Fred Cottrell - Energy and Society OSA 7

Toisiksi viimeinen osa vuorossa, tällä kertaa aiheina poliittisen vallan kasvu ja keskittyminen, sekä erilaiset ideologiset maailmat, joissa ihmiset elivät kirjan kirjoittamisen aikaan ja joiltain osin elävät edelleen. Kuten aiemmista osista muistamme, kaiken taustalla on ollut siirtyminen alhaisen energian yhteiskunnista korkeisiin ja orgaanista energialähteistä epäorgaanisiin ja lopulta fossiilisiin. 

Valta ja sen siirtyminen yhteisöiltä valtiolle

Fyysisen voiman käyttö on jotain, joka on ollut järjestäytyneen yhteiskunnan ytimessä aina sen syntymästä lähtien. Valtion suurimpia tunnusmerkkejä on sen suvereeni legitimiteetti käyttää fyysistä voimaa hallitsemallaan alueella. Kautta historian tämä valta riitti usein pitämään yhteiskunnan kasassa, mutta korkean energian yhteiskuntiin siirryttäessä legitimiteetin luonne muuttui ja tavat sen saavuttamiseen saivat uusia ja ennen näkemättömiä muotoja. Siinä missä kautta aikojen pienet paikallisyhteisöt muodostivat toimintaympäristön hyvine ja pahoine puolineen, muuttui tilanne siirryttäessä korkean energian yheteiskuntiin. Siellä nuorille avautui uudenlaisia mahdollisuuksia valita minkälaisiin yhteisöihin kuulua, jäädäkö perhekeskeiseen yhteisöön vaiko kenties lähteä esimerkiksi merimieheksi, tai muuttaa kaupunkiin tehdastyöläiseksi. Tämä tarkoitti sitä, että perheen rooli ja merkitys turvallisuuden tuottajana vähentyi ja tarvittiin uudenlaisia sosiaalisia järjestelyitä turvallisuuden luomiseksi uudenlaisessa yhteiskunnassa.

Kaikissa korkean energian yhteiskunnissa valtion kontolle siirtyi ainakin lapsien koulutuksen hoitaminen, sekä huolenpito vanhuksista ja sairaista. Myös monenlaisten muiden etuisuuksien tarjoaminen siirtyi valtion kontolle, kuten jos perhe ei kyennytkään hankkimaan markkinoilta toimeentuloaan tarjosi valtio ainakin perusturvan. Sosialistisissa maissa kehitys oli tietenkin suurempi valtion tarjoaminen palveluiden osalta. Paikallisyhteisöjen ja valtion välille muodostui silti usein konflikteja markkinatalouden toiminnan seurauksena: esimerkiksi jos jokin kaukainen pääomasijoittaja päätti sulkea tehtaan jossakin maaseudulla, saattoi tästä seurata vastarintaa johon valtio joutui puuttumaan pakkovallallaan. Kun tavaroiden tuotanto ja kulutus eriytyy tarvitaan kasvavaa valtion roolia valvomaan osapuolien etuja. Valtio alkoi myös edellyttää tiettyjä ammatteja harjoittavilta henkilöiltä tiettyjä koulutus- tai osaamisvelvotteita. 

Britanniassa tehtiin kompromisseja siirryttäessä korkean energian yhteiskuntaan, joka tarkoitti muun muassa äänioikeutta työläisille ja talonpojille, Saksassa, Venäjällä ja Japanissa vastaavanlaiseen kompromissiin ei kuitenkaan alettu, vaan korkean energian tuottamat ylijäämät saatiin pitkään pidettyä jo ennen siirtymää vallassa olleen eliitin hallussa. Perusteluina ja keinoina säilyttää yhteiskuntarauha käytettiin isänmaallisuutta, rasismia ja perinteitä. Valtaisan muutoksen valtion toimintaan aiheutti sotateknologian kehitys. Valtion oli pakko hallita modernien teknologioiden ja niihin vaadittavien organisaatioiden toiminta, muuten se oli vaarassa ajatua kehittyneemmän kilpailijansa valloittamaksi.

Valtio, joko hyvintointipalveluiden tarjoana, normien ja standardien noudattamiseen pakottajana, erimielisyyksien ratkaisijana, uuden tiedon kehittäjänä, tai sotaa käyvänä yksikkönä, kehittää mahtavia byrokraattisia rakenteita. 

- Fred Cottrell

Valtiosta muodostui sen byrokraattisten rakenteiden pullistuessa yksi tekijä vallan taistelukentälle, joka Cottrellin mukaan muodostui siten, että valtiolla ja julkisissa instituutioissa vaikuttavat tai elantonsa saavat kilpailivat yhtäältä perinteisempia instituutioita, kuten perhettä ja kirkkoa vastaan mutta samalla myös uudempia kuten markkinoita ja yrityksien valtaa. 1800-luvun lopulta aina toiseen maailmansotaan saakka liikemaailman valta kasvoi suureksi, USA:ssa monin paikoin yritykset olivat suurempia toimijoita kuin julkiset organisaatiot. Toisen maailmansodan ja alkaneen kylmän sodan jälkeen valtioiden vaikutusvalta kasvoi kun sotilasmenoihin ja mm. avaruusohjelmiin investoitiin suuria summia. Valtion roolin kasvamisesta ja sopivasta koosta onkin väitelty koko 1900-luku.

Monta erilaista maailmaa

Valtion valta on riippuvaista siitä, kuinka paljon energiaa ja sen muuntajia sen hallinnan piirissä on ja kuinka suuren osan se itse saa käyttää tästä kokonaismäärästä. Nationalismi on ollut viime vuosisatojen hallitseva ideologia etenkin Keski-Euroopassa. Edes lukuisat keskinäiset sodat eivät ole johtaneet kunnolla nationalismin murentumiseen hallitsevana ideologiana, vaan rauhan aikakaudet ovat usein johtaneet nationalististen puolueiden suosion nousuun. Kokonaan toinen tilanne ovat kehittymättömät maat, joissa ei ole ehtinyt muodostua sellaisia yhteiskunnallisia rakenteita jotka mahdollistaisivat nationalismin syntymisen. Nämä maat usein elävät edelleen alhaisen energian yhteiskunnissa. Nationalismi ei esiinny juuri ollenkaan Euroopan ulkopuolisissa maissa ilman ettei se olisi eurooppalaisten vientituotetta. Yrityksistä huolimatta valtiot eivät ole onnistuneet kehittämään vastaavaa nationalismia ja valtioiden legitimiteetti on jäänyt usein heikoksi. 

Länsimainen käsitys siitä, että kansa on ainoa legitiimi perusta valtiolle, on melko tuore. Kuten olemme huomanneet, se on seurausta siitä oletuksesta, että vain demokraattiset hallinnot ovat oikeutettuja ja, että kansallisuus edustaa ihmisen korkeinta arvoa. Todellisuudessa suurimmassa osassa maailmaa valtio oli ennen kansallisuusaatteen syntymistä, ja loi paljolti kansallismielisyyden perustan, mikä taas myöhemmin oikeutti edelleen valtion. Tämä jätetään alati huomioimatta niiden toimesta, jotka pitävät pienten eurooppalaisten valtioiden olemassaoloa perusteltuna hinnalla millä hyvänsä, mutta pitävät ei-eurooppalaisten, vanhojen sivilisaatioiden romahtamista enemmänkin vahinkoina, tai kehityksen vaiheena.   

- Fred Cottrell

Lähes kaikkialla länsimaisen kulttuurin ulkopuolella valtio ja nationalismi on varsin vähäistä. Ihmiset tuntevat yhteenkuuluvuutta enemmän omaan sukuunsa, yhteisöönsä, kastiinsa, uskontoonsa tai muihin instituutioihin. Korkean energian yhteiskunnat toimivat hyvin vain ympäristöissä, joissa valtio on korkein legitimiteetti. Mikäli esimerkiksi kehittyvässä maassa on paikallisen väestön vastarinta mm. sissitoiminnan muodossa voimakasta, voi taloudellinen toiminta tulla mahdottomaksi. Länsimaisen ihmisen on kenties vaikea ymmärtää, mutta ei ole mitään syytä olettaa että universaali kehitys kulkisi kohti korkean energian yhteiskuntia ja nationalistisia valtioita. 

Jotkin tahot ajattelevat, että jonkin ideologia saavuttaa jossakin vaiheessa maailmanherruuden ja saavuttaa siten ylimmän mahdollisen legitimiteetin. Vaihtoehtoisia ideologioita on kuitenkin niin monia, että on vaikea nähdä mikä niistä voisi nousta suvereeniksi. Cottrellin mukaan tämän suvereenin ideologian pitäisi hallita kaikkea kommunikaatiota ja koulutusta maapallolla, mutta siltikään ei olisi täysin varmaa että tuo ideologia kykenisi säilyttämään suvereniteettinsä. Siksi siis ei ideologiat saati energianmuuntajat ole käypä selitys millaiseksi yhteiskunta kehittyy.  

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152442/

Viimeinen osa vuorossa seuraavana. Se lopetetaan aiheisiin ideologiat vastaan taloudellinen todellisuus ja energia supistuvassa systeemissä.

Kirjaesittely: Nassim Nicholas Taleb - The Black Swan

Olin kuulut Talebista jo käynnissä olevan talouskriisin alkuajoista lähtien, lukuisilta eri tahoilta. Hänen kirjansa teesejä on siteraattu niin lehdissä, kuin vaikkapa Tampereen yliopiston luennoilla. Viime vuoden keväällä tilasin viimein hänen kuuluisimman teoksensa: The Black Swan - The Impact of the Higly Improbable. Kirja on myös suomennettu Kimmo Pietiläisen toimesta, mutta halusin itse lukea alkuperäisteoksen, jota oli helmikuussa 2011 myyty jo yli kolme miljoonaa kappaletta. Teos eroaa melkolailla muista kirjoista, joita esimerkiksi tässä blogissa suosittelen luettavaksi. Taleb on Libanonista maailmalle ponnistanut matemaatikko ja filosofi, joka loi uransa New Yorkin sijoittajapiireissä 1990-luvun alussa, ja alkoi kirjoittajaksi sekä professoriksi 2004. En ole itse kovinkaan syvällä statistiikassa, tai tietoon liittyvässä (epistemologia) filosofiassa, mutta Talebin kirja ei ole missään tapauksessa vaikeasti ymmärretävä teos ainakaan suurten linjojen osalta. Päinvastoin se on englanninkielisenä versionakin nopeaa luettavaa, koska Talebin kirjoitustapa on miellyttävän sujuva. 

