät alkoivat eriytyä omiksi kulttuureikseen. Alkoi muodostua ammattiluokkia, joita vahvistivat yhteiset ammattiyhdistysliikkeet, moraalikoodisto tai jopa lait. 

Vaihdannan persoonattomuus ja paikallisyhteisöjen hajoaminen

Ammattiluokkien synnyn ja vallan keskittymisen ansiosta korkean energiankäytön yhteiskunnat muuttuivat tavalla jota ei oltu koettu aiemmin yhteiskunnassa. Ihmisten taloudellinen toiminta siirtyi henkilöiden välisien suhteiden maailmasta suurien organisaatioiden sanelemaksi. Seuraava esimerkki on suora lainaus Cottrellin kirjasta: 

Paikallinen maanviljelijä Yhdysvalloissa, voi asua rautatieinsinöörin naapurissa, joka operoi maitojunan parissa, mutta harvoin voidaan paikallisella tasolla tehdä mitään, mikä vaikuttaisi insinöörin palkkaan tai hänen maksamaansa hintaan maidosta. Insinööri on riippuvainen ammattiyhdistyksestään asioidessaan kaukaisen rautatieyhtiön johdon kanssa, eikä mikään itse maidossa vaikuta hänen palkkansa määräytymiseen. Yhtälailla maanviljelijä voi olla riippuvainen osuuskunnasta, tai suuresta korporaatiosta, joka määrittelee maidon hinnan. Hän voi olla riippuvainen valtion yhtiöistä, jotka määrittävät rautatierahdin hinnan. Hän voi tulla lopulta riippuvaiseksi valtiosta itsestään sekä maidonhinnan, että rautatierahtien hinnan suhteen. Hän voi olla naapurissa asuvan insinöörin ystävä tai vihamies. Heidän keskinäinen suhteensa ei vaikuta heidän suhteeseensa tuotantotoiminnassa.  

Kaksi naapuria, oheisessa esimerkissä siis maanviljelijä ja insinööri, vaikka olivatkin naapureita eivät silti voineet vaikuttaa taloudelliseen toimintaan, jossa molemmat olivat vain pieniä osapalasia. Mikä oleellisinta, heidän toimintansa hinnoittelu ei ollut heidän omissa käsissään. Tämä tilanne on sen lyhyen historian aikana aiheuttanut useita konflikteja etenkin perinteisissä kyläyhteisöissä, toteaa Cottrell. 

Siinä missä alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa oli harvoja, mutta kaikkien tuntemia ammatteja, korkean energian yhteiskunnissa erikoistumiselle ei näytä olevan rajoja. Tuhansia eri ammattinimikkeitä on olemassa, mutta yleistä ymmärrystä niiden toimenkuvasta tai merkityksestä ei ole. Korkean energian yhteiskunnissa on jäljellä vain harvoja generalistisia rooleja, kuten esimerkiksi kansalaisen rooli. Cottrell näkee, että tämä uusi tilanne ajaa monet yksilöt epävarmaan tilaan: he eivät osaa arvioida työnsä merkitystä tai arvoa muille. Lisäksi yksilöiden eteen tulee usein suuria valintatilanteita, ja ammatillinen tulevaisuus on aina epävarma.

Omistusoikeudet

Siinä missä poliittiset päätökset, sotilasoperaatiot ja väestönkasvu ovat kaikki muuttaneet omistusoikeuksia, on sitä tehnyt myös energiankäyttö. Luonnonvarojen omistusoikeudet ovat aina eronneet erilaisten henkilökohtaisten tavaroiden vastaavista. Alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa ei näet ollut varaa antaa maan olla tuottamattomassa käytössä kovinkaan pitkään. Mikäli näin olisi ollut, se olisi uhannut koko yhteiskunnan säilymistä. Siksi siis omistusoikeudet maahan eivät olleet niin vahvat, kuin nykyisissä yhteiskunnissa. Tärkeintä oli se, että maa oli tuottavassa käytössä ainakin siltä osin kun se oli hedelmällistä. 

Korkeaenergiamuuntajien ilmestyessä alkoivat omistusoikeudet mutkistumaan. Roomalaiset pystyivät laivojensa ja hallintonsa avulla pitämään määräysvallassaan suuriakin maa-alueita. Silti tällainen ns. poissaolevan omistusoikeus, joka oli rationaalisesti perusteltavissa, ei ollut sitä aina käytännössä. Käytännössä poissaolevan omistusoikeus oli kallista säilyttää, etenkin jos omistajalla ei ollut aikomustakaan toteuttaa paikallisyhteisön etua tai toimia sen moraalien mukaisesti.

Henkilökohtaisten tavaroiden osalta omistusoikeuksien historia on erilainen. Ne edustavat usein jotain määrällisesti rajoitettua asiaa maailmassa, kuten linnoja, taloja, taideteoksia, kultaa jne. Niiden funktio on suurimmaksi osaksi säilyttää varallisuutta tai näyttää sitä ulospäin. Persoonallisia omistusoikeuksia on myös kautta aikojen rajoitettu yhteiskunnan osalta, etenkin sosiaaliseen asemaan perustuen. 