Musta joutsen on Talebin luoma metafora ilmiöille, joiden ei pitäisi sen hetkisen tiedon perusteella olla mahdollisia, mutta silti ne vain ovat. Kyseessä on siis ihmismielen ja todellisuuden välinen vakavanlaatuinen ristiriita. Mustat joutsenet ovat siis kaikki harvinaiset tapahtumat, jotka kuitenkin ovat niin suuria vaikutuksiltaan, että ne muuttavat jopa maailman historiaa, vähintään ainakin suurten ihmisjoukkojen maailmankuvan. Metafora juontuu ikiaikaisesta myytistä liittyen joutseniin ja niiden valkoisuuteen. Pitkään oli olemassa varmana pidetty tieto siitä, että ainoastaan valkoisia joutsenia on olemassa. Tämä kuitenkin muuttui, kun Australiasta löydettiin 1600-luvun lopulla mustia joutsenia, jotka sitten tuotiin Eurooppaan kaikkien hämmästeltäviksi. Ihmiset olivat ällistyneitä näkemästään.

Kuten metaforasta voi päätellä, kirja on todellinen palautus maan pinnalle kaikille niille, jotka kuvittelivat maailman toimivan mekanistisen varmasti. Taleb hyökkää kirjassaan etenkin Gaussin kellokäyrään maailmankuvansa perustavia ekonomisteja ja muita tieteenharjoittajia kohtaan. Tilastotietelijöiden osalta hän hyväksyy sen käytön, sillä he eivät hänen mukaansa ole ajattelijoita, vaan pelkästään laskijoita. Ongelman ytimessä on se, että elämme Talebin mukaan kahdenlaisessa maailmassa: Mediocristanissa ja Extremenistanissa. Ensin mainitussa maailmassa Gaussin kellokäyrän ja matemaattisten mallien käyttäminen tulevaisuuden ennustamiseen on perusteltua. Esimerkiksi ihmisten pituutta ja painoa sekä niiden keskiarvoja mitatessa yksi ihminen ei voi muuttaa 1000 ihmisen otosta niin, että koko tutkimus menisi sekaisin. Toisin on Extremenistaniin kuuluvissa ilmiöissä, kuten sijoittamisessa,  kirjojen kirjoittamisessa tai psykologisissa ja sosiologisissa ilmiöissä. Niissä yksi otos tuhannesta voi muuttaa kaiken niin perusteellisesti, että mikään matemaattinen malli ei ole käypä ennustamaan tai turvaamaan toimintaa. Ainakaan täysin. Yksi musta joutsen muuttaa kaiken niin perusteellisesti, ettei malleista ole mitään hyötyä.

Gaussin kellokäyrä

Hyvä asia on se, että mustia joutsenia on sekä positiivisia, että negatiivisia. Siis epätodennäköisen tapahtuman toteutuminen ei aina ole tragedia, se voi olla myös huikea kehitysaskel, jos ei yhteiskunnalle, niin ainakin joillekin yksilöille. Taleb mainitsee useita henkilöitä, jotka ovat onnistuneet hyödyntämään positiivisia mustia joutsenia, kuten kirjailija Yevgenia Krasnovan. Negatiivisista mustista joutsenista nousevat esille tietysti pörssiromahdukset vuosien saatossa. Vaikka mustat joutsenet ovatkin mahdottomia tunnistaa, niille (positiivisille) voi silti yrittää altistua erilaisilla tekniikoilla joita Taleb onkin pyrkinyt hyödyntämään esimerkiksi sijoittamisessa. Barbell-strategia on se, jolla Taleb on pyrkinyt yhtäaikaisesti sekä suojautumaan, että hyödyntämään mustia joutsenia.  

Kirjan päätarkoitus ei mielestäni ole kuitenkaan, kuten voisi olettaa, opettaa rikastumaan. Tarkoitus on enemminkin yrittää murtaa mekanistinen ajatusmaailma siitä, että me ihmiset olemme ns. "ratissa" tulevaisuuden ennustamisen ja maailman tapahtumien suhteen. Ei, me emme ole, vaan viisainta mitä voimme tehdä itsellemme on myöntää, että emme voi koskaan täysin varmasti ennustaa tulevaisuutta. Siksi meidän ei koskaan tule olettaa, että joku toinen tai jokin teoria olisi välttämättä oikeassa, etenkin kun liikumme extremenistaniin kuuluvilla alueilla. Yksi Talebin kirjan suurimmista viisauksista onkin vain se, että se joka ymmärtää ettei voi tietää tai ennustaa on paljon viisaampi, kuin se joka uskoo näin tekevänsä. Tunnista siis rajallisuutesi ja pyri loistamaan rajallisuutesi sisällä. Yksi aikamme suurista virheistä on perustelematon ylimielisyys ennustamista kohtaan. Todellisuudessa ennustushistoriamme on täysin surkea ja ala-arvoinen, mutta kukaan ei tunnu huomioivan tätä, vaan miehet mustissa puvuissaan ja kravateissaan saavat jatkaa toimintaansa. 

Mikäli haluaa yrittää hyötyä mustista joutsenista, nille pitää altistua. Niihin pääsee yleensä paremmin käsiksi käymällä coctail-kutsuilla, kuin kuivissa puhelinhaastatteluissa. Mustan joutsenen ei lopulta tarvitse olla mikään poikkeuksellinenkaan tapahtuma, sen vain pitää olla odottamaton ja ennustuksiin kuulumaton. Jotkin mustat joutsenet voidaan muuttaa harmaiksi, jos niillä on jotakin tunnistettavissa olevia rakenteita joista voidaan tehdä jotain päätelmiä. Yllätysefektiä voidaan tällöin pienentää, mikä on jo valtava edistysaskel. Jotkin harvat tapahtumat voivat olla jo enemmistölle valkoisia joutsenia siinä, missä ne ovat valtaa pitäville loppuun saakka mustia. Esimerkkejä löytyy historiasta runsaasti, ihmispsykologia on mielenkiintoinen. 

Seuraavaan olen listannut muutamia suosikkilainauksiani The Black Swanista (suomennokset omiani):

#1 "Luomme 30-vuotisia ennustuksia tulonsiirtojärjestelmien alijäämistä ja öljynhinnoista, tajuamatta ettemme edes voi ennustaa niiden tilannetta ensi kesän lopussa."

#2 "Eräät asiantuntijat luulevat olevansa eksperttejä mutta eivät todellisuudessa ole. Empiirisen todistusaineiston valossa he eivät tiedä enempää alastaan kuin valtaväestö, mutta ovat paljon taitavampia kerronnassaan - tai mikä pahempaa sumuttamaan sinut monimutkaisilla matemaattisilla malleillaan. He pukeutuvat myös usein solmioon."

#3 "Platonisuus tarkoittaa melleja ja yksinkertaisuuksia, joihin mielellään uskomme. Ne ovat helposti havaittavia ja yksinkertaisia malleja todellisuudesta. Niihin uskomisen ansiosta luulemme tietävämme enemmän kuin oikeasti tiedämme... ...Platoninen ajattelu synnyttää mustia joutsenia"

#4 "Ideat menevät ja tulevat, tarinat säilyvät"

#5 "Umberto Econ kirjastossa on yli 30 000 kirjaa, useimmat ihmiset hämmästelevät hänen kirjastoaan ja kysyvät montako kirjaa olet lukenut? Henkilökohtainen kirjasto ei pitäisi olla kuitenkaan oman egon pönkittämistä varten, olennaisempaa ovat ne kirjat jotka eivät kuulut tuohon kirjastoon... ...Todellakin, mitä enemmän tiedät, sitä merkityksellisempi on sen tiedon määrä jota et tiedä - kutsukaamme tätä antikirjastoksi"

Umberto Eco kirjastossaan

#6 "Ihmiset eivät esittäydy kertoen anti-CV:stään, eli mitä he eivät tiedä tai mitä eivät ole kokeneet"

#7 "Mustat joutsenet johtuvat juuri noista ei-luetuista kirjoista, ja siitä että otamme sen mitä tiedämme hiukan liian tosissaan."

#8 "Historia ja yhteiskunnat eivät ryömi eteenpäin, ne hyppivät. Siti me ja historioitsijat uskomme ennustettavaan, hitaaseen inkrementiaaliseen kehitykseen."

#9 "Huomasin, että hyvin älykkäät ja tiedostavat ihmiset eivät olleet mitenkään etulyöntiasemassa taksikuskeihin verrattuna heidän ennustuksissaan, mutta heidän välillään oli ratkaiseva ero. Taksikuskit eivät uskoneet tietävänsä yhtä paljon, kuin oppineet - he eivät olleet asiantuntijoita mutta he ymmärsivät sen. Kukaan ei tiennyt mitään, mutta eliitin asiantuntijat luulivat tietävänsä enemmän kuin muut, koska he olivat eliittiin kuuluvia asiantuntijoita."

#10 "Tulin vakuuttuneeksi siitä, että olin täysin kykenemätön ennustamaan markkinahintoja, mutta että myös muut olivat kykenemättömiä, he eivät kuitenkaan olleet tästä tietoisia ja ottivat siitä huolimatta valtavia riskejä."

#11 "Jotkin ammatit antavat sinun lisätä nollia palkkasummasi perään, ilman että teet itse juuri mitään lisätyötä."

#12 "Kun paino, pituus ja kalorien kulutus kuuluvat mediocristaniin, varallisuus ei. Lähes kaikki sosiaaliset ilmiöt kuuluvat extremenistaniin."

#13 "En koskaan tarkoittanut sanoa, että konservatiiviset ihmiset ovat usein typeriä - tarkoitukseni oli sanoa, että tyhmät ihmiset ovat usein konservatiivisia, John Stuart Mill sanoi joskus".

#14 "Voin löytää vahvistuksen lähes kaikelle, samoin kuin taitava taksikuski Lontoossa voi löytää syyn ruuhkalle ja nousseelle taksalle."

#15 "Tuhat päivää ei voi todistaa sinun olleen oikeassa, mutta yksi voi todistaa sinun olleen väärässä."

#16 "Selitykset nitovat faktoja yhteen, ne tekevät asioista helpommin muistettavia jopa enemmän järkeenkäypiä... ...Tämä teorisoinnin sairaus on harvoin hallinnassamme, se on enemmänkin anatomista, osa biologiaamme joten sitä vastaan taisteleminen vaatii itseään vastaan taistelemista."

#17 "Novelli, tarina, myytti tai satu, kaikilla niillä on sama tarkoitus: säästää meidät maailman monimutkaisuudelta ja suojata meitä sen sattumanvaraisuudelta."

#18 "Ihmisillä on tapana maksaa ennemmin terrorismin vastaisista vakuutuksista, kuin yleisvakuutuksista (jotka kattavat muun muassa terrorismin)"

#19 "Näemme selvät ja näkyvissä olevat seuraukset, emme näkymättömiä ja epäselvempiä. Silti nuo näkemättömät seuraukset voivat olla paljon merkityksellisempiä."

#20 "Muista varmistettavuuden valhe: hallitukset kertovat sinulle mitä ne tekivät, eivät sitä mitä ne jättivät tekemättä."

#21 "On paljon helpompi myydä ihmisille selitys "katsokaa mitä tein teille", kuin "katsokaa miltä säästin teidät"."

#22 "Kasino on ainoa liiketoiminta, jossa tiedän todennäköisyyksien olevan selvät."

#23 "Miksi ihmeessä ennustamme niin paljon? Pahempaa ja mielenkiintoisempaa: miksi emme puhu menestyksestämme ennustamisessa? Miksi emme näe, miten lähes aina jätämme huomaamatta isot tapahtumat? Kutsun tätä ennustamisen skandaaliksi."

#24 "Ihmislajimme on kroonisen aliarvostuksen vallassa sen suhteen, että tulevaisuus eroaa siitä miten sen suunnittelimme."

#25 "Yksinkertaisesti asioilla jotka liikkuvat ja siksi vaativat tietoa, ei usein ole eksperttejä. Toisin kuin asioilla jotka eivät liiku näyttää olevan eksperttejä. Toisin sanoen, ammatit jotka ovat tekemisissä tulevaisuuden kanssa ja perustavat opintonsa toistamattoman menneisyyden varaan kohtaavat eksperttiongelman."

#26 "Emme voi kunnolla suunnitella, koska emme ymmärrä tulevaisuutta. Tämä ei ole kuitenkaan huono uutinen, me voimme suunnitella kuitenkin pitäen mielessä rajoituksemme. Se vain vaatii sisua."

#27 "Jokainen joka aiheuttaa vahinkoa ennustamalla, tulisi kohdella kuin typerystä tai valehtelijaa. Jotkut ennustajat aiheuttavat yhteiskunnalle enemmän vahinkoa, kuin rikolliset."

#28 "Klassinen malli keksinnölle tai löytämiselle on seuraava: etsit mitä luulet etsiväsi (kuten Kolumbus reittiä Intiaan), ja löydät jotain jonka et tiennyt olevan olemassa (Amerikka)."

#29 "Yksinkertaisesti ihmiset täytyy sokaista tiedolta, meidät on tehty seuraamaan johtajia jotka saavat ihmiset yhteen, koska yhdessä olemisen hyödyt ovat suuremmat kuin yksin olemisen. Meille on ollut hyödyllisempää sitoutua yhteen ja mennä väärään suuntaan, kuin olla yksin ja mennä oikeaan."

#30 "Nauramme muille, muttemme tajua että joku on yhtä oikeutettu nauramaan meille jonakin, ei niin kaukaisena päivänä."

#31 "Ole harhautettavissa pienissä asioissa, älä suurissa... ... Vaadi varmuutta seuraavan päivän piknic -reissullesi, älä hallituksen ennustuksille sosiaalietuuksien maksamisesta vuodelle 2040."

#32 "Älä yritä ennustaa tiettyjä mustia joutsenia liikaa, se altistaa sinut enemmän niille joita et huomionut."

#33 "Anna valtion ennustaa, mutta älä anna paljon painoarvoa heidän ennustuksilleen. Muista, että virkamiesten tehtävänä ei ole kertoa totuutta, vaan selviytyä ja jatkaa tehtävässään."

#34 "Saksan kymmenen markan setelissä oli Carl Friedrich Gaussin kasvokuva ja kellokäyrän kuva, joka on jo sinällään uskomatonta ironiaa. Saksan markka nousi 4 per dollari vaihtosuhteesta 4 biljoonaa per dollari -suhteeseen muutamassa vuodessa 1920-luvulla."

#35 "Tarttuminen määrittää teorian kohtalon yhteiskuntatieteissä, ei sen validiteetti."

#36 "Filosofit... ... ovat koulutettuja kyseenalaistamaan itsestäänselvänä pidettyjä asioita: Jumalan olemassaoloa, totuuden merkitystä, punaisuuden punaisuutta, tarkoituksen tarkoitusta jne. silti he uskovat kirkkain silmin pörssin toimintaan ja eläkerahastojensa hoitajan ammattitaitoon."

#37 "Minua ärsyttää useimmiten ihmiset, jotka hyökkäävät piispaa vastaan, mutta jostain syystä uskovat varallisuusneuvojiin - niihin jotka harjoittavat skeptisyyttään uskontoa vastaan, mutta eivät ekonomisteja, yhteiskuntatieteilijöitä tai statistikkoja. "

#38 "Sinua harmittaa junasta myöhästyminen vain jos olet yrittänyt juosta siihen."

Tässä oli vain muutamia valittuja paloja. The Black Swan on ehdottomasti teos joka pitää lukea kokonaisuudessaan. Se lienee ihan oikeasti eräs aikamme mestariteoksista. Uskon että sen merkitys tulee selkiytymään minulle vasta ajan kuluessa. Tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, tarvitsemme Talebin kaltaisia länsimaisen kulttuurin ja tiedemaailman ravisuttajia.

Fred Cottrell - Energy and Society OSA 6

Seuraavassa osa 6/8 Fred Cottrellin Energia ja yhteiskunta teoksesta. Tässä osassa aiheina ensin tuottavan toiminnan organisointi, eli yrittämisen muodot, sekä jälkimmäisessä osassa tästä toiminnasta syntyneiden kulutustuotteiden jakamistavat. 

Taloudellisen toiminnan organisointi

Korkean energian yhteiskunnassa tuotanto muodostuu uudenlaisten energianmuuntajien ympärille. Nämä muuntajat näyttävät vaativan melko suuren joukon erilaisia toimijoita ympärilleen toimiakseen halutulla tavalla: koneet, teknologiat, koulutettu henkilökunta, raaka-aineet ja organisaatio muodostavat tuotantotoiminnan ytimen. 

Kuten aiemmissa osissa on tullut esille, siirtymä orgaanisista energialähteistä epäorgaanisiin ja alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan, ei ollut sulava tai kaikkien yhteiskunnan jäsenten kannattama kehityspolku. Purjelaiva oli historian ensimmäinen korkeaenergiamuuntaja, joten sen rakentamiseen ja käyttämiseen tarvittiin organisaatiota, joka ylitti aiemmin tunnetut koossaan. Laivan rakentaminen vaati tasapainoisen ympäristön, laajalle ulottuvan verkoston erilaisia toimijoita ja ylijäämäenergiaa. Tämä siksi, että laivanrakennuksessa tarvittavat raaka-aineet: kupari, rauta, tammipuu, puuvilla, bitumi ja köysinaru täytyy usein kuljettaa paikalle laajahkolta alueelta. Samoin ammattitaitoisia työmiehiä täytyy kouluttaa ja laivanrakentajien ammattikunta luoda. Laivan rakentamiseksi oli siis luotava suuri määrä erilaisia yhteistyösuhteita eri sosiaalisten ryhmien välille, joita ei aiemmin ollut koskaan esiintynyt.

Laivan rakentamisessa oli myös ongelmana sen käytön perusteleminen. Sen täytyi tuottaa jotakin hyötyä yhteisöille, mutta sen vaatima yhteisökoko oli suurempi kuin olemassa olevat. Vasta sen jälkeen, kun kauppiaat kykenivät luomaan kysyntää laivan tuottamalle hyödylle, niiden rakentaminen alkoi mahdollistua. 

Merkittävän rajoituksen laivan kehitykselle asetti kauppamiesten kyvyttömyys houkutella vaadittu määrä yksilöitä yhteistyöhön tarpeeksi suurena yksikkönä, joka oikeuttaisi laivan käytön. Laiva tuli itseasiassa suosituksi siellä, missä toisaalta yhteiskuntajärjestelmä kuten feodalismi tai orjuus tuotti riittävästi ylijäämäenergiaa, tekemään sen käytöstä kannattavaa, ja toisaalta siellä missä ne jotka vastustivat vaihdantaa, eivät muodostaneet riittävän suurta voimaa estämään sitä. 

- Fred Cottrell

Teknologiat ja organisaatiot

Tehokas organisaatiokoko riippuu kulloinkin käytettävästä korkeaenergianmuuntajasta. Koska korkean energian yhteiskunnat perustuvat edullisten epäorgaanisten polttoaineiden hyödyntämiseen, täytyy ihmistyö yrittää poistaa sieltä missä se suinkin on mahdollista. Toisaalta jotkin koneet voivat olla niin kalliita, että niitä on käytettävä koko ajan, jotta ne voivat maksaa itsensä takaisin. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi lentokoneen siipiä puristava kone saattoi maksaan 100 kertaisesti sen, minkä olisi maksanut siipien hitsaaminen yhteen. Tällöin siis koneiden rakentamisesssa käytettävienkin koneiden käyttöä piti alkaa suunnittelemaan. Organisatorinen kompleksisuus kasvoi siis aina kun uusia koneita tuli mukaan. Samalla tämä tarkoitti myös massatuotannon syntymistä. 

Kulutustuotteita oli pakko alkaa valmistamaan suurissa erissä, jotta koneisiin käytetyt investoinnit saatiin joskus takaisin. Skaala kasvoi jatkuvasti. Taloudellisesta laskentatoimesta tuli oleellinen osa koko toimintaa, kun eri kustannustapoja alettiin vertailemaan keskenään. Massatuotanto edellyttää kuitenkin myös jonkinlaisten ennakoitavissa olevien kuluttajaryhmien olemassaolon. Valmistajien täytyy tutkia miten tuotteet sopivat kuluttajien käyttöön ja millaisia kokemuksia niistä on. Lisäksi tuotteita pitää myös mainostaa. Massamedia on ollut massatuotannolle elintärkeä väline.

Suuruus ei kuitenkaan aina ole tehokkain tapa tuottaa tavaroita, siksi suuryrityksien purkamista on usein kannatettu historian aikana. Jossakin vaiheessa 1900-luvulla oli vallassa myös uskomus siitä, että perheestä tulisi jälleen keskeinen yksikkö tuottaa tavaroita ja palveluita. Tämä johtui moottoreiden ja teknologioiden kehityksestä, esim. pesukoneen ja leipäkoneen. Cottrell kuitenkin piti tätä ajatusta todellisuudesta vieraantuneena, koska mitään suuremman luokan tavaroita tai kansallista infrastruktuuria ei voitaisi luoda muuten, kuin erittäin suuressa mittakaavassa. Halusimme tai emme, korkean energiankäytön yhteiskunnat, ja niissä tapahtuva tuotanto korkean energian muuntajilla, vaatii aina suuren organisaation ja skaalan.

Lentokoneiden massatuotantoa

Valta keskittyy väkisinkin korkeaenergianmuuntajiin liittyvässä toiminnassa. Ymmärrys koko kompkeksisen prosessin toiminnasta nousee tärkeämmäksi kuin jonkun prosessin yksittäisen osatapahtuman täydellinen hallinta. Vallan keskittämiselle voi olla kuitenkin myös muita syitä, kuin tehokkuuden ja parhaan lopputuloksen tavoittelu; se voi olla inhimillistä vallanhimoa tai sen avulla voidaan yrittää turvata epävarmoja asemia yhteiskunnassa. Neuvostoliiton tapa keskittää valtaa maanviljelyssä oli eräs osoitus siitä, miten vallan keskittäminen on tuhoavaa tehokkuuden ja tuottavuuden kannalta. Byrokratia on välttämätön tapa johtaa organisaatioita korkean energiankäytön yhteiskunnissa, ja samalla tapa keskittää valtaa.