Omistusjärjestelmän kautta, yhteiskunta voi estää kaikilta paitsi pieneltä osalta väestöä, oikeuden pitää hallussaan tiettyjä työkaluja, estää kuluttamasta tuotettuja tuotteita, estää kasvavan tuottavuuden jakautuminen tai jopa estää henkilökohtaisesti kivuliaat seuraukset sosiaalisesti hyväksytyistä käytännöistä. Tällainen yhteiskunta voi silti olla stabiili ja vapaaseen tahtoon perustuva, sekä antaa vain vähän merkkejä siitä, että suurin osa sen jäsenistä on kaltoinkohdeltuja. Yksilöitä ajava motiivi näyttää tässä, kuten muissakin organisaatioissa olevan enemmänkin yhteiskunnallisista myyteistä johtuva, eikä omistushalukkuudesta, rationaalisen ihmisen hedonistisesta laskelmallisuudesta, tai synnynnäisestä tarpeesta olla luova. 

- Fred Cottrell

Koska laajempien omistusoikeuksien valvontaan ja kontrollointiin kuluu paljon energiaa, ovat ne käytännössä mahdollisia vain korkean energiankäytön yhteiskunnissa, ja siis siten korkean energiankäytön mahdollistamia. Jotta päätökset, joita korkean energiankäytön yhteiskuntien organisaatioissa tehdään, olisivat tehokkaita täytyy niiden perustua valtavaan määrään erilaista tietoa. Systeemiä ei voida operoida tehokkaasti aavistusten, arvailujen, pelkojen tai toivomuksien varassa, eikä sen ohjaamista voida perustella enää tietyn yhteisön kollektiiviisen moraalin olemassa ololla (koska yhteisöt ovat enää vain pala kokonaisuutta), vaan on kehitettävä tieteellisiä menetelmiä, joiden avulla organisaation toimintaa voidaan analysoida. 

Yrityksen kehittyminen

Purjeiden aikakausi käynnisti kehityksen myös uudenlaisessa tavassa järjestää omistusta. Nimittäin yritys alkoi kehittyä luonnollisten henkilöiden ohelle tahoksi, joka omisti laajojakin omaisuusmassoja, erityisesti esimerkiksi laivat, sekä niiden irtaimiston ja kuljettaman tavaran. Yrityksen vastuu erkani pikkuhiljaa luonnollisten henkilöiden vastuusta, niistä tuli niin sanottuja oikeushenkilöitä. Yritysten lukumäärä alkoi kasvaa nopeasti Länsi-Euroopassa, ja kiihtyi entisestään höyrykoneen kehittämisen jälkeen. USA:sta muodostui ihanteellinen ympäristö yritystoiminnalle. 

Omistajien rooli ei kuitenkaan ole läheskään aina niin selkeä kuin kuvitellaan. Monasti omistajilla ei ole edes kovin suuria mahdollisuuksia päättää yrityksen toiminnasta. Niillä, jotka päättävät mitä tavoitteita yhteiskunta haluaa ajaa, ja minkälaisia palveluita tai tuotteita se  arvostaa ovat paljon suuremmassa roolissa, samoin kuin ne lukuisat teknikot, jotka saavat kokonaissysteemin (yrityksen) toimimaan halutulla tavalla. Toinen kysymys on myös julkiset organisaatiot, ja niiden omistus. Kukaan ei varsinaisesti omista niitä, mutta se ei liiemmin haittaa niiden toimintaa.


Kulutushyödykkeiden jakaminen korkean energian yhteiskunnissa

Vaihdanta muuttui siis dramaattisesti siirryttäessä korkean energiankäytön yhteiskunnaksi. Aiemmin vaihdanta perustui siis pitkälti henkilökohtaisiin suhteisiin ja luottamukseen, mutta nyt nuo perinteiset tavat eivät enää sopineet uusiin talouden tuotantomalleihin, jotka koostuivat alueellisesti paljon suuremmista kokonaisuuksista. Cottrellin mukaan täydellinen individualismi on mahdotonta, vähintään perheen kokoinen sosiaalinen yhteisö tarvitaan selviämiseen. Nämä, sekä isommatkin yhteisöt perustuivat alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa yhteisölliseen vaihdantaan, tai ns. lahjatalouteen. Alarajana minkä tahansa yhteisön selviämiselle on tietysti se, että se kykenee tuottamaan vähintään 2000 kilokaloria per päivä jäsenilleen. Ylärajaksi muodostuu usein yhteisön kyky hyödyntää kaikkea käytössä olevaa energiaa. Tällöin yleensä jokin toinen sosiaalisen järjestäytymisen muoto, joka pystyy paremmin käyttämään energiaa ilmestyy kilpailemaan pienyhteisöä vastaan. Tällainen kehitys tapahtui esimerkiksi, kun uudisasukkaat valtasivat Pohjois-Amerikan intiaaneilta.