Erikoistuminen ja työnjako ei ollut mahdollista alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa. Tämä johtui siitä, että niissä ei ollut varaa kuljettaa lukuisaa määrää eri alojen asiantuntijoita laajalta alueelta yhteen sijaintiin, kuljetuskustannusten ollessa niin korkeita. Lisäksi koulutus oli kallista, koska se vei yksilön pois tekemästä perustyötä, jota suurimman osan väestöstä piti tehdä. Siksi siis koulutus oli perusteltua vain, jos siitä myöhemmin saadut hyödyt maksoivat investoinnin takaisin. Alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa useimmat olivat ns. generalisteja, ainakin nykyisen modernin yhteiskunnan työnjaon näkökulmasta. Siinä missä alhaisen energiankäytön yhteiskunnassa käytännössä kaikki harvat ammatinharjoittajat olivat yhteistyössä ja vaihdannassa toistensa kanssa, korkean energiankäytön yhteiskunnissa eri ammattiryhmät alkoivat eriytyä omiksi kulttuureikseen. Alkoi muodostua ammattiluokkia, joita vahvistivat yhteiset ammattiyhdistysliikkeet, moraalikoodisto tai jopa lait. 

Vaihdannan persoonattomuus ja paikallisyhteisöjen hajoaminen

Ammattiluokkien synnyn ja vallan keskittymisen ansiosta korkean energiankäytön yhteiskunnat muuttuivat tavalla jota ei oltu koettu aiemmin yhteiskunnassa. Ihmisten taloudellinen toiminta siirtyi henkilöiden välisien suhteiden maailmasta suurien organisaatioiden sanelemaksi. Seuraava esimerkki on suora lainaus Cottrellin kirjasta: 

Paikallinen maanviljelijä Yhdysvalloissa, voi asua rautatieinsinöörin naapurissa, joka operoi maitojunan parissa, mutta harvoin voidaan paikallisella tasolla tehdä mitään, mikä vaikuttaisi insinöörin palkkaan tai hänen maksamaansa hintaan maidosta. Insinööri on riippuvainen ammattiyhdistyksestään asioidessaan kaukaisen rautatieyhtiön johdon kanssa, eikä mikään itse maidossa vaikuta hänen palkkansa määräytymiseen. Yhtälailla maanviljelijä voi olla riippuvainen osuuskunnasta, tai suuresta korporaatiosta, joka määrittelee maidon hinnan. Hän voi olla riippuvainen valtion yhtiöistä, jotka määrittävät rautatierahdin hinnan. Hän voi tulla lopulta riippuvaiseksi valtiosta itsestään sekä maidonhinnan, että rautatierahtien hinnan suhteen. Hän voi olla naapurissa asuvan insinöörin ystävä tai vihamies. Heidän keskinäinen suhteensa ei vaikuta heidän suhteeseensa tuotantotoiminnassa.  

Kaksi naapuria, oheisessa esimerkissä siis maanviljelijä ja insinööri, vaikka olivatkin naapureita eivät silti voineet vaikuttaa taloudelliseen toimintaan, jossa molemmat olivat vain pieniä osapalasia. Mikä oleellisinta, heidän toimintansa hinnoittelu ei ollut heidän omissa käsissään. Tämä tilanne on sen lyhyen historian aikana aiheuttanut useita konflikteja etenkin perinteisissä kyläyhteisöissä, toteaa Cottrell. 

Siinä missä alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa oli harvoja, mutta kaikkien tuntemia ammatteja, korkean energian yhteiskunnissa erikoistumiselle ei näytä olevan rajoja. Tuhansia eri ammattinimikkeitä on olemassa, mutta yleistä ymmärrystä niiden toimenkuvasta tai merkityksestä ei ole. Korkean energian yhteiskunnissa on jäljellä vain harvoja generalistisia rooleja, kuten esimerkiksi kansalaisen rooli. Cottrell näkee, että tämä uusi tilanne ajaa monet yksilöt epävarmaan tilaan: he eivät osaa arvioida työnsä merkitystä tai arvoa muille. Lisäksi yksilöiden eteen tulee usein suuria valintatilanteita, ja ammatillinen tulevaisuus on aina epävarma.

Omistusoikeudet

Siinä missä poliittiset päätökset, sotilasoperaatiot ja väestönkasvu ovat kaikki muuttaneet omistusoikeuksia, on sitä tehnyt myös energiankäyttö. Luonnonvarojen omistusoikeudet ovat aina eronneet erilaisten henkilökohtaisten tavaroiden vastaavista. Alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa ei näet ollut varaa antaa maan olla tuottamattomassa käytössä kovinkaan pitkään. Mikäli näin olisi ollut, se olisi uhannut koko yhteiskunnan säilymistä. Siksi siis omistusoikeudet maahan eivät olleet niin vahvat, kuin nykyisissä yhteiskunnissa. Tärkeintä oli se, että maa oli tuottavassa käytössä ainakin siltä osin kun se oli hedelmällistä. 

Korkeaenergiamuuntajien ilmestyessä alkoivat omistusoikeudet mutkistumaan. Roomalaiset pystyivät laivojensa ja hallintonsa avulla pitämään määräysvallassaan suuriakin maa-alueita. Silti tällainen ns. poissaolevan omistusoikeus, joka oli rationaalisesti perusteltavissa, ei ollut sitä aina käytännössä. Käytännössä poissaolevan omistusoikeus oli kallista säilyttää, etenkin jos omistajalla ei ollut aikomustakaan toteuttaa paikallisyhteisön etua tai toimia sen moraalien mukaisesti.

Henkilökohtaisten tavaroiden osalta omistusoikeuksien historia on erilainen. Ne edustavat usein jotain määrällisesti rajoitettua asiaa maailmassa, kuten linnoja, taloja, taideteoksia, kultaa jne. Niiden funktio on suurimmaksi osaksi säilyttää varallisuutta tai näyttää sitä ulospäin. Persoonallisia omistusoikeuksia on myös kautta aikojen rajoitettu yhteiskunnan osalta, etenkin sosiaaliseen asemaan perustuen. 

Omistusjärjestelmän kautta, yhteiskunta voi estää kaikilta paitsi pieneltä osalta väestöä, oikeuden pitää hallussaan tiettyjä työkaluja, estää kuluttamasta tuotettuja tuotteita, estää kasvavan tuottavuuden jakautuminen tai jopa estää henkilökohtaisesti kivuliaat seuraukset sosiaalisesti hyväksytyistä käytännöistä. Tällainen yhteiskunta voi silti olla stabiili ja vapaaseen tahtoon perustuva, sekä antaa vain vähän merkkejä siitä, että suurin osa sen jäsenistä on kaltoinkohdeltuja. Yksilöitä ajava motiivi näyttää tässä, kuten muissakin organisaatioissa olevan enemmänkin yhteiskunnallisista myyteistä johtuva, eikä omistushalukkuudesta, rationaalisen ihmisen hedonistisesta laskelmallisuudesta, tai synnynnäisestä tarpeesta olla luova. 

- Fred Cottrell

Koska laajempien omistusoikeuksien valvontaan ja kontrollointiin kuluu paljon energiaa, ovat ne käytännössä mahdollisia vain korkean energiankäytön yhteiskunnissa, ja siis siten korkean energiankäytön mahdollistamia. Jotta päätökset, joita korkean energiankäytön yhteiskuntien organisaatioissa tehdään, olisivat tehokkaita täytyy niiden perustua valtavaan määrään erilaista tietoa. Systeemiä ei voida operoida tehokkaasti aavistusten, arvailujen, pelkojen tai toivomuksien varassa, eikä sen ohjaamista voida perustella enää tietyn yhteisön kollektiiviisen moraalin olemassa ololla (koska yhteisöt ovat enää vain pala kokonaisuutta), vaan on kehitettävä tieteellisiä menetelmiä, joiden avulla organisaation toimintaa voidaan analysoida. 

Yrityksen kehittyminen

Purjeiden aikakausi käynnisti kehityksen myös uudenlaisessa tavassa järjestää omistusta. Nimittäin yritys alkoi kehittyä luonnollisten henkilöiden ohelle tahoksi, joka omisti laajojakin omaisuusmassoja, erityisesti esimerkiksi laivat, sekä niiden irtaimiston ja kuljettaman tavaran. Yrityksen vastuu erkani pikkuhiljaa luonnollisten henkilöiden vastuusta, niistä tuli niin sanottuja oikeushenkilöitä. Yritysten lukumäärä alkoi kasvaa nopeasti Länsi-Euroopassa, ja kiihtyi entisestään höyrykoneen kehittämisen jälkeen. USA:sta muodostui ihanteellinen ympäristö yritystoiminnalle. 

Omistajien rooli ei kuitenkaan ole läheskään aina niin selkeä kuin kuvitellaan. Monasti omistajilla ei ole edes kovin suuria mahdollisuuksia päättää yrityksen toiminnasta. Niillä, jotka päättävät mitä tavoitteita yhteiskunta haluaa ajaa, ja minkälaisia palveluita tai tuotteita se  arvostaa ovat paljon suuremmassa roolissa, samoin kuin ne lukuisat teknikot, jotka saavat kokonaissysteemin (yrityksen) toimimaan halutulla tavalla. Toinen kysymys on myös julkiset organisaatiot, ja niiden omistus. Kukaan ei varsinaisesti omista niitä, mutta se ei liiemmin haittaa niiden toimintaa.


Kulutushyödykkeiden jakaminen korkean energian yhteiskunnissa

Vaihdanta muuttui siis dramaattisesti siirryttäessä korkean energiankäytön yhteiskunnaksi. Aiemmin vaihdanta perustui siis pitkälti henkilökohtaisiin suhteisiin ja luottamukseen, mutta nyt nuo perinteiset tavat eivät enää sopineet uusiin talouden tuotantomalleihin, jotka koostuivat alueellisesti paljon suuremmista kokonaisuuksista. Cottrellin mukaan täydellinen individualismi on mahdotonta, vähintään perheen kokoinen sosiaalinen yhteisö tarvitaan selviämiseen. Nämä, sekä isommatkin yhteisöt perustuivat alhaisen energiankäytön yhteiskunnissa yhteisölliseen vaihdantaan, tai ns. lahjatalouteen. Alarajana minkä tahansa yhteisön selviämiselle on tietysti se, että se kykenee tuottamaan vähintään 2000 kilokaloria per päivä jäsenilleen. Ylärajaksi muodostuu usein yhteisön kyky hyödyntää kaikkea käytössä olevaa energiaa. Tällöin yleensä jokin toinen sosiaalisen järjestäytymisen muoto, joka pystyy paremmin käyttämään energiaa ilmestyy kilpailemaan pienyhteisöä vastaan. Tällainen kehitys tapahtui esimerkiksi, kun uudisasukkaat valtasivat Pohjois-Amerikan intiaaneilta.

Perheet yksikköinä olivat kuitenkin liian pieniä sekä tuottamaan, että kuluttamaan korkeaenergiamuuntajien tuottamia tuotteita. Siirtymä korkean energiankäytön yhteiskuntiin muutti myös arvokysymyksiä. Perhe oli aina ollut se yksikkö, jota mies suojelisi viimeiseen asti. Nyt kuitenkin alkoi tulla selväksi, että perhe oli liian pieni yksikkö osana suurempaa korkean energiankäytön yhteiskuntaa,  joka lopulta turvasi kaikkien hyvinvoinnin. Lojaalisuus perhettä kohtaan ei siis enää riittänyt: piti olla lojaali myös yritystä, ammattiyhdistystä tai valtiota kohtaan tilanteen mukaisesti. Ydinyhteisö, eli perhe ei voinut selvitä, mikäli suurempien yhteisöjen annettaisiin tuhoutua.

Jokaisella pienellä yksiköllä on mahdollisuus yksin toimiessaan, ohjata jäsenensä toimimaan puolustaakseen itseään, yhdessä toisten pienten yksikköjen kanssa edelleen saadakseen riittävän puolustusvoiman. Tällaiset konfederaatiot ovat palvelleet hyvin erityisissä tilanteissa; Sveitsi on kenties paras esimerkki. Mutta tämänkaltainen yhteistyö puolustusmielessä on harvinaista. 

- Fred Cottrell

Puolustaakseen itseään kansallisvaltiosta tulee usein monien hyödykkeiden, kuten panssarivaunujen, taistelulaivojenja pommikoneiden suurkuluttaja. Valtio kuluttaa ja tuottaa myös monia muita tavaroita ja palveluita suuressa mittakaavassa, niin kauan kun riittävän suuri osa ihmisistä hyväksyy tämän. Valtio joutuu jatkuvasti tasapainottelemaan sen suhteen, että se tekee tarpeeksi, mutta ei liikaa. Valtio kilpailee jatkuvasti näkymättömästi muita sosiaalisia konstruktioita vastaan, kuten kirkkoa ja kaupunkeja. Sen täytyy oikeuttaa toimintansa ja ansaita legitimiteettinsä. 

Tuotantoa on siis jaettu pääsääntöisesti lähihistorian aikana sekä keskusjohtoisesti (kommunismi), että markkinaperusteisesti (kapitalismi). Kapitalismissa hintojen merkitys kasvaa suureksi, jopa niin suureksi että niiden katsotaan olevan kaikista ylin mittari kaikelle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Korkean energiankäytön yhteiskunnissa on ollut jatkuvana trendinä siirtää toimintaa, joka oli ennen alhaisen energiankäytön yhteiskuntien aikana erilaisten instituutioiden (kuten kirkon) vastuulla, markkinoille, siten että sille määräytyy hinta. 

Hintajärjestelmän vahvuus on sen joustavuudessa ja universaaliudessa. Nämä ominaispiirteet mahdollistavat järjestelmälle kyvyn luoda yhteyksiä tuottajien ja kuluttajien välille maailmassa, jossa nämä ovat todennäköisesti tuntemattomia toisilleen, ja harvoin jakavat samoja arvoja, tai etsivät näiden toteutusta samalla tavalla... ...Toimivalle hintamekanismille olennainen yhteistyö turvataan paljolti muilla keinoilla, kuin markkinoiden omalla. Siten se määrittää vain osaksi ne tekijät, jotka johtavat sen omaan olemassaoloon. "Puhdas" markkinatalous tuhoaisi itsensä välittömästi.

- Fred Cottrell

Hintamekanismilla on siis kahdet kasvot, toisaalta se mahdollistaa taloudellisen toiminnan nykyisessä laajuudessaan ja kaikille tasapuolisella tavalla. Toisaalta kuitenkaan läheskään kaikkea toimintaa maailmassa ei mitata, ei voida mitata, eikä edes kannata mitata hinnoilla.

Markkinoilla toimivien ihmisten vapaudella on hintansa, ja siten sitä pyritään todellisuudessa myös rajoittamaan. Näet jos kaikki kuluttajat olisivat täysin vapaita tekemään kulutuspäätöksiä, tulisi investoimisesta liki mahdotonta. Korkean energiankäytön yhteiskunnassa tarvitaan tietynlaista stabiilia kulutusympäristöä, tämän yritykset ovat hoitaneet markkinoinnin avulla. Markkinoimalla siis luodaan pääasiassa kysyntää itse, ei pyritä etsimään mitä tarpeita kuluttajat mahdollisesti haluaisivat tyydyttää. Jälkimmäinen on paljon vaikeampaa, kuin ensin mainittu.

Heidän keskuudessaan vallitsee syvällä oleva oletus, että "taloudelliset arvot", jotka usein tarkottavat hinnoilla määriteltyjä arvoja, ovat ylempiarvoisia ja niiden tulisi ohittaa kaikki muut arvot. 

- Fred Cottrell

Markkinat ja hintamekanismi ovat siis vain yksi monista eri tavoista järjestää ihmisten välistä vaihdantaa.

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152455/

Jatkuu seuraavassa osassa aiheilla: Poliittisen vallan kasvu ja keskittyminen, sekä useiden eri "maailmojen", eli elämäntapojen esiintyminen rinnakkain maapallolla. 

Fred Cottrell - Energy and Society OSA 5

Tässä kirjakatsauksen viidennessä osassa vuorossa kapitalismin teoria ja käytäntö, sekä uusien teknologioiden käyttöönotto. 

Adam Smith

Markkinat ja kapitalismi

Tuottavuuden kasvu Britanniassa sai seurakseen markkinat -nimisen instituution, jossa yksinkertaisella kysynnän ja tarjonnan suhteella päätettiin, mitä tuotetaan, missä ja kenen toimesta. Markkinataloudessa hinnat ovat keskiössä, ja moraalisesti vaihdantaa puolustetaan Ceteris Paribus -olettamalla. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi hintavaihteluissa oletetaan kaiken muun pysyvän ennallaan, vain hinnan vaihtuvan. Kuitenkaan tämä ei pidä paikkaansa tosielämässä, vaan ihmisten elämät muuttuvat kun hinnat muuttuvat, joten kritiikki hintomekanismia kohtaan oli usein voimakasta. 

Kaupankäynnin laajentuminen vaati pelkkien tavaroiden lisäksi koneiden valmistusta, jonka kautta tavaramääriä saatiin kasvatetuksi. Näiden koneiden määrän kasvaessa niitä alettiin pikku hiljaa kutsua pääoman (capital) nimellä. Ei aikaakaan, kun koko tätä järjestelmää joka perustui korkean energian ja koneiden käyttöön alettiin nimittää kapitalismiksi. Tässä vaiheessa alkoi jo eriintyä kapitalistit, eli ne jotka omistivat koneet, ja muut. Kapitalismi ei kuitenkaan toiminut pelkillä koneilla, myös työvoimaa tarvittiin edelleen. Rahallisen voiton tavoittelusta tuli keskeinen osa yhteiskunnan toimintaa. Voitontavoittelusta tuli ristiriitainen ilmiö, sen motivoivalla voimalla selitettiin yhteiskunnallista kehitystä, toisaalta taas haitalliset seuraukset ympäristölle ja suurille ihmisjoukoille alkoivat olla selvät.

Cottrellin mielestä mitään universaalia mallia siitä, miksi ja miten yhteiskunta siirtyy alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan ei ole edes yritetty etsiä. Teollisuusmaiden älymystö on pelkistänyt siirtymää niin, että monet näkevät vain jonkin yhden syyn olevan riittävä. Esimerkiksi markkinatalouden. Lisäksi monet ajattelijat keskittyivät yksinomaan niiden maiden muutosprosessiin, jotka olivat menestyksekkäitä tässä siirtymässä. Kuitenkin, kuten aiemmin todettua monien maiden kohdalla siirtymä on epäonnistunut, vaikka useita samoja elementtejä oli läsnä. Elementit muodostavat yhdessä kompleksisen järjestelmän, joten yksittäisen osan irroittaminen ja tutkiminen eristettynä muista ei anna arvoa kokonaisuudelle. Cottrellin mielestä energiavirrat systeemin läpi ovat sen sijaan sellaisia, jotka näyttävät vaikuttavan kokonaisuuden toimintaan. 

Meidän täytyy hyväksyä, että teknologiset, sosiaaliset, biologiset, fysikaaliset, psykologiset ja kulttuurilliset kompleksit joiden kanssa meidän täytyy elää, ovat kehittyneet keskinäisessä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Teknologia on siten tullut sidotuksi mitä erilaisimpien organisaatiomuotojen kanssa. 

- Fred Cottrell

Legitimiteetti 

Legitimiteetillä tarkoitetaan organisaation ansaitsemaa oikeutettua asemaa yksilöiden mielissä. Vanhemmissa ihmisyhteisöissä legitimiteetti tuli iän tai voiman kautta, joka riitti pienissä yhteisöissä toimimiseen. Maanviljelyn kasvaessa, perinteiset legitimiteetin muodot eivät enää toimineet. Ihmismäärät ja alueet kasvoivat liian suuriksi, jotta niitä olisi voinut hallita jokin yksilö. Uskonto, länsimaissa papisto kohosi korkeimmaksi auktoriteetiksi. Näin kyettiin pitämään suuria massoja yhteisen tavoitteen takana. Tästä yhteistoiminnasta seurasi kohonnutta elintasoa, joka edelleen vahvisti uskonnon legitimiteettiä - syntyi siis positiivinen takaisinkytkentä (positive feedback loop). Ihmismassojen kollektiivinen uskomus yliluonnollisiin vaikuttimiin aiheutti sen, että energiaa ei tarvinnut enää uhrata ihmisten pitämiseen "kasassa". Tämä tarkoitti, että ne yhteiskunnat joiden väestö eli uskontojen vaikutuksen alaisuudessa oli ylivoimainen sellaisia vastaan, joka joutui pitämään jäsenensä kurissa jollain muilla energiaa vievillä tavoilla.

Yksi vaikeimmista ongelmista, joita yhteiskuntatieteilijät kohtaavat, on selittää miten ihminen, joka on aina jollakin tasolla autonominen yksilö, hyväksyy sosiaalista kontrollointia, joka ilmeisesti vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. 

- Fred Cottrell

Innovaatioiden yhteiskunnallisena ongelmana oli se, että historiassa ne muuttivat energiavirtoja ja siten sosiaalisia suhteita. Tätä taas vallassa olevat eivät useinkaan hyväksyneet. Uuden innovaation keksijän tuli siis tarjota riittävän suuri uusi energiavirta keksintönsä kautta, jotta hän pystyi haastamaan vallassa olevat. Uskonsodat olivat usein seurausta siitä, että yhteiskunta oli siirtymässä korkeammalle tasolle energiankäytössä. Mielenkiintoista onkin, että uskonnot tai ideologiat jotka ensin edesauttoivat yhteiskunnan kehitystä muodostuvat lopulta jarruiksi jatkokehitykselle. 