Perheet yksikköinä olivat kuitenkin liian pieniä sekä tuottamaan, että kuluttamaan korkeaenergiamuuntajien tuottamia tuotteita. Siirtymä korkean energiankäytön yhteiskuntiin muutti myös arvokysymyksiä. Perhe oli aina ollut se yksikkö, jota mies suojelisi viimeiseen asti. Nyt kuitenkin alkoi tulla selväksi, että perhe oli liian pieni yksikkö osana suurempaa korkean energiankäytön yhteiskuntaa,  joka lopulta turvasi kaikkien hyvinvoinnin. Lojaalisuus perhettä kohtaan ei siis enää riittänyt: piti olla lojaali myös yritystä, ammattiyhdistystä tai valtiota kohtaan tilanteen mukaisesti. Ydinyhteisö, eli perhe ei voinut selvitä, mikäli suurempien yhteisöjen annettaisiin tuhoutua.

Jokaisella pienellä yksiköllä on mahdollisuus yksin toimiessaan, ohjata jäsenensä toimimaan puolustaakseen itseään, yhdessä toisten pienten yksikköjen kanssa edelleen saadakseen riittävän puolustusvoiman. Tällaiset konfederaatiot ovat palvelleet hyvin erityisissä tilanteissa; Sveitsi on kenties paras esimerkki. Mutta tämänkaltainen yhteistyö puolustusmielessä on harvinaista. 

- Fred Cottrell

Puolustaakseen itseään kansallisvaltiosta tulee usein monien hyödykkeiden, kuten panssarivaunujen, taistelulaivojenja pommikoneiden suurkuluttaja. Valtio kuluttaa ja tuottaa myös monia muita tavaroita ja palveluita suuressa mittakaavassa, niin kauan kun riittävän suuri osa ihmisistä hyväksyy tämän. Valtio joutuu jatkuvasti tasapainottelemaan sen suhteen, että se tekee tarpeeksi, mutta ei liikaa. Valtio kilpailee jatkuvasti näkymättömästi muita sosiaalisia konstruktioita vastaan, kuten kirkkoa ja kaupunkeja. Sen täytyy oikeuttaa toimintansa ja ansaita legitimiteettinsä. 

Tuotantoa on siis jaettu pääsääntöisesti lähihistorian aikana sekä keskusjohtoisesti (kommunismi), että markkinaperusteisesti (kapitalismi). Kapitalismissa hintojen merkitys kasvaa suureksi, jopa niin suureksi että niiden katsotaan olevan kaikista ylin mittari kaikelle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Korkean energiankäytön yhteiskunnissa on ollut jatkuvana trendinä siirtää toimintaa, joka oli ennen alhaisen energiankäytön yhteiskuntien aikana erilaisten instituutioiden (kuten kirkon) vastuulla, markkinoille, siten että sille määräytyy hinta. 

Hintajärjestelmän vahvuus on sen joustavuudessa ja universaaliudessa. Nämä ominaispiirteet mahdollistavat järjestelmälle kyvyn luoda yhteyksiä tuottajien ja kuluttajien välille maailmassa, jossa nämä ovat todennäköisesti tuntemattomia toisilleen, ja harvoin jakavat samoja arvoja, tai etsivät näiden toteutusta samalla tavalla... ...Toimivalle hintamekanismille olennainen yhteistyö turvataan paljolti muilla keinoilla, kuin markkinoiden omalla. Siten se määrittää vain osaksi ne tekijät, jotka johtavat sen omaan olemassaoloon. "Puhdas" markkinatalous tuhoaisi itsensä välittömästi.

- Fred Cottrell

Hintamekanismilla on siis kahdet kasvot, toisaalta se mahdollistaa taloudellisen toiminnan nykyisessä laajuudessaan ja kaikille tasapuolisella tavalla. Toisaalta kuitenkaan läheskään kaikkea toimintaa maailmassa ei mitata, ei voida mitata, eikä edes kannata mitata hinnoilla.

Markkinoilla toimivien ihmisten vapaudella on hintansa, ja siten sitä pyritään todellisuudessa myös rajoittamaan. Näet jos kaikki kuluttajat olisivat täysin vapaita tekemään kulutuspäätöksiä, tulisi investoimisesta liki mahdotonta. Korkean energiankäytön yhteiskunnassa tarvitaan tietynlaista stabiilia kulutusympäristöä, tämän yritykset ovat hoitaneet markkinoinnin avulla. Markkinoimalla siis luodaan pääasiassa kysyntää itse, ei pyritä etsimään mitä tarpeita kuluttajat mahdollisesti haluaisivat tyydyttää. Jälkimmäinen on paljon vaikeampaa, kuin ensin mainittu.

Heidän keskuudessaan vallitsee syvällä oleva oletus, että "taloudelliset arvot", jotka usein tarkottavat hinnoilla määriteltyjä arvoja, ovat ylempiarvoisia ja niiden tulisi ohittaa kaikki muut arvot. 

- Fred Cottrell

Markkinat ja hintamekanismi ovat siis vain yksi monista eri tavoista järjestää ihmisten välistä vaihdantaa.

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152455/

Jatkuu seuraavassa osassa aiheilla: Poliittisen vallan kasvu ja keskittyminen, sekä useiden eri "maailmojen", eli elämäntapojen esiintyminen rinnakkain maapallolla.