Britannian tapaus

Kuten jo aiemmin on todettu, Britannia oli ensimmäinen kansakunta joka siirtyi korkean energian yhteiskuntaan. Vanhat tavat onnistuttiin murtamaan, pitkälti sen ansiosta että britit saivat toteuttaa uusia toimintatapojaan lukuisissa siirtomaissaan. Vasta sen jälkeen, kun kauppiaiden tuotteet alkoivat päihittää perinteisen hallinnon tarjoamat hyödykkeet, alkoi perinteisen yhteiskunnan murtuminen. Uskontoon perustuvan maailmakuvan rinnalle alkoivat nousta tieteet. Taloustiede pyrki selittämään kaupankäynnin moraalia, joka oli ennen ollut kirkon tehtävä. Siirtymä tapahtui vaiheittain, ja siinä oli selkeästi kaksi osapuolta: kauppiaat ja talonpoikaisväki. Alussa kauppiaiden oli toimittava paljolti talonpoikien ehdoilla, mutta lopulta kauppalaivaston kasvaessa he saavuttivat täydellisen dominanssin yhteiskunnassa.  

Kaupankäyjän moraali on tänäkin päivänä kansainvälisen vaihdannan peruselementti. Se hyväksytään pragmaattisesti, koska sen nähdään johtaneen teollisten teknologioiden diffusioitumiseen, joka edelleen teki fossiilisista polttoaineista saatavan ylijäämäenergian käytön mahdolliseksi. Mutta oletus siitä, että kaupankäynti itsessään oli ylijäämän syy, on tietenkin väärä.

- Fred Cottrell

Alkuperäinen brittiläinen taloustiede tunnisti vain kaksi osatekijää taloudellisessa tuotannossa, yksi oli Jumalan lahjoittama maa, ja toinen oli maan antimien muuttaminen ihmisten yhteistyön toimesta tuotteiksi ja palveluiksi. Ihmisten yhteistyötä taloustietelijät pyrkivätkin parantamaan esim. Adam Smithin toimesta työnjaolla. Jumalan lahjana saadun maan ekologisia eriäväisyyksiä taas pyrittiin tasaamaan Ricardon kehittelemän suhteellisen edun avulla. Taloustieteeseen liittyi kuitenkin se alkuaikoina paljon olettamuksia mm. Jumalan tahdosta ja eräistä luonnonlaeista joita ei voinut kiistää. 

Marx ja kommunismi

Karl Marx

Karl Marx oli kapitalistisen järjestelmän tunnetuin kriitikko. Hänen perusideansa oli se, että tavaroiden tuotanto oli ihmisten, eli työntekijöiden ansiota ei koneiden. Marx ei huomioinut energian roolia taloudellisessa toiminnassa mitenkään. Sitä eivät myöskään huomanneet kapitalistit, jotka pitivät lopulta pääomaa kaiken tuotannon ja lisähyödyn lähteenä, sekä siten pääoman omistajia tuon hyödyn oikeutettuina saajina. 

Sen enempää kapitalismin tukijat, kuin Marx kollegoineen eivät tunnistaneet sitä, miten muutos ruoka- ja lihasvoimaan perustuvasta työstä fossiilisilla polttoaineilla ja niiden muuntajilla tehtyyn työhön, pyyhki pois suoran yhteyden työvoiman ja tuottavuuden välillä. 

- Fred Cottrell

Pääomia on kerääntynyt aina säästämällä. Historiassa se on tosin tarkoittanut esimerkiksi ylimääräisen viljan keräämistä varastoon, käytettäväksi juhlien järjestämiseksi ja rakentamaan pyramideja tai katedraaleja. Tällä pääomalla ei kuitenkaan ollut mitään hyötykäyttöä tulevaisuuden suhteen. Tämä kuitenkin muuttui korkean energian yhteiskuntiin siirryttäessä. Siellä kun ihmisillä on käytössään satojen kertojen työpanos verrattuna omaansa energiassa mitattuna, niin tuon energian ja ihmisen tekemän työn ero sumeentuu. Koko tehtyä työtä pidetään ihmisen omana.  

Ihmisille maksetaan heidän työstään ajasa mitattuna, tunneissa, päivissä, vuosittain ja näin tuottavuutta pidetään ja mitataan työtunneissa. Tästä syntyy illuusio, että tuottavuus on pelkästään ihmistyövoimasta riippuvaa. Koneiden valmistuksen tai käytön energiakustannukset jätetään kokonaan sivuun teoriassa työvoiman arvonlisästä. Kapitalistisessa ideologiassa taas nähdään, että noihin koneisiin investoitu energia saadaan tuotannon kautta takaisin, ja voitto kuuluu omistajille. Energian osuus kasvaneessa tuottavuudessa jäi siis organisationaalisen kehityksen varjoon. Voiton tavoittelusta tuli kaikkien liiketoimien ainoa tavoite, sen saavuttamisessa ei niin ikään kinnitetty pienintäkään huomiota energiaan. 

Hintamekanismista on monessakin mielessä tullut ihmismieltä rajoittava tekijä. Kun taloudellista toimintaa ja sitä kautta yhteiskuntaa katsellaan hintojen kautta, energia ja resurssit jäävät huomaamatta. Ne jotka ymmärtävät energian merkityksen yhteiskunnan toiminnassa, ymmärtävät ettei mikään luotonlaajennus, siis velan kasvattaminen auta heikentyviä energialähteitä vastaan. 

Korkean energian yhteiskunnissa 100 000 KwH energiassa mitattuna maksavien koneiden ostaminen ei ole harvinaista. Tuo energimäärä on valtava jos sitä vertaa alhaisen energian yhteiskunnan kapasiteettiin. Siellä tuollaisen energiamäärän tuottaminen veisi 134 000 miestyöpäivää. Koneet alkavat lisäksi vanhentua saman tien. Ne myös muuttuvat todennäköisesti vanhentuneiksi nopeasti, kun tehokkaampia koneita kehitetään. Kapitalistisissa yhteiskunnissa inflaatio on helpottanut näiden kustannusten peittämistä taka-alalle. 

Uusiin teknologioihin sopeutuminen

Britannia siis ajautui korkean energian yhteiskunnaksi enemmän tai vähemmän erinäisten sattumien kautta. Seuraavat valtiot, jotka halusivat seurata sen perässä olivat Yhdysvallat ja Saksa, jotka kuitenkin pian huomasivat että siirtymä ei ollut kopioitavissa samanlaisena prosessina. Nämäkin valtiot kohtasivat odottamattomia seurauksia, ja joutuivat myös pitkälti kehittymään yrityksen ja erehdyksen kautta. Seuraavina siirtymisprosessissa olivat Japani ja Venäjä, jotka jälleen saivat huomata sen, etteivät valmiit mallit onnistuneet sellaisinaan.

Siirtyminen alhaisesta korkean energian yhteiskunnaksi siis vaati pääomien luomisen. Se, että ihmiset alkoivat investoimaan energiaylijäämiään pääomaan, eli uusiin energianmuuntajiin, ei ollut mikään yksinkertainen tapahtuma. Ihmiset piti saada muuttamaan tapojaan, jotka olivat syvälle juurtuneita kulttuuriin ja politiikkaan. Toisaalta feodaaliyhteiskunnissa valta, eli ylijäämien kontrollointi oli usein hyvin pienen eliitin käsissä, joten suostuttelu investoimaan ylijäämiä uusiin energianmuuntajiin ei ollut välttämättä mahdotonta. Toisaalta, mitä syvemmällä kulttuuriset tai uskonnolliset rituaalit olivat yhteiskunnassa, sitä vaikeampaa oli saada yhteisöt siirtämään ylijäämiensä investointia uusiin kohteisiin.

Korkean energian yhteiskunnassa monet eri tahot alkoivat vaatimaan oikeuksiaan ylijäämään, kapitalistit siksi koska koneet tuottivat heidän mielestään lisähyödyn, sosialistit koska työntekijät olivat heidän mielestään lisähyödyn takana. Yrittäjät taas pitivät heidän panostaan juuri ratkaisevana yhteiskunnan ylläpitämisessä. Toinen mielenkiintoinen kysymys on se, kumpi tuli ensin prostentanttinen etiikka, vai energeettistaloudellinen systeemi, joka mahdollisti korken energian yhteiskunnan toiminnan? Feodalistisissa ja kehittyneemissä yhteiskunnissa vuokra, ja erilaiset tuotot maan omistuksesta nähtiin Jumalan lahjana itse omistalle, joten järjestelmä oli alusta asti melko pääomakeskeinen. Samoin purjelaivojen stimuloivan kaupan hyödyt olivat "lahja" ylempää, eivät mikään koko yhteiskunnan jaettavissa oleva asia.

Ympäri korkean energian yhteiskuntia siirtymä tapahtui hitaasti ja huomaamattomasti, mutta kun mallia yritettiin siirtää Aasian maihin kuten Kiinaan ja Intiaan, tultii ongelmiin. Siellä uusia energianmuuntajia ei otettukaan vastaan avosylin. Itseasiassa siirtymä korkean energian yhteiskuntiin onnistui parhaiten siellä missä uudisasukkaat tuhosivat alkuperäiskulttuurit, kuten juuri Pohjois-Amerikassa.

Yhdysvalloissa uudisasutuksen levitessä länteen, luotiin yleensä ensin alhaisen energian yhteiskunta, mutta etelävaltioita lukuunottamatta mitään pysyvää kulttuuria, joka olisi voinut estää kehitystä korkeampaan energiankäyttöön ei syntynyt. Puritaanien edetessä syntyi otolliset olosuhteet sille, että ylijäämiä käytettiin nimenomaan uusien energianmuuntajien luomiseen. Vastarinta oli heikkoa, ja rikottavissa voittoja tavoittelevien liikemiesten toimesta.


Saksa, Ranska ja Japani

Vaikka Saksa pystyikin implementoimaan useita asioita suoraa korkean energian koemaasta, eli Britanniasta, se kohtasi silti aivan erilaisia haasteita. Saksassa lääninherroilla ja armeijalla oli suurempi päätäntävalta. Saksan järjestelmä pystyi silti tuottamaan valtavia pääomia ilman individualistista voitontavoittelua, paljon suurempia kuin esimerkiksi Britanniassa. Tämä osaltaan johtikin 1900-luvun tuhoisiin sotiin.

Cottrell on toteaa, että Ranskan hitaan kehityksen syynä oli se, että ihmisillä ei ollut toisaalta samanlaista rikastumisen tavoitetta kuin Yhdysvalloissa, eikä myöskään samanlaista velvollisuudentunnetta työntekoon kuten Saksassa. Ranskalaiset alkoivatkin tositoimiin yleensä vasta sota-aikoina. Toisaalta passivoivana tekijänä oli suuret hyödyt kolonialismista. 

Japanin siirtymä oli eräs nopeimmista historiassa. Japani otti mallia mielummin saksalaisten tavasta siirtyä korkean energian yhteiskunnaksi, kuin brittien malleista. Se toisti kuitenkin samoja virheitä, kuten väestön liiallisen kasvun ja luottamuksen ulkopuoliseen ruoantuontantoon, vastineeksi sen energianmuuntajien tuotannosta. Liiallinen väestö, ja liian hidas siirtymä teolliseen ruoantuotantoon johti, kuten Saksassakin, sotimiseen. 

Venäjän teollistuminen oli vieläkin hitaampaa. Neuvostoliiton aikana bolshevikit hyötyivät valtaisasti Euroopan valtioiden tekemästä kehitystyöstä, NL kykeni tuomaan monia keksintöjä suoraa käyttöön ilman kokeiluja ja virheitä. Lisäksi kommunistisen hallinnon ja jatkuvan sodanuhan vallitessa se kykeni valjastamaan suurimman osan kansasta yhteisen tavoitteen taakse. Valitettavasti tämä kehitys ei liialti pysähtynyt toisen maailmansodan jälkeen, vaan NL jatkoi edelleen saman strategian noudattamista.

Marx tunnisti, että keskittynyt kontrolli oli välttämätön teollisen edistyksen kannalta. Hän kuvitteli, että hänen ennustamansa vallankumous tapahtuisi jo teollistuneessa valtiossa, kuten Saksassa. Kapitalistit olisivat siten tehneet mahdolliseksi siirtymän alhaisen energian yhteiskunnasta korkean energian yhteiskuntaan, jonka jälkeen proletariaatti voisi saavuttaa täyden vallan ja uudelleenjakaa kapitalistien työläisiltä "ryöstämän" varallisuuden. Kuitenkin todellisuudessa bolsevikit saivat vallan hyvin takapajuisessa maassa, joka ei ollut käynyt läpi kapitalismivaihetta. Marxin suurta suunnitelmaa ei siten koskaan tapahtunut alkuperäisessä muodossa.  

- Fred Cottrell

Neuvostoliitto yritti toteuttaa kommunismin utopiaa, mutta huomasi hyvin pian että varsinkin ilman teollista selkärankaa koko moderni yhteiskunta oli edelleen talonpoikien armoilla. Kaupungit eivät tuottaneet tarpeeksi tavaroita maaseudulle. Tämä johti suureen tragediaan 1930-luvulla, kun maaseudun väestö koottiin kolhooseihin. Marxin utopia siis epäonnistui, koska Neuvostoliitto oli aivan vääränlaisessa tilanteessa verrattuna läntisen Euroopan maihin. 

Historia on siis näyttänyt, että on ollut mitä erilaisempia tapoja luoda pääomia ja jakaa niiden tuomaa hyvinvointia. Myös ne yhteiskunnat jotka ovat siirtyneet korkean energian yhteiskunniksi ovat ajautuneet uudenlaisten kehityskulkujen viemiksi. Uudet teknologiat veivät jatkuvasti enemmän energiaa, ja vaativat uudenlaista koulutusta ja kulttuuria toimiakseen. 

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152452/

Jatkuu seuraavassa osassa aiheilla tuottavien panostuksien organisointi ja kulutustuotteiden jakaminen

Fred Cottrell - Energy and Society OSA 4

Puoliväli alkaa lähestyä tässä poikkeuksellisen kattavassa kirjaesittelyssä, tässä tekstissä aiheina teollistuminen ja maanviljely sekä vaihtuvat vaateet energiaylijäämän jakamiselle.

Maanviljelyn teollistuminen

Absoluuttinen vaatimus minkään yhteiskuntajärjestelmän selviytymiselle on energia, ravinnon muodossa. 

- Fred Cottrell

Ihminen eli pitkään pelkästään omien lihastensa työllä. Tämän vuoksi, kun uusia energianmuuntajia etenkin laivoja ja eläimiä otettiin käyttöön, ihminen ei missään vaiheessa erottanut tätä muiden tekemää "työtä" omastaan. Kuvittelimme, että teimme enemmän töitä kuin aiemmin. Tosiasiassa siis otimme vain käyttöön uusia tapoja hyödyntää maapallolla olevaa energiaa. Kasvanutta tehokkuutta pyrittiin silti selittämään sosiaalisilla syillä, kuten työnjaolla. Energia jäi jo tässä vaiheessa ihmiskunnan kehitystä altavastaajan asemaan, jossa se edelleenkin on verrattuna yhteiskuntatieteiden tapaan selittää historia ja kehitys.

Ihmisen historiassa tultiin jossakin vaiheessa tilanteeseen, jossa tietyt metsästäjä-keräilijät kykenivät hankkimaan niin pienillä uhrauksilla ravintoa, että osa heimosta pystyi jättäytymään ruoanhankinnan ulkopuolelle. Kuitenkin luonto asetti tiukat vaatimukset, joten tuo määrä pysyi aina hyvin rajoitettuna. Lisäksi kaikki ruoka kulutettiin heti, eikä sitä säilötty. Uudet energialähteet kuten tuuli, vesi ja fossiiliset polttoaineet rikkoivat tämän suljetun systeemin: ruoka voitiin nyt tuottaa ja kuluttaa eri paikoissa ja eri aikoina. Tässä yhteydessä Cottrell korostaa, että meidän täytyy ymmärtää modernissa ruoantuotannossa tämän ulkopuolisen energian merkitys. 

Kuten historialliset tosiasiat osoittavat, jos ravintoa tuotetaan vain ihmisen lihasvoimaa käyttäen, jää vain vähän ylijäämäenergiaa ravinnontuottamisen ulkopuolella. Kun vetoeläimet ja laivat mahdollistivat suuremmat energiaylijäämät, tuli ravinnontuotantoon tarpeettomille ihmisille mahdolliseksi tehdä muita asioita. 

- Fred Cottrell

Myös muuta kuin pelkkä ylijäämäenergia tarvittiin, jotta tehokkuus kasvoi. Rahajärjestelmä oli ehdoton edellytys yhteiskunnan kehittymiselle. Rahajärjestelmästä seurasi kuitenkin erikoinen ilmiö etenkin fossiilisten polttoaineiden käyttöönoton jälkeen, ihmistyö oli hinnoissa mitattuna kannattavaa korvata koneilla. Siis vaikka ihmisen energiankulutus oli minimaalinen verrattuna koneeseen. Tässä tullaankin rahan ja energian dilemmaan: se mikä rahassa mitattuna voi olla edullista, on energiana mitattuna kallista. Rahaa ei kiinnosta energiankulutus. 

Oscar Lewisin Meksikon maaseudulla tekemän tutkimuksen mukaan auran ja vetoeläimien käyttö on noin kolme kertaa tehokkaampaa ajassa mitattuna, kun kuokalla ja pelkällä ihmistyöllä tapahtuva viljely. Hehtaarin viljelyyn käytettiin tässä esimerkissä 50 päivää vuodessa auralla, ja 165 päivää kuokalla. Täytyy kuitenkin huomioida, että vetoeläimet myös syövät ja muuntavat energiaa suunnilleen samalla prosentilla (20 %) kuin ihminen. Muissa tutkimuksissa on kuitenkin huomioitu, että kuokkaviljelystä saatavat sadot ovat usein suurempia per hehtaari, johtuen tiettyjen lajikkeiden käytöstä, joita ei voida auraviljelyssä käyttää. Menetelmien erot eivät siis välttämättä ole niin suuret. 

Japanin riisinviljelymenetelmät ovat olleet eräitä historian tuottavimmista tavoista hankkia ruokaenergiaa. 1947 tehdyssä tutkimuksessa Japanin riisinviljely täysin ihmistyövoimalla ylsi samoihin tuotantolukemiin per eekkeri, kuin Yhdysvaltojen Arkansasissa tehty konemainen riisinviljely. Maissintuotannossa USA:ssa päästiin korkeampiin lukemiin konemaisella viljelyllä kuin Meksikossa, mutta jo 1973 Cottrell havaitsi useiden tutkimusten perusteella, että teollinen maanviljely tuotti alenevaa rajahyötyä energiassa mitattuna. Toisin sanoen sen EROEI oli laskenut huolestuttavasti 1950- ja 1970 -lukujen välillä. Alettiin jopa epäillä, että kokonaisuutena teollinen maanviljely itseasiassa söi energiaa enemmän, kuin se tuotti. 

Niin kauan, kun ruoasta saatavia kaloreita voidaan vaihtaa suurempaan määrään kaloreita muista polttoaineista, markkinat oikeuttavat suuremman ja suuremman energiamäärän investoimisen ja suhteessa alati pienenevän saatavien kalorien määrän. Ei siten ole yllättävää, että moderni maatalous Yhdysvalloissa on jo kauan sitten ohittanut maksimaalisen energiansaannin ruoasta, kun verrataan siihen investoituja toisista polttoaineista saatuja kaloreita ja itse ruosta saatuja kaloreita. 

- Fred Cottrell

Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, mikäli ihmiset haluavat maksimaalisen energiahyödyn maanviljelystä, he pitäytyvät viljelemässä käsin tai käyttäen eläinvoimaa apunaan. Cottrell toteaakin, että mikäli yhteiskunnan päätavoite on mahdollisimman suuren populaation elättäminen, se pitäytyy orgaanisten energialähteiden avulla viljelyssä, mikäli taas tavoitteena on korkeampi elintaso on ratkaisu teollinen maanviljely, jossa enemmistö ihmisistä voidaan vapauttaa maatalouden ulkopuolelle. 

Ruoka energialähteenä

Ruoka on varsin erikoinen energialähde ihmisille. Koska se on välttämätön ihmisen selviämiselle, sen hinta voi vaikeina aikoina ylittää kaiken muun. Energiamäärällä ei tässä tilanteessa ole mitään merkitystä, esimerkkinä kaivosmies voi joutua vaihtamaan koko päivän työtuloksensa riittävään ravintomäärään. Tämä siitä huolimatta, että kaivosmies voi tuottaa tuhatkertaisen määrän energiaa yhteiskunnalle per päivä. Teollisessa yhteiskunnassa ainoa millä on merkitystä, on se että maanviljelystä saadaan tarvittava ravinto kasvavalle väestölle, se onko tuo ruoka tuotettu ihmisillä vai koneilla on yhdentekevää. 

Ruoka on ollut kautta historian olennainen vallan väline. Pahimmillaan tämä toteutui feodaaliyhteiskunnissa, joissa maaherroilla oli täydellinen valta ruoan jakamisessa, ja hän siten kontrolloi tämän valtansa kautta lähes koko väestöä. Tämä asetelma muuttui, kun yhteiskuntien käyttöön tuli muita paljon suurempia energialähteitä, kuin ruoka. Kun siirtymä alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan tapahtui, joutuivat maanviljelijät usein vaikeaan tilanteeseen. Heidän kannatti vaihtaa tuotantonsa ennemmin energiateollisuuden tuotteisiin, kuin palkata ruokapalkalla työntekijöitä maatilalleen. Alhaisen energian yhteiskunnan, tai vain osittain korkean energiankäytön yhteiskuntaan siirtyneen alueen maaseudun väestöllä ei siis ollut mahdollisuutta kilpailla koneita vastaan. 

Modernissa maanviljelyssä päähuomio ei ole energiassa, vaan säästetyssä ihmistyössä. Käytetyn ajan ja käytössä olleiden energianmuuntajien välinen suhde oli avainasemassa, kun yhteiskunnat päättivät siirtymästä kohti korkean energiankäytön yhteiskuntaa. Silloin kun käytetyn ajan kustannus on suurempi, kuin käytössä olevat ei-inhimilliset energialähteet, tapahtuu siirtymä miestyöstä koneisiin. Kaksi muuttujaa siis nousee esille, väestönkasvu ja epäorgaanisten energialähteiden määrä. Valtion oletetaan aina takaavan vähintaan riittävän ravinnon kaikille kansalaisilleen, ja nykyään niillä on monia vaihtoehtoja miten saavuttaa tämä tavoite. Ne voivat tuottaa kaiken ruoan itse, tai hankkia sitä osaksi ulkomailta vaihtamalla muuta energiaa tai sen avulla tehtyjä tavaroita. Mitä vähemmän maa itse tuottaa, sitä suuremmaksi kasvaa ravinnon saantiin subventoitavan energian määrä. Energialähteiden osalta rajoite on siinä kuinka paljon niitä kyetään tuottamaan. Cottrell toteaa, että energiankäytön per capita on kasvettava, mikäli yhteiskunta haluaa nousta alhaisen energian tasolta korkealle. Mikäli per capita vähentyy, toisen suuntainen kehitys on väistämätön. 

Eräs vertailtava asia on myös se, kuinka tehokkaasti energianmuuntajia voidaan käyttää ajan puolesta. Puimureilla (100h). traktoreilla (600h) jne. on rajalliset käyttöaikansa vuoden aikana. Maanviljelijät kohtaavat siis paljon vaikeita kysymyksiä, kun he punnitsevat siirtymistä energiankäytössä. Lisäksi teollisessa yhteiskunnassa pääomien hallitsijat ovat usein niskan päällä verrattuna viljelijöihin, koska ruoan hinta on usein alhainen. Vain silloin, kun ruoasta on pulaa, kasvavat viljelijöiden tulot ja mahdollisuudet kenties kerätä pääomia sijoittettaviksi uusiin muuntajiin (koneisiin). 

Energiaylijäämien jakaminen ja muutos alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan

Korkean energian yhteiskunnat olivat halukkaita käymään kauppaa ympäri maapalloa, etenkin alhaisen energian yhteiskuntien kanssa. Tämä oli kuitenkin ongelmallista, sillä kuten aiemmin todettua alhaisen energian yhteiskunnat eivät hyväksyneet korkean energian yhteiskuntien interventioita ja tapaa toimia. Tämän vuoksi imperiumien ylläpitäminen vaatikin paljon resursseja. Cottrellin mukaan korkean energian yhteiskunnat alkoivat jossakin vaiheessa, etenkin kolonialisaation päätyttyä investoida enemmän resursseja tutkimukseen, jonka avulla voitiin kehittää teknologioita joiden avulla voitiin tehostaa maataloutta ja esimerkiksi mineraalien louhintaa, niin paljon, että ne tulivat taloudellisesti kannattaviksi alueilla, jotka olivat korkean energian yhteiskunnan hallinnassa ilman konflikteja.

Kun ruoka ja sen tuottamiseen littyvä ihmistyö alkavat kilpailla työllisyydestä muita energiamuotoja ja muuntajia vastaan, teollisen maatalouden todelliset kustannukset nousevat esille. 

- Fred Cottrell

Modernin maanviljelyn ongelma on se, että se tekee maaseudulla asuvista talonpojista hyödyttömiä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jokin alue päättää ottaa modernin maanvlljelyn käyttöönsä, sen täytyy jollakin tapaa hoitaa väestönsä pienentyminen. Perinteisesti väestö on muuttanut kaupunkeihin. Joissain tapauksissa on syntynyt nälänhätiä ja konflikteja. Modernien maanviljeliöidenkään osa ei ole ollut helppo, usein he ovat saaneet työstään vain hieman kulut peittävän korvauksen. Ruoan asema yhteiskunnan keskeisenä energialähteenä. ja viljelijöiden suurehko valta, on ollut historiaa sen jälkeen, kun moderni maanviljely aloitettiin. Tämä on johtanut useisiin konflikteihin maanviljelijöiden ja muun yhteiskunnan välillä.

Maatilojen koko on jatkuvasti kasvanut, sillä tehomaataloudessa käytettävät koneet maksavat itsensä takasin sitä nopeammin, mitä suuremmat pellot on käytössä. Usein juuri tämä koneisiin vaadittava pääoma on ollut haastavaa kerätä maanviljeliöiden toimesta, joten he ovat joutuneet turvautumaan melko epäedullisiin ehtoihin saadakseen tarvittavat koneet. Pahimmillaan tämä on johtanut myös konkursseihin ja tilojen pakkolunastuksiin. Tilojen kasvulla on ollut myös vaikutus maaseudun kyläyhteisöihin. Mitä suuremmiksi etäisyydet tilojen välillä kasvavat ja mitä vähemmän ihmisiä tuotannossa tarvitaan, sitä kalliimmaksi tulevat erilaiset yhteiskunnalliset palvelut, kuten posti, infrastruktuuri, koulu, sairaalat jne. 

Politiikka on muuttunut myös, kun maaseutuväestö on edellä mainituista syistä kadonnut. Maanviljelijät ovat yhä enemmän kaupunkilaisten armoilla. Kaupunkilaisilla taas usein ei ole minkäänlaista käsitystä maanviljelystä. Toinen kansainvälistä politiikkaa muokannut fakta oli se, että Cottrellin kirjoittaessa kirjaansa alkoi selvästi erottautumaan neljä maata, joiden varaan globaalit maatalousmarkkinat asettuivat: Uusi-Seelanti, Kanada, USA ja Australia. Yhä harvemmat maat olivat kuitenkaan enää omavaraisia maataloustuotannon suhteen. 

Cottrell tarkastelee modernia maanviljelyä melko kriittisin silmin. Hänen mukaansa vihreä vallankumous ei ole ollut ratkaisu maailman nälkäongelmiin. Se on tapahtunut pitkälti koneiden, lannoitteiden ja suoja-aineiden avulla. Siirtymästä on myös ollut monia haitallisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, etenkin maaseutu- ja viljelijäväestölle. Teollisen maanviljelyn vaatima energiamäärä on usein kestämättömän suuri, joten useissa kehitysmaissa ei ole mahdollisuuksia, eikä energiataloudellista hyötyä siirtyä alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan. Ainakaan maaseutujen osalta. Cottrell näkee kirjassaan kasvaneen vaurauden johtaneen hedelmällisyyden laskuun korkean energian yhteiskunnissa. Tosin hän huomasi suuria eroja hyvä- ja huono-osaisten perheiden lapsimäärissä.

Kapitalismin ja kommunismin ilmeinen kyky tarjota kasvavaa ruoantuotantoa vastaamaan kasvavaa väestöä, on harha jota edelleen pidetään yllä. Jos se mitä väitän (tässä kirjassa) pitää paikkaansa, kumpikaan ideologia ei voi täyttää sitä, mitä se lupaa.

- Fred Cottrell 

Tiivistettynä Cottrell näkee, että seuraavien ehtojen on täytyttävä, jotta yksittäinen maanviljelijä ja lopulta koko yhteiskunta siirtyy alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan.

1) Koko prosessin ajan perinteisten energianmuuntajien täytyy olla toiminnassa (ainakin joillan maatiloilla), jotta ne voivat tuottaa tarvittavaa energiaylijäämää kattamaan koneiden hankinnasta ja implementoinnista koituneet energiakustannukset.

2) Energiaa täytyy toimittaa vielä orgaanista maanviljelyä harjoittavilta tiloilta mekanisoitumisprosessissa oleville, jotta he jatkavat mekaanista maanviljelyä alun vaikeuksista huolimatta.

3) Mikäli mekanisoituminen jatkuu edelleen, täytyy maaseudun ylijäämäväestö saada muualle, vaikka he joutuvatkin jättämään monia edelleen käyttökelpoisia rakennuksia ja julkista infrastruktuuria taakseen.

4) Koska siirtymä mekaaniseen viljelyyn on perusteltu ihmisille nousevalla elintasolla, täytyy uuden systeemin myös tuottaa lisähyötyä ihmisille. Vaadittava lisähyödyn määrä on sitä pienempi, mitä enemmän muutosta on ajanut ei-materiaaliset perustelut, kuten uskonto, ideologia tai moraali. 

5) Koska korkean energian yhteiskunnassa fyysistä työtä tekevien tuottavuus kasvaa, mutta perinteisiä palveluammatteja tekevien työn tuottavuus ei usein kasva merkittävästi, täytyy eroja tasata jotta järjestelmä pysyy kasassa.

6) Korkean energian yhteiskunnassa pelkkä prosessien nopeus kuluttaa itsessään enemmän energiaa. Siis nopeutta suositaan, vaikka samaan lopputulokseen pääsisi vähemmälläkin energiankäytöllä. Tähän täytyy subventoida energiaa.

7) Koneiden korvaaminen uusilla, ja niiden korjaaminen kasvattavat edelleen energiankulutusta, ja se kasvaa isommaksi niiden kokonaismäärän kasvaessa.

8) Työtehtävien, teknologioiden ja materiaalien käyminen käyttökelvottomiksi (vanhentuminen) kehityksen mukana, täytyy kompensoida jotenkin. Tähän kuluu jälleen energiaa. 

9) Muut ulkopuoliset vaikutukset, kuten esimerkiksi kolonisoitujen alueiden säilyttäminen korkean energian yhteiskunnan hallinnassa vaativat myös energiaa. 

Kehitys alhaisen energian yhteiskunnasta korkeaan on historian saatossa epäonnistunut monesti. Cottrellin kirjoittaessa kirjaansa näytti siltä, että monet länsimaiden kolonisaation kohteena olleet maat olivat luisumassa takaisin kohti alhaisen energian yhteiskuntia. Energialähteiden tehokkaamman käytön, uusien teknologioiden kehittämisen ja organisationaalisen kehityksen nähtiin olevan ratkaisu saasa nämä kehittyvät maat korkean energian yhteiskunniksi. 

Itseasiassa organisationaalinen kehitys ja ylivoimainen teknologia vastasivat suurimmasta osasta fyysisen tuottavuuden kasvusta alhaisen energian yhteiskunnissa. Näistä lähteistä myös suurin osa viktoriaanisen ajan taloustieteilijöistä luuli heidän havaisemansa tuottavuuden kasvun johtuvan.

- Fred Cottrell

Kuten yllä olevasta lainauksesta huomataan, viktoriaanisen ajan ekonomistit harhaantuivat energian keskeisestä roolista taloudessa jo siinä vaiheessa, kun työnjaon avulla saavutetut tuottavuushyödyt kasvoivat. Monet luulivat materaalisen tuotannon kasvun olleen pelkästään ihmisen älykkyyden tulosta.

Lähde: Cleveland, C. (2009). Energy and Society: The Relationship Between Energy, Social Change, and Economic Development (e-book). Saatavissa: http://www.eoearth.org/view/article/152450/ ja  http://www.eoearth.org/view/article/152451/


Jatkuu aiheilla: Kapitalismi teoriassa ja todellisuudessa, sekä sopeutuminen uudenlaiseen teknologiaan: http://akilleenkanta.blogspot.fi/2013/12/todellinen-klassikko-fred-cottrell_22.